Uusiutuvia Berliinissä

Kuva: Tuulivoimayhdistys

Kuva: Tuulivoimayhdistys

Tein tänä syksynä jotakin täysin poikkeuksellista: astuin lentokoneeseen ensimmäistä kertaa yli kymmenen vuoden tauon jälkeen. Kahdessa luottamustoimessani on ohjelmassa ulkomaanmatka. Ensiksi singahdin Berliiniin Helsingin Energian johtokunnan mukana tutustumaan Saksan energiakäänteeseen. Ilmastokuormitus parin päivän reissun takia kuormittaa toki omaatuntoakin, mutta oli hienoa tutustua erilaiseen lähestymistapaan päästöjen vähentämiseen.

Saksa on rakennettu täyteen tuulivoimaloita ja aurinkovoimaa noin kymmenessä vuodessa. Sikäläinen tehokkuus on ollut vaikuttavaa: uusiutuvien osuus sähköntuotannosta on nyt noin 25 %. Sähköntuotannon heilahtelu on samalla kasvanut siinä määrin, että päästöjen vähennyksessä painotetaan nyt energiavarastojen tutkimista ja kaukolämmön käytön laajentamista. Saksassa kaukolämmön osuus lämmityksestä on lähteestä riippuen vain 12-17 %, ja öljykattilat ovat vielä yleinen tapa hoitaa talojen lämmitys. Insinöörit ovat oivaltaneet, että kivihiilivoimaloita voisi käyttää tehokkaammin ottamalla niiden tuottaman hukkalämmönkin talteen, ja kaukolämmön myötä talojen öljykattiloista voisi hankkiutua eroon. Suomen tapaan siis. Mielenkiintoista nähdä, yleistyykö kaukolämpö samalla saksalaisella tehokkuudella kuin tuulivoimakin. Mitähän sitten tehdään, kun päästöjä pitäisi leikata edelleen?

Tutustuimme Berliinissä mm. paikalliseen Moabit-nimiseen yhteistuotantovoimalaan, jonka on siirtynyt käyttämään haketta 40 % osuudella kivihiilen ohessa. Tarvittava puumäärä saadaan lähialueelta, ja hake kuljetetaan perille sekä proomuilla kanavaa pitkin että rekoilla. Uusia kaukolämpöasiakkaita tulee tulvimalla, ja vihreällä lämmöllä tehdään bisnestä myymällä se korvamerkittynä ympäristötietoisille asiakkaille. En tiedä, onko oikein laskuttaa omatunnoltaan herkimpiä, mutta ainakin uusiutuville on saatu rahoitus. Onnistuisikohan Suomessakin vesikuljetus yhtä näppärästi suoraan metsästä voimalalle vaikka Saimaan kanavaa hyödyntäen?

Tiedustelin johtokunnassa, voisiko Helsingin Energia ostaa koko porukalle reissua vastaavan päästökompensaation: hintaa kertyisi ehkä jäätelötötterön verran per nuppi, jos yritys ostaisi päästötonneja samalla tavalla kuin energiantuotantoonkin. Edestakaisen Berliinin-lennon päästöt ovat per nuppi noin 500 kg/hlö eli puoli tonnia. No, eihän pyyntööni suostuttu. Perustelu kuului, että Euroopan sisäinen lentoliikenne on päästökaupan piirissä. Se nyt vain ei ole sama asia: päästökauppaan osallistuminen tarkoittaa, että lentoliikenteen päästöt mahdutetaan vuosittain tietyn kiintiön sisään. Kiintiötä pienennetään ajan myötä, jotta kokonaispäästöt saadaan laskuun. Ei ihan sama kuin päästöttömyys, vai mitä?

 

-Piia

Ps. Tässä vaiheessa minut tunteva voisi paheksua, että etkö osta päästöoikeuksia mökkeilyn automatkoihin. Lentolaskelmien innoittamana otin selvää, paljonko mökkimatkat oikein tuottavat ilmastokuormitusta. Neljän kuukauden mökkeilykauden aikana ajamme äidiltäni lainatulla autolla noin 5000 km. Automalli on siltä ajalta, kun valmistajat eivät vielä kisanneet päästövähennyksissä, ja 190 g/km päästöillä kuormitusta kertyy 1000 kg hiilidioksidia kesän aikana.

Neljän hengen perheeni ja äitini koko kesän autoilu vastaa siis kahden ihmisen Berliinin-reissua. Nykyautomalleissa tavallinen farmarikin yltää 100 g/km kulutukseen, joten uudempaa automallia suosimalla mökkeilypäästöt saisi pudotettua yhden ihmisen keski-Euroopan matkaa vastaaviksi. Vielä parempaan tulokseen pääsisi vaihtamalla vaikka biokaasuun, mutta Etelä-Savo on harvoja maakuntia, jossa tankkausasemaa ei vielä ole.

Mainokset

Näin matkataan maakuntiin tulevaisuudessa

Matkustin jokin aika sitten pitkästä aikaa mökkireissulle autolla. Siinä auton kiihdyttäessä ja hidastaessa jonon mukana sekä kuskin hartioiden puutuessa tuli mieleen vaihtoehtoisiakin tapoja järjestää liikkuminen.junan autonkuljetusvaunu

Sähköautojen yleistymistä hidastavat vain kalliit akut. Akkuja tarvitaan ylenmäärin siksi, että autolla voisi ajaa myös maakuntaan pysähtymättä lataamaan välillä. Maakuntiin on kuitenkin olemassa varsin hyvä sähköistetty runkoverkko, junanraiteet. Miksei sähköautoja ajeta junan autovaunuun latautumaan? Matkustajat voisivat siirtyä vaikkapa ravintolavaunuun nojautumaan mukavasti taaksepäin. Tai työskentelyhyttiin naputtamaan kannettavaa. Riittäisi, että veturinkuljettaja huolehtii ohjauksesta. Määränpäätä lähimmällä asemalla voisi ajaa sähköauton taas pois autovaunusta, ja pienempikin akku riittäisi perille.

Tilannehan paranee entisestään sitten, kun siirrytään robottiautoihin, joiden ei tarvitse olla henkilökohtaisia. Annetaan robottiauton kuljettaa meidät rautatieasemalle. Jätetään kulkuneuvo robottiautojonon pysäköintiletkan viimeiseksi. Sitten nautitaan junamatkasta, ja otetaan pääteasemalta jonon ensimmäinen yhteiskäyttöauto kuljettamaan meidät viimeinen etappi. Edelleen pieni akku riittäisi useimmissa tapauksissa, eikä tarvitsisi kuljetella autoja turhaan pitkin maata.

junan kyydissäMiksei näin jo tehdä? Liikennettähän ei ole järjestetty järkeväksi tai mukavaksi, vaan ihmisille myydään autoja tunteisiin vedoten ja isolla rahalla mainostaen. Oma kulkupeli lojuu sitten enimmän aikaa pihalla toimettomana, kun se voisi olla jossain muualla hoitamassa tehtäväänsä, siirtämässä ihmisiä paikasta toiseen. Täytyy toivoa, että kuskittomien autojen pääsy markkinoille auttaa järjestämään liikenteen pohjiaan myöten eri tavalla, tällä kertaa optimoidusti. Ovatkohan autovalmistajat huomanneet, että kuskittomien yhteiskäyttöautojen myötä kulkupelejä tarvittaisiin ehkä neljännes nykyisestä, jos sitäkään?

Vertailin aikaa, joka kesti päästä kotoa mökille julkiset – juna – äidin laina-auto vaihtoehdolla verrattuna laina-auto ovelta ovelle -vaihtoehtoon. Laina-auto oli ehkä puolisen tuntia nopeampi monen tunnin reissulla, mutta matkustusmukavuus selvästi alempi. Ai miten niin vain puoli tuntia? Ainakin lasten vuoksi automatkalla on pidettävä ruoka- ja perillä lomallavessatauko, joka syö aikahyödyn. Junassa nämä tauot voi hoitaa samalla, kun kiidetään kohti määränpäätä. Muun ajan voi touhuta leikkivaunussa, lueskella tai lepuuttaa. Tässä iässä jalkojen verenkierto ei myöskään oikein kestä pitkää paikallaan istumista. Ilta ja seuraava aamu menevät jalat turvoksissa. Lapsiakin on kovin vaativaa viihdyttää turvaistuimiin köytettynä.

Matkatavaratko? Tämä on varmaan monelle iso syy valita oma auto. Matkatavaroiden kuljetuksenkin voisi järjestää helpolla tavalla, kun päästettäisiin vain insinöörit perehtymään asiaan. Matkatavaramoduuli, joka seuraisi mukana omia aikojaan ilman erityistä huolenpitoa?

Mökillä vauvan kanssa

Mökillä ollaan taas, ja asiat tuntuvat olevan mallillaan: tuli humisee puuhellassa, katiskat on viety lampeen, vuohenputkea kasvaa pihalla niin paljon kuin jaksaa syödä, kasvimaan teko on hyvässä vauhdissa, käki kukkuu ja sepelkyyhky ryystää.

Nyt vauvan ollessa yksivuotias mökkeily tuntuu onnistuvan paremmin kuin edelliskesänä. Viime vuonna emme oikein osanneet ottaa vauvaa mukaan ulkopuuhiin. Nyt Taiton on voinut viedä pellon laidalle istumaan horsmanvarsi ja voikukka kädessä, ja hän viihtyy siinä puolisen tuntia seuraillen vanhempien touhuja kasvimaalla. Kohta tosin mäkäräiset, itikat, polttiaiset ja paarmat alkavat kuoriutua, joten kauaa tämä ylellisyys ei voine jatkua. Nyt vielä Taito on itse mielellään menossa ulos, ja kiikuttaa haalariaan päälle puettavaksi heti aamusta.

Vaippojen pesussa on voinut oikaista. Pissavaipat olemme vain nopeasti huuhtoneet lammesta nostetulla vedellä ja nostaneet kuivumaan. Kuivuttuaan ne tuoksuvat raikkailta, eikä peppu ole ainakaan vielä ärtynyt. Kakkavaipat kiertävät mummolan pesukoneen kautta.

Ruokavaliomme on täydentynyt villivihanneksilla, kun kasvimaan antimia saa odottaa vielä kuukauden verran. Etenkin vuohenputkea lisäämme melkein ruokaan kuin ruokaan ja leivän päälle. Yksivuotiaallekin se ovat maistunut hyvin muun pöperön seassa, eikä ole aiheuttanut oireita. Viimeksi söimme koko perhe leivinuunissa tehtyä vuohenputkilla terästettyä kaalilaatikkoa. Olemme löytäneet niin hyvän kasviskaalilaatikko-ohjeen, että pitääkin lisätä se nettikeittokirjaamme heti kuin vain ehdin.

-Piia