Konditionaali-isi

Taito treenaa nyt kovasti puhumista. Välillä tunnistettavia sanoja erottuu, mutta toistamisesta ei tulekaan mitään. Onneksi pikkuinen jaksaa harjoitella, eikä tunnu ottavan paineita vanhempien innostuneista: ”Sanoitko xXx.” -kyselyistä.

Sen verran hyvin tilanne kuitenkin on, että ainakin kuvittelen kuulevani selvän ’Isi’ lausahduksen aina toisinaan, tosin välillä izi tai ise suuntaisena useimmiten. Lämmittää kyllä mieltä, että olen lopulta ehtinyt olemaan kotona sen verran ettei ainoa treenattava sana olekaan ’äiti.’

-Tomppa

Kakka!

Siinä se nyt komeilee, pottaan väkerretty ensimmäinen kunnon kakka. Tekisi mieli asetella vitriiniin esille, mutta vessanpyttyyn se taitaa kuitenkin joutua. Tai no, tämä oli minun seurassani ensimmäinen, Tomppa oli onnistunut sieppaamaan pari jo aikaisemmin.

Kun Taito oppi istumaan tukevasti ja turvallisesti, arvelimme, että istukoon potallakin samantien. Hankimme Babybjörnin istuinmallisen potan hänen lähestyessään yhdeksän kuukauden ikää. Siitä lähtien hän on päässyt potalle istuksimaan vaipanvaihtojen yhteydessä. Vaippapyykissä ja pepun pesussa on ollut kova työ, joten kaikki potan suoma kevennys työtaakkaan on otettu ilolla vastaan. Monesti päivän kaikki viisi vaippaa ovat kakkavaippoja.

Pissoja alkoi lirahdella pottaan alusta lähtien, mutta reilun kuukauden aikana ei kakkoja näkynyt. Lorauksia seurasivat aina vuolaat kehut, joten istuskelun tavoite valkeni vauvelille nopeasti. Nyt pissoja päätyy pottaan yhdestä neljään joka päivä. Toki vaipatkin kastuvat edelleen.

Tavoitteen laajentaminen on ollut hankalampaa. Näen kyllä yleensä, milloin vaippaan äkistellään sisältöä, mutta ongelmana on saada haalarit ja vaippa pois tarpeeksi nopeasti. Siitäkin usein seuraa toimituksen jääminen puolitiehen, ja seuraava kakkavaippa heti perään. Moninkertainen vaatteidenvaihtoruljanssi ei ole houkutellut järjestelmälliseen kakanmetsästykseen.

Ennen Taiton syntymää olimme kovasti kiinnostuneita vaipattomuudesta. Vaipattomuuskokeilut tyssäsivät oikeastaan tähän samaan ongelmaan: kuinka saada vaatteet ja vaippa pois päältä ajoissa? Kakkavaippoja pestessä on kerran jos toisenkin tullut mieleen, että täytyy olla helpompikin tapa hoitaa asiat. Mitä järkeä on opettaa lapsi ensiksi kakkimaan kankaaseen ja sitten yrittää epätoivoisesti saada läntit lähtemään pesussa, hohhoijaa? Maailmalla halkiohousut ovat yleinen ratkaisu, mutta eivät oikein meidän ilmastossamme.

-Piia

Vieraita ovella

Tämä viikko on kulunut neljän seinän sisällä: ei ollut yhtäkään kokousta kalenterissa, ja Taito-vauvelin kröhä vain jatkui ja jatkui. Hän on haronut vasenta korvaansa jo viikkoja. Kun antibioottikuurikaan ei vienyt tautia kokonaan, arvelin, että on parempi rajoittaa ulkoilu kauppareissuihin.

Kotona ollessa ovikello soi kesken vaipanvaihdon. Oven takana oli kaksi Jehovan todistajaa, liikkeellä ajankohtaisesti raha-aiheesta puhumassa. Vaikka pakana olenkin, minulla on tapana lyhykäisesti kuunnella, mitä heillä on sanottavana. Jeesus on hyvä esikuva ja opettaja, kunhan rajaa tarinoihin liittyvät yliluonnolliset ilmiöt niihin uskoville.

Tunnen myös myötätuntoa todistajien ankaraa elämäntapaa kohtaan. Luonnonsuojeluaddressien keruusta tiedän omakohtaisesti, miltä tuntuu puhutella tuntemattomia kerta toisensa jälkeen ja saada osakseen tylyä kohtelua. Maailmanmenon muuttaminen kestävälle pohjalle tuntuu lähes yhtä vaikeasti saavutettavalta päämäärältä kuin enemmistön kääntyminen Jehovaa palvomaan. Tällä kertaa aihe oli ympäristöaktivistin silminkin kannatettava, kannustusta vaatimattomaan elämäntapaan ja järkevään rahankäyttöön.

Myöhemmin Herätkää-lehteä selatessani osui silmiini luonnonsuojeluaiheinen artikkeli, jossa kerrottiin Euroopan luonnon ahdingosta. Tuttua juttua, Eurooppahan kuuluu maailman tiheimmin asuttuihin alueisiin, ja suurin osa alkuperäisluonnosta on hävitetty jo aikoja sitten. Artikkelissa kuvattiin lyhyesti eurooppalaisia vuoristoalueita, joissa sijaitsevat lukuisten uhanalaisten lajien viimeiset esiintymät.

Artikkelin loppupäätelmä sen sijaan oli hämmentävä. Sen mukaan ”meillä on kaikki syyt uskoa siihen, että hän (Jehova) ei koskaan anna vuoristojen eläinten hävitä kokonaan”. Ai kuinka niin? Eipä ole ensimmäinen kerta näiden julkaisujen osalta, kun olen johdannosta samaa mieltä, mutta päätelmissä mennäänkin ihan eri raiteille.

Talousaiheisissa jutuissa korostettiin ”herra auttaa niitä jotka auttavat itseään” -asennetta. Esiteltiin budjetin laatimista ja säästämistä, suositeltiin vakuutuksia ja eläketurvan miettimistä. Mutta luonto jätetään sen sijaan ”herran haltuun” aika kevyellä asenteella. Mistä moinen painotusero?

-Piia

Kalaruokia vauvalle

Perheessämme noudatetaan lihatonta ruokavaliota, emmekä tarjoa siksi vauvallekaan lihaa. Valkuaisainepitoisia aterioita pitää kymmenen kuukauden ikäiselle tarjota kaksi päivässä, joten monenlaisia ruokavaihtoehtoja on jo tullut kokeiltua. Tämänikäisen pöperöissä on se helppous, että ruuan maun ei tarvitse olla kovinkaan ihmeellinen, ja silti sitä uppoaa valtava annos (tai ainakin meillä on näin, muista vauvoista ei ole kokemuksia :). Ruuat voi koostaa aika lailla ravintoainepitoisuutta ajatellen.

Meillä on tapana tehdä itse vauvanruuat. Valmista ostamme vain pahemman kiireen tai väsymyksen yllättäessä. Viime aikoina Taito on saanut monenlaisia kala-aterioita. Muikku on ollut kestosuosikkini. Se on edullista ja terveellistä. Kotimainen luonnonkala on myös ekologisesti paras vaihtoehto (paitsi uhanalainen luonnonlohi). Jonkin verran näpertelyä kala kyllä vaatii, mikä on hankalaa etenkin jos pikku touhuaja on käytävä nostamassa noin kymmenen sekunnin välein pois jostakin kielletystä paikasta.

Teen tavallisesti kerralla kaksi ateriaa, jotka annan lounaaksi ja päivälliseksi. Tyypillinen päivän annos sisältää 10 perattua muikkua, 2-3 isoa perunaa ja 2-3 porkkanaa. Potut kiehuvat samalla oman ateriani pottujen kanssa. Muikut kypsennän kattilassa pienessä vesimäärässä. Sen jälkeen kaadan veden pois, ja poistan kaloista evät ja ruodot. Kylkiruotoja aina jonkin verran jää, mutta ne ovat uponneet hyvin juuresmössön seassa. Sitten kuorin ja raastan porkkanat, ja kypsennän raastetta kattilanpohjalla pienessä vesimäärässä kuorien samalla perunat. Lopuksi yhdistän kalan ja potut raastekattilaan, lorautan vähän öljyä sekaan ja muussaan perunasurvimella. Ruoka on valmista!

Vaihtelua järjestän käyttämällä porkkanan ja perunoiden sijasta ja rinnalla palsternakkaa, juuriselleriä, tattaria, kuivattua persiljaa, sipulia…

Muikkujen lisäksi Taito on syönyt tähän mennessä ainakin siikaa, kuhaa, madetta, ahventa, seitä ja kasvatettua lohta. Monta kertaa vauvan kala-ateria on valmistunut näppärästi samalla, kun valmistan kalakeittoa itselleni. Jätän sopasta suolan pois, ja laitan sen muuten normaalisti. Lopussa otan kattilasta erilleen kalaa ja kasviksia kahden vauvanaterian verran (mikä on yllättävän paljon), ja muussaan ne.

Valkuaisaineita Taito on saanut myös linsseistä, pakasteherneistä, kananmunasta, härkäpavuista, suolattomasta seesaminsiementahnasta ja soijarouheesta. Herneistä tulee edelleen vatsa helposti kipeäksi, muuten kaikki on sopinut hyvin. Kalaa yritän kuitenkin antaa useimmin. Se on hyvää ruokaa aivoille, ja toivottavasti hyvää vastapainoa niille kaikille kolhuille, joita kävelemään opettelevan vauvan pää saa kestää. 🙂

-Piia