Jokaista uutta varten tarvitaan…

26 lokakuun, 2009 klo 1:28 pm (kulutus, ympäristökasvatus)

Kommuunimme alkoi käydä vähän ahtaaksi kuudelle asukkaalle, kun Taiton touhut veivät vähitellen lisää tilaa. Mietimme ensin pitkään erilaisia järjestelyjä, joilla mahtuisimme 95 m2:n viisiöömme paremmin. Katselimme myös isompia asuntoja. Lopulta piti kuitenkin myöntää tosiasiat, ja kesän alussa yksi kämppiksemme muutti pois.

Kommuunimme ja kotimme tunnelma syntyy eriluonteisten ihmisten yhteiselosta. Nyt menetimme arkielämän eloisuudesta jotakin. Toisaalta keittiössä ei enää yhtä usein tarvitse kiivetä toisten ylitse, kun ryhtyy laittamaan ruokaa, ja jääkaappi pullistelee hiukan vähemmän kuin ennen. Tasapaino toimii nyt niin, että meidän tavaroitamme lojuu edelleen eniten yhteisessä olohuoneessa ja keittiössä (jatkuvasta järjestelystä huolimatta), mutta toisaalta sinkkukämppiksillämme on käytössään isoimmat makuuhuoneet.

Meidän perheellämme on nyt kaksi makuuhuonetta, joten pikku-Taitokin sai oman huoneen. Koko muutos muistutti siitä, että jokainen uusi ihminen tosiaan tarvitse oman tilansa ja omat tavaransa. Ja ne lisäneliöt ja -kuutiot pitää lämmittää ja valaista, ja siivota ja kalustaa. Lapsen ympäristövaikutus on jotain paljon laajempaa kuin aina jauhettu kestovaippa-, kertakäyttövaippakeskustelu.

Yhdysvaltalainen Minerals Information Institute kuvaa nettisivuillaan yksittäisen ihmisen elinaikanaan aiheuttamaa kulutusta. Painopiste on uusiutumattomissa luonnonvaroissa, eli metalleissa, mineraaleissa ja fossiilisissa polttoaineissa. Luvut ovat amerikkalaisia, mutta eurooppalaiset eivät eronne suuruusluokaltaan kovin paljon alaspäin. Jokaista uutta vauvaa varten tarvitaan Yhdysvalloissa mm.:

– 288 000 litraa raakaöljyä
– 170 000 kg kivihiiltä
– 620 000 kg soraa, hiekkaa ja kiveä.
– 25 000 kg sementtiä
– 535 kg kuparia
– 258 kg sinkkiä
– 8700 kg fosfaattikiviainesta (lannoitteen raaka-aine)
– 40 g kultaa
jne. jne. jne.
Muunsin gallonat, naulat ja unssit näillä kertoimilla:
1 US gallona = 3,785 litraa
1 lb (naula) = 0,4536 kg
1 oz (unssi) = 28,45 g

Sivuilla on myös vauvajuliste, jonka voi vaikka tulostaa ja kiinnittää makuuhuoneen seinälle. Sitä on hyvä katsoa aina, kun houkuttaisi hankkia vielä yksi lapsi. 🙂

-Piia

1 kommentti

Lähimetsää suojelemassa

17 lokakuun, 2009 klo 10:12 pm (luonnonsuojelu, luontoharrastus, yhteiskunnallinen vaikuttaminen)

Tämän aamupäivän vietin lähimetsässä mittanauha kourassa. Kaupunginosamme aktiivit olivat löytäneet metsikön, joka olisi mahdollista säästää rakentamiselta luonnonsuojelulakiin vedoten. En ollut aikaisemmin tiennytkään, että luontaisesti syntynyt jalopuumetsikkö on suojeltu luonnonsuojelulain nojalla: Näitä ”alueita ei saa muuttaa niin, että luontotyypin ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu”. Suojelu onkin tarpeen, sillä alueelle on jo kaavoitettu asuintaloja.

Mikä sitten on jalopuumetsikkö? Luonnonsuojeluasetuksen mukaan ”Luontaisesti syntyneitä, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvia metsikköjä, joissa jaloja lehtipuita kasvaa runkomaisina puina vähintään 20 kappaletta hehtaarilla yhtenä tai useampana lähekkäisenä ryhmänä rajattavissa olevalla yhtenäisellä alueella. Jaloja lehtipuita ovat tammi, metsälehmus, vaahtera, saarni, kynäjalava ja vuorijalava. Runkomaiseksi puuksi katsotaan puu, jonka läpimitta on 1,3 metrin korkeudella yli seitsemän senttimetriä. Runkomaisen tammen läpimitta on kuitenkin sanotulla korkeudella vähintään 20 senttimetriä.”

Niinpä me sitten kuljimme metsässä, katsoimme vuoroin hyvin pienimittakaavaista karttaa ja vuoroin mittanauhaa, ja vertasimme päätelmiämme ympäristökeskuksen edustajan päätelmiin. Tuttavani olivat jo toimittaneet ympäristökeskukselle tiedot puista gps-koordinaattien kera, mutta ympäristökeskuksen edustaja ei ollut löytänyt kaikkia puita tai mitannut niille riittävää ympärysmittaa. Muutama tammi olikin ympärysmitaltaan siinä rajoilla, mutta meidän mittaustemme mukaan kuitenkin riittävän iso. Tarkistimme kaikki kiistapuut vielä kerran, ja luonnonsuojelulain vaatima määrä ylittyi hyvin. Siispä väsäämään valitusta ympäristökeskukselle ja toivomaan parasta.

Alue on muutenkin hieno. Ihailimme petäjässä töröttävää valtavaa kanahaukan pesää, jonka asukaskin lensi kirkuen lähistöllä. Etsimme maariankämmeköiden jäänteitä maasta ja kuljimme valtakunnallisesti arvokkaalla kallioalueella. Ja Helsingin keskustaan on alle kymmenen kilometriä. Tämä tuo tietysti rakentamispaineita, mutta toisipa se myös syyn säilyttää hieno luontokohde.

-Piia

Kallioimarrekin viihtyy lähimetsän kallionseinämillä.

Kallioimarrekin viihtyy lähimetsän kallionseinämillä.

2 kommenttia

Kasvisruokapäivä

1 lokakuun, 2009 klo 8:44 pm (kasvissyönti, ruoanlaitto, säästövinkki, yhteiskunnallinen vaikuttaminen)

Tänään vietettiin maailman kasvisruokapäivää. Julkaisen sen kunniaksi kaalilaatikko-ohjeen, jonka olen saanut Härkäpapua sarvista -keittokirjan yhdeltä tekijältä Mattilan Päiviltä. Tämän mukaan tehty laatikko on maistunut meillä koko perheelle, yksivuotias mukaan lukien.

Nyt on keräkaalin sesonkiaika, ja sitä saa pilkkahintaan. Hapankaaliinkin voi ostaa raaka-aineet samalla. 🙂

Kaalilaatikko

Tarjoa laatikkoa puolukkahillon ja ruisleivän kanssa.

1 dl esikypsytettyjä rikottuja ohrasuurimoita tai 2 dl tattarisuurimoita
1 kasvisliemikuutio tai 1,5 rkl kasvisliemijauhetta
noin 5 dl vettä (tattariin 8 dl)

3 rkl öljyä
1-2 sipulia
(1-2 porkkanaa)
2 tl paprikajauhetta
noin 1/5 tl mustapippuria jauhettuna
1,5 dl soijarouhetta
3 dl vettä
1 kg kaalia
1 rkl kuivattua meiramia
noin 1 dl vettä
noin 3 rkl siirappia

1. Jos käytät tattaria, huuhdo se kuumalla ja sitten kylmällä vedellä, niin sen maku pehmenee. Keitä ohra- tai tattarisuurimot kypsiksi kattilassa yhdessä kasvisliemikuution kanssa (tattari noin 15 min, ohra 30 min). Ei haittaa, että kattilaan jää hieman vettä, koska sitä tarvitaan laatikkoon.

2. Pilko kaali ja sipulit. Raasta porkkanat, jos haluat niitä mukaan. Kuumenna öljy paistinpannulla. Lisää sipuli, paprikajauhe, mustapippuri ja kuiva soijarouhe. Paista muutaman minuutin ajan puuhaarukalla samalla sekoitellen. Lisää 3 dl vettä, anna rouheen turvota hetken. Lisää sitten kaali (ja porkkanaraaste) sekä tarvittaessa hieman öljyä. Paista sekoitellen pari minuuttia, lisää vesi ja anna hautua miedolla lämmöllä kannen alla kypsäksi, kunnes kaali on läpikuultavaa eli noin 20 min.

3. Sekoita suurimot ja kaalipaistos voidellussa uunivuoassa. Mausta meiramilla ja siirapilla. Lisää sen verran vettä, että seos on kostea. Paista 200 asteessa noin 15 min ja jatka sitten tunnin verran 150 asteessa. Kaalilaatikosta tulee sen parempaa, mitä kauemmin se saa kypsyä miedossa lämmössä. Peitä tarvittaessa kannella loppuvaiheessa.

Ruoka ja sen tuotanto on yksi suurimpia yksittäisen ihmisen ympäristökuormituksen aiheuttajia. Kasvisruokaa puputtamalla omien pöperöiden tuotannon vaatima viljelypinta-alan tarve vähenee reilusti. Samoin esim. metaanipäästöt pienenevät, kun jättää märehtijöiden lihan ja maitotuotteet vähemmälle.

Aika monessa kunnassa on nyt tehty kasvisruoka-aloitteita, jotta kouluissa ja kunnan työpaikoilla olisi yhtenä päivänä viikossa vain kasvisruokavaihtoehto. Näin saataisiin sekasyöjätkin tottumaan kasvisruokien makuun ja kokeilemaan uutta. Aloitteen teko on tehty niin helpoksi kuin voi olla, sillä Suomen Luonnonsuojeluliitto on julkaissut verkossa valmiin aloitepohjan. Nyt vain kannustamaan omaa suosikkivaltuutettua toimimaan asian hyväksi!

-Piia

1 kommentti