Kalevalanpäivän helppo perinneruoka

Olemme Tompan kanssa hurahtaneet tänä vuonna suomalaisiin perinneruokiin, ja etsineet etenkin itäsuomalaisia ohjeita. Erilaisia karjalaisia piirakoita olemme näpertäneet, kun viikonloppuna on ollut aikaa, mutta pikaruokasuosikiksi on noussut muikuista valmistettava patakukko.

Ja kotimainen pieni järvikalahan on myös mitä terveellisintä ja ekologisinta ruokaa. Tässä on ohje kalevalan päivän kunniaksi, olkaapa hyvät:kalevalanpaivan_helppo_perinneruoka_Piia

Ruokolahtelainen kalapotti (patakukko)

1 kg pieniä kaloja, esim. muikkuja
200 g siansivua (käytän itse tämän sijaan voilohkoja, noin 75-100 g)
suolaa (alkup. ohjeessa 1 rkl, itse laitan noin 2 tl)

Kuoritaikina

1 dl vettä
(1/2 tl suolaa)
2 1/2 dl ruisjauhoja

Jos vuoka on leveäsuinen, tarvitaan enemmän taikinaa.

Lado kalat syvään voideltuun vuokaan, ripottele suolaa joukkoon. Lisää pinnalle voilohkoja. Levittele päälle kuoritaikina. Paista noin 200 asteessa vähintään tunti. Ruiskuoren ansiosta tämä ei ole herkkä paistolämpötilalle tai -ajalle, vaan sopii hyvin myös leivinuunin jälkilämmölle.

Muikut pehmenevät jo tunnin-puolentoista paistamisella sellaisiksi, että meillä puolitoistavuotiaskin syö niitä mielellään ruotoineen. Myös ruiskuori on mukavan sitkeää natustettavaa. Lisukkeeksi sopii muusi, uunijuurekset tai vaikka keitetty parsakaali.

-Piia

Mainokset

Ihana, ihana lumi – entä tulevaisuudessa?

ihana_ihana_lumi1Talviulkoilua lasten kanssa tänään: ihana auringonpaiste, ja puhdasta lunta kasoittain ja taas kasoittain ympärillä. Ulkoilun sisältö ei ollut sen kummempaa kuin viedä paperinkeräyssäkki keräysastiaan ja sitten möyriä vähän pihalla, mutta nautimme siitä kaikki täysillä.

Saamme vielä vähän aikaa nauttia lumisista talvista, mutta lasteni ollessa minun ikäisiäni lumen määrä on jo alkanut vähentyä. Vuoteen 2040 mennessä Suomen keskilämpötila ehtii nousta noin kaksi astetta, ja nousu on suurempaa talvella kuin kesällä.
ihana_ihana_lumi2
Olen tuntenut viime ajat suurta kiitollisuutta siitä, että oman perheemme asiat ovat niin hyvin. Samalla tieto siitä, miten kurjaan suuntaan maailman asiat noin yleisesti ovat menossa, tuntuu monesti musertavalta. Kaksi astetta kuulostaa vähältä, mutta sitä vastaavassa ilmastossa luonto on jo toisen näköinen kuin tämä nykyinen.

Ja se on vasta alkusoittoa, vuosisadan puolivälin jälkeen mennään lämpötiloissa ylös ja rytinällä. Suuri osa maapallon nykyisestä asutusta pinta-alasta muuttuu olosuhteiltaan niin vaikeaksi asua, että tulijoita tänne pohjoiseen riittää. Ja mitähän heille kaikille tehdään? Samaan aikaan luonnossa kaikki menee mullin mallin. Presidentti Sauli Niinistökin otti eduskunnan avajaispuheessaan voimakkaasti kantaa ilmastonmuutokseen, suunnilleen sanoilla ”elämä uhkaa loppua nykymenolla ennen kuin öljy loppuu”, mutta uutisoitiinko sitä juuri missään. Hesari ainakin ohitti asian täysin.

Nyt lastensa tulevaisuudesta huolestuneet vanhemmat ovat perustamassa uutta järjestöä, jonka idea ei ole ekovinkkien antaminen, vaan vaikuttaminen poliittiseen päätöksentekoon ja täysillä. Liityin jo itsekin mukaan: http://www.ilmastovanhemmat.fi/ . Liittykää muutkin, tänne tarvitaan kaikki!

-Piia

Ps. Ilmatieteen laitoksen julkaisemaan nettisivuston Ilmasto-oppaaseen on koottu tietoa ilmastonmuutoksen vaikutuksesta Suomessa.

Lundian uusi lakkapinta

Vanhat kunnon Lundian kalusteet ovat kokopuisia huonekaluja, joten käyttöikää voi jatkaa kotikonstein hiomalla ja lakkaamalla. Lastenhuoneeseen on tulossa Lundian kirjahylly ja vaatekaappi kierrätysosista, ja päätin vielä siistiä niitä ennen käyttöönottoa. Tee-se-itse -ihminen aina tietää vasta homman valmistuttua, miten olisi pitänyt tehdä, joten tässä kokemukseni muillekin.

lundian_uusi_lakkapinta1Ennen työhön ryhtymistä kannattaa perehtyä aiheeseen kunnolla, muuten lopputulos on helposti karmean näköinen. Työn onnistumiseen vaikuttaa esimerkiksi lakan laatu, sivellin, hiomapaperin karkeus, hiomapölyn poiston onnistuminen, työskentelytilan puhtaus, valaistus… Tikkurilalla on hyvät ohjeet, tosin niissä on huomattava hypätä turhat kohdat yli: vanhalle himmeäksi hiotulle lakkapinnalle voi riittää vain yksi lakkauskerta. Lundialla on myös omat suppeammat ohjeet.

Pesin kalusteet, hioin käsiteltävät pinnat himmeäksi, puhdistin pölyn, lakkasin, hioin kevyesti, puhdistin pölyn vielä perusteellisemmin ja lakkasin viimeisen kerroksen. Lakkausten välillä lundiat saivat kuivua viikon. Kalusteiden kolhut olivat pienehköjä, joten en tasoittanut, mutta siihen olisi voinut käyttää puukittiä.

Minä käytin seuraavia tarvikkeita:

Kidesoodaa pesuun. Kohtiin, joissa puu oli paljaana, tuntui jäävän tummentumia, joten olisi ehkä pitänyt käyttää varsinaista maalipesuainetta. Kidesooda sopii kyllä hyvin pintojen käsittelyyn ennen maalausta, kun huuhtelee vain pesun jälkeen kunnolla.

Hiomapaperia karkeudeltaan 180 ensimmäiseen käsittelyyn ja karkeutta 240 lakkauskertojen välissä. Kyllä: lakkapintaa pitää kevyesti hioa aina ennen kuin päälle lakkaa uuden kerroksen. Kosteaa rättiä tukkeutuneen hiomapaperin puhdistukseen.

Harjaa ja kertakäyttörättejä pölyn poistoon.

Tikkurilan Unica Super puolikiiltävää lakkaa. Tämä on aivan järkyttävää myrkkyä, mutta sillä tehty pinta kestää. Ylipäätään maalien ja lakkojen kanssa on niin, että jos sietää liuotinkäryä työskennellessä, tarvitsee tehdä hommat harvemmin. Unica Super oli turhan jähmeää, joten jouduin hiukan ohentamaan tärpätillä myös viimeistä lakkakerrosta varten. Tämä lakka myös tummentaa pintaa hiukan, vaikka onkin virallisesti kirkasta.

Lakkaamisen sopiva pensseli. Pyysin rautakaupasta juuri lakkapensseliä, arpomalla valittu suti voi tehdä huonoa jälkeä. Pensselin esikäsittelin kunnon vesipesulla ja hankaamalla, jotta irtoharjakset lähtevät jo etukäteen. Ja toki hyvissä ajoin, onhan sen myös kuivuttava. En edes yrittänyt puhdistaa sutia työn jälkeen, vaan käytin joka lakkakerrokselle omaa pensseliä. Työn loppupuolella huomasi, että katkenneita harjaksenpaloja alkoi ajelehtia pinnoilla, joten eivät nämä olisi useampaa käyttöä kestäneetkään.

Kertakäyttörättejä on oltava hollilla, kun lakkaa kuitenkin tipahtaa väärään paikkaan tai pensseli osuu vahingossa väärään kohtaan.

Sanomalehteä ja maalarinteippiä työtilan suojaukseen.

Ainakin nämä asiat opin:

– Jo lakatun päälle voi mainiosti lakata uuden kerroksen, kunhan edellisen puhdistaa ja himmentää kunnolla. Puupintaan asti ei pidä hioa, ellei osa ole aivan järkyssä kunnossa. Lundian kalusteista voi myös lakata vain kärsineemmät osat: olisi valtava työ hioa esimerkiksi paneelioven kaikki paneelit verrattuna siihen, että käsittelee vain sen ainoan laudan, jossa on naarmu.

– Kotikonstein ei saa aikaan yhtä hienoa lakkapintaa kuin tehtaalta tullut, joten jos kaluste ei ole pahemmin kärsinyt, on parempi antaa olla.

Pölyn poistossa ei voi olla liian tarkka. Kun hiontatyö on tehty, pöly harjataan ensin pois, sitten kostealla rätillä niin monta kertaa että varmasti tulee puhdasta. Ja sitten vielä kerran, pölyä on kuitenkin vielä jossain. Tein itse hommat kylppärissä, jotta sain huuhdottua lattian pölisevän työvaiheen jälkeen. Lakatusta pinnasta pienet pölyrippuset loistavat kauas. Mitä kiiltävämpi lakka, sitä herkempi se on virheille, pölylle ja pinnan epätasaisuuksille. Ja auta armias, jos saitailee pensselin hankinnassa: irronneet karvat lakkapinnassa vasta ovatkin turhauttavaa katseltavaa.lundian_uusi_lakkapinta2

– Lakkaamisessa on oltava ripeä: lakkapinta jähmeytyy muutamassa minuutissa, ja sen jälkeen tehdyt korjaukset näkyvät. Pitää löytää tasapaino: suti ei saa olla niin kuiva, että jää siveltimenjälkiä, mutta  pinta ei saa kastua niin märäksi, että siihen ilmestyy työn edetessä valumajälkiä. Kaiken pitää siis olla valmiina, kun työ alkaa, sitten vain rajattu pinta kerrallaan edetään.

Valoa pitää olla riittävästi!

Ikkuna auki ja koneellinen ilmanvaihto päälle, niin liuotinkäryt pysyivät siedettävinä.

Tietokoneelle käyttöikää aikapankista

Stadin aikapankki on verkosto, jossa vaihdetaan palveluja ihmisten kesken. Olen ollut jäsen siinä jo pitkään, ja saanut sieltä remonttiopastusta, sisustusneuvontaa ja viimeksi huoltoapua tietokoneelle. Itse tarjoan energiansäästöneuvontaa ja apua pankkilainojen vertailussa.tietokoneelle_kayttoikaa_aikapankista

Kämppis on auttanut minua yksivuotiaan Valokin hoidossa katsomalla toisinaan hänen peräänsä vaikkapa silloin, kun vien Taitoa päiväkotiin. Hoitorästejä alkoi kertyä sen verran, että sovimme hankkivani hänelle vastineeksi tietokoneapua aikapankista. Kämppiksen kannettava on kahdeksan vuotta vanha, ja oli käynyt käyttökelvottoman hitaaksi. Halusimme kokeilla, saisiko siihen puhtia asentamalla käyttöjärjestelmän uudestaan tai vaihtamalla vaikka Ubuntu-linuxiin. Niinpä valitsin tarjolla olevista tietokonehuoltajista sopivan ja sovimme ajan, jolloin hän tuli käymään.

Hiukan aina jännittää, millainen ihminen ovelle ilmestyy. Odotin saavamme vieraaksi sosiaalisesti rajoittuneen tietokoneharrastajan, mutta meille saapuikin viittä vaille valmis kanttoriopiskelija, joka kaiken lisäksi sattui harrastamaan samanlaista musiikkia kuin kämppiskin. Sillä aikaa kun tietokone raksutti ja käyttöjärjestelmä asentui, he soittelivat vanhoja virsiä nokkahuilulla ja Kaj Chydeniuksen biisejä sähköuruilla. Ilta oli mukava ja tietokonekin saatiin nopeutumaan sen verran, että sitä voi taas käyttää.

Samalla katsoimme tätä omaakin konettani, jota olen käyttänyt jo seitsemän vuotta. Siihenkin saimme hiukan vauhtia lisää, kun karsimme käynnistys-valikosta turhia ohjelmia pois ja muutenkin poistimme vanhoja asennuksia, joita ei ole käytetty enää aikoihin.

Lopputuloksena tovitililtäni veloitettiin kaksi tovia, ja sen vastineeksi autan itse jotakuta parin tunnin ajan. Energiansäästöpalveluja ei ole viime aikoina kysytty, joten voisin mennä vaikkapa kantamaan jonkun muuttoapua kaipaavan tavaroita ja saada liikuntaa samalla. Taas tuli hyvä mieli, että olen verkostoitunut näin mahtavien ihmisten kanssa. Kannattaa liittyä mukaan!

-Piia