Eskarilaisen elämää: Vaalit eskarissa

Teimme vaalimainoksia eskarin omia vaaleja varten, minun puolueeni oli vihreät, koska äiti kuuluu ekovihreisiin. Vihreät vastustaa kaikkea saastuttavaa. Muita puolueita olivat esimerkiksi A:n Pyöräpuolue ja K:n Piparkakkupuolue. N:n Ilkimyspuolue lupasi kaikille paljon pissaa.

Taito

 

Mainokset

Kohta pääsee äänestämään!

kuva: Suvi Korhonen, Flickr, CC

kuva: Suvi Korhonen, Flickr, CC

Ennen istuin samassa johtokunnassa naapurissa asuvan vuorineuvoksen kanssa, ja sain toisinaan häneltä kyydin kotiin. Kokoomusvaikuttaja halusi edistää hyviä välejä valtapuolueiden kesken, ja viritteli keskustelua urheilusta. Jouduin sanomaan, etten ole seurannut aihepiiriä yhtään, enkä oikein osaa eläytyä jännittämään pelin tai kisan lopputulosta. Sillä mitä väliä on, kuka urheilukisoissa voittaa?

Sen sijaan vaalit ovat tapahtuma, joka saa politiikkaa harrastavan syttymään. Ja voittajalla on väliä, sillä voittajapuolueet hallitsevat meitä kaikkia koskevaa päätöksentekoa monta vuotta! Naapurinikin sanoi seuraavansa vaaleja mielellään, mutta ehdolle hän ei enää halunnut, koska ehdokkuuteen väistämättä kuuluva itsensä myyminen on niin epämiellyttävää puuhaa. Olen samaa mieltä. Mutta ääniä ei tule, jollei tuo mielipiteitään jotenkin esille.

Ensi keskiviikkona pääsee jo ennakkoäänestämään tämän kevään eduskuntavaaleissa! Silloin siirrytään vaalityössäkin tosi toimiin. Herään aikaisin ja osallistun vihreiden perinteiseen radan valtaukseen: jaan lähimetroasemallani suosikkiehdokkaideni esitteitä aamuruuhkassa. Tiiveimmin olen mukana ilmastoteemoja korostavan Maria Vuorelman tukiryhmässä ja jaan samalla myös ekostara Leo Straniuksen esitteitä.

vaalimainoksia

kuva: Helge V. Keitel, Flickr, CC

Tukiryhmäläisten tehtävä on auttaa ehdokkaansa näkymistä auttamalla tapahtumien järjestämisessa ja jakamalla esitteitä. Tiedän, että on ärsyttävää, kun kymmenen ihmistä on työmatkalaista vastassa työntämässä lappusia kouraan, mutta tiivis jalkatyö on kustannustehokkainta kampanjointia. Lehtimainokset ovat hirvittävän kalliita, ja vihreät on ainoa isohko puolue, joka ei saa taloudellista tukea miltään eturyhmältä. Ehdokkaat maksavat lähes kaiken omasta lompakostaan ja tukiryhmänsä lahjoituksilla. Alle 20 000 euron budjetilla ei juuri kannata lähteä yrittämään läpipääsyä.

Mutta jännitys! Sitä on luvassa, sillä vihreiden lista Helsingin vaalipiirissä on näissä vaaleissa todella kova ja moni vanha konkari on väistynyt. On vaikea valita, kun hyvä ehdokkaita on niin monta. Ainoastaan varsinaisia luonnonsuojeluehdokkaita jään kaipaamaan, mutta ilmaston puolustamisen ykkösasiakseen nostavia on jo monta.

Hesarin siteeraaman mielipidekyselyn mukaan lähes kaksi viidestä helsinkiläisestä voisi antaa äänensä Pekka Haavistolle. Hän on ylivoimaisesti suosituin ehdokas yli puoluerajojen. Itselläni on juuri kesken Haaviston muutaman vuoden takainen kirja Anna mun kaikki kestää, jossa hän kertoo työstään rauhanneuvotteluissa eri puolilla maailmaa.

Mutta, lukija hyvä. Jos lastesi tulevaisuus on tärkeä asia, anna äänesi vaaleissa vastuulliselle ehdokkaalle! Se on tavalliselle tallaajalle helpoin tapa vaikuttaa maailman menoon. 🙂

Kenelle ääni sunnuntaina?

Ensi sunnuntaina minun ja Taiton on aika katkaista reilun kahden viikon mökkeilyputki, sillä silloin on europarlamenttivaalien äänestyspäivä. Ympäristön ystävälle vaalit ovat tärkeät, sillä EU-tasolla tehdään isoja ympäristöpäätöksiä.

On sekä hyvä että paha asia, että päätökset koskevat kerralla suurta aluetta ja satoja miljoonia ihmisiä. Huonoa päätöstä on vaikea saada kumottua, mutta hyvillä taas voidaan vaikuttaa jäsenmaiden sokeisiin pisteisiin. Suomessa EU-tason päätöksillä on edistetty esim. luonnonsuojelualueiden perustamista, suurpetojen suojelua ja ilmastokuormituksen vähentämistä.

Europarlamentin erikoisuus on asiantuntijakuulemisten puuttuminen. Esimerkiksi Suomen eduskunnan valiokunnat marssittavat kuultavikseen lukuisia eri alojen asiantuntijoita, jotta lakien valmistelu olisi mahdollisimman onnistunutta. EU:ssa parlamentaarikot joutuvat itse etsimään tietonsa ja arvioimaan lobbarien luotettavuutta. Niinpä on tärkeää, että valittavat mepit ovat asiantuntevia ja osaavat arvioida saamaansa tietoa.

Suomen luonnonsuojeluliitto (http://www.sll.fi/ ) julkaisi viime kauden suomalaismepeistä selvityksen, jossa vertailtiin heidän käyttäytymistään ympäristön kannalta tärkeissä äänestyksissä. Kukaan ei saanut kiitettävää arvosanaa. Satu Hassi sai ainoana arvosanakseen hyvä, ja hänen perässään tyydyttävän arvion saivat Henrik Lax, Riitta Myller, Esko Seppänen ja Paavo Väyrynen. Lähes puolet suomalaisten äänistä meni ympäristön ja terveyden kannalta kielteisille ratkaisuille. Monet EU:n tasolla tehdyt ympäristöpäätökset vesittyivätkin Euroopan parlamentin käsittelyssä.

Jotta ensi kaudella saataisiin enemmän hyviä päätöksiä läpi, nyt on aika vaikuttaa! Kipin kapin siis hyvää ehdokasta etsimään ja sunnuntaina vaalilippua uurnaan! 🙂

-Piia