Pikku biologina rannalla

kotilo ja rupikonnaMökkiranta on arvossaan näillä helteillä. Rehevä lammenranta on paljon muutakin kuin uimapaikka. Toisinaan kun lapset polskivat, heilun saunakauhan kanssa rantavedessä ja kerään lammen otuksia vesiastiaan tutkittavaksi. Tällä kertaa löysin pari pikkusammakkoa (vai rupikonnaa?), sudenkorennon toukan, sauvaluteen ja kotiloita. Somat vesiskorpionit pikkuisine saksineen ovat myös rannallamme yleinen näky. Lapset ovat aivan ihastuksissaan, kun pääsevät seuraamaan eläinten liikkeitä. Tutkimisen jälkeen otukset tietenkin päästetään pikaisesti takaisin kotiinsa.

sauvalude

sauvalude

Yllättävän monet tutun veden pikkueläimet kuuluvat luteiden alalahkoon: veden pinnalla kiitävät vesimittarit, rantavedessä uiskentelevat vesiskorpionit, malluaiset ja sauvaluteet. Vesielämään sopeutuneet luteetkin tarvitsevat ilmaan hengittääkseen. Vesiskorpioneilla ja sauvaluteilla on hengitysputki, jonka kautta ne käyvät aika ajoin haukkaamassa happea. Tilanteen käydessä tukalaksi ne voivat ottaa siivet selkäänsä ja lentää etsimään uutta vesilammikkoa.

pikku biologiPikkusammakot eivät oikein viihtyneet vedessä, ja löysinkin ne mönkimästä mutaisella rannalla ihan vesirajassa. Hienosti ne silti osaavat uida sammakkoa, ja kömpivät sitten taas vedessä kelluvan oksan päälle tai kiipeävät ämpärin laitaa pitkin ylös. Mitä paremmin rannan elämään tutustuu, sitä varovaisemmiksi käyvät askeleet: pikkusammakoitakin oli rantamudassa niin paljon. Jottei vahingossa tallaisi yhtäkään, pitäisi lakaista tie edessään jainalaiseen tyyliin. Rannalla kulkiessaan sitä tuntee olevansa luonnon häirikkö, mutta luonnonsuojelua luonnon tunteminen kyllä edistää. Ellei suorastaan ole sille lähtökohtana?

Satokausi alkoi!

Töttöröö, täten julistan satokauden virallisesti avatuksi!

uusi perunoita oranssissa ämpärissäMistä tietää, että perunanvarsien alta kannattaisi etsiä jo mukuloita? Yleensä niitä alkaa tulla siitä lähtien, kun peruna kukkii. Varhaislajike Timo ei kuitenkaan kuki, joten pitää vain arvailla. Malttamattomina nostimme muutaman varren viime viikolla. Ja kas kummaa, siellähän ne ovat, tämän vuoden ensimmäiset uudet perunat. Samassa erässä piti pestä viimeiset kaupan uudet perunat, ne ovat noita pienempiä ja likaisemman keltaisia.

Olemme vuosien mittaan kokeilleet, mitkä lajikkeet viihtyvät pellossamme, jossa maa ei ole ihan parhaan multavaa ja muhevaa. Nicola ja varhaisperuna Timo ovat vakiintuneet luottolajikkeiksemme. Timo tekee aikaisin isoja vaaleita mukuloita,
mutta ne voisivat kyllä olla maukkaampiakin. Nicolan malto on keltaista ja maukasta, ja Nicolat säilyvät hyvin kellarissa talven yli. Mikähän olisi Timoa maukkaampi varhaisperuna?

mustikoita perkaamassaKolmevuotias Valokki pyysi, että mentäisiin metsäretkelle, joten kävimme koko perheen voimin mustikassa. Tänä vuonna ei mustikoita ole missä hyvänsä, mutta vähän kiertelemällä niitä löytyy. Nämä marjat löytyivät valoisalta mäntykankaalta. Mustikkapiirakasta ei saatu kuvaa, sillä se katosi ahkerien poimijoiden suuhun. Marjastus on minusta parasta välineurheiluna: poimuri käteen ja sihdillä roskat vikkelästi pois.

Ruukkusalaateista päästiin siirtymään oman maan salaatinlehtiin jo hyvän aikaa sitten, ja kesäkurpitsatkin kasvavat lupaavasti. Salaattifenkolit seuraavat perässä. Tästä eteenpäin mökkikesä on herkuttelua siihen saakka, kunnes on aika lähteä kaupunkiin esikoisen esikoulua varten.

Mukulapähkämö ja muita kasvikokeiluja

mukulapähkämöOnko kukaan muu kasvattanut mukulapähkämöä? Keväällä osuimme puutarhatapahtumaan, jossa unohtuneisiin perinnekasveihin erikoistunut yritys myi niidenkin taimia. Esillä oli myös mukuloita, jotka ovat vähän maa-artisokkaa pienempiä, ja sopivat vaikkapa vokkiruokaan mukaan. Nyt on sitten yksi taimi kokeilussa. Viileässä säässä se pysyi hengissä, ja riehaantui kasvamaan enemmän helteiden myötä.

Toinen taimikokeilu oli ”puupinaatti”, joka taitaa olla herkullinen, sillä myyrä söi taimen poikki heti kättelyssä. Se muistuttaa ulkonäöltään punertavaa jauhosavikkaa. Nyt varren tyngästä kasvaa uutta versoa, joten ehkä mekin pääsemme tutustumaan sen makuun vielä tänä kesänä.

Jokaiseen taimimyymälään näkyy ilmestyneen myyntiin viinisuolaheinää. Viime kesänä ostimme ensimmäisen taimemme Tertin kartanosta, jossa sitä myytiin nimellä viininlehtisuolaheinä. Istutin taimen minikeittiöpuutarhaamme portaiden viereen, ja hyvin se näkyy selvinneen talven yli. Nyt punertavat lehdet rehottavat niin, että salaatteihin ja munakkaisiin riittää niistä mukavasti täydennystä.

minttuPortaiden vieressä kasvaa myös viime kesänä istutettu minttu, joka tuntuu viihtyvän hyvin. Aikaisemmin olemme tyytyneet käyttämään villiä rantaminttua, mutta nyt saimme pirtelöihin puhtaampaa mintunmakua. Pirtelöitä kuluu helteen sattuessa niin paljon, että pihalta tulee varmaan riivittyä niin viljellyt kuin villitkin mintut kesän mittaan. Kasvimaallakin olen jättänyt rikkaruohoina kasvavat rantamintut kitkemättä.

Muuten tämän vuoden kasvimaan kasvit ovat vanhoja tuttuja: perunaa, juureksia, maa-artisokkaa, kurpitsoja, mangoldia, fenkolia, selleriä, kaaleja, herneitä, salaattia. Alkukesän kylmät säät ovat jo nujersivat herkimmät kurkuntaimet ja kurpitsat hengiltä. Ilmojen valtiaan armahduksen myötä kesäkurpitsakausi on jo hyvää vauhtia alkamassa.

Kolmevuotiaan lahjapaketti

Hyvää syntymäpäivää! Kaurahiutalepaketista saa tyylikkään lahjapakkauksen näin helposti: avataan vain liimaukset varovasti, koristellaan ja liimataan paketti uudestaan kokoon nurinpäin. Koristelun teki kuusivuotias isoveli.

Mitähän paketista löytyi? Ainakin eläinkuvioisia suklaita ja isoveljeltä perittyjä design-bodeja, jotka oli ompelijan luona tuunattu suorahelmaisiksi paidoiksi.

lahjapaketti kaurahiutalepakkauksesta

Ruislinnun laulu korvissani

kesäinen pellonreunaReek-reek reek-reek, toistelee ruisrääkkä pellon laidassa. Nocturnea laulamme paljon lapsille unilauluna näin kesällä. Sen alkusäkeisiin ”ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden päällä täysikuu” olen kylläkin suhtautunut vähän epäillen: voivatko alkukesään kuuluva linnunlaulu ja loppukesän tähkäpäät mitenkään toteutua samaan aikaan? Nähtävästi voivat, sillä eilen todistettavasti mökkinaapurin ohra oli jo tähkäpäillä, ja reek-reek toistui pellon laidalta edelleen. Koiraslinnun kannalta se kylläkin tietää huonoja uutisia: jos heinäkuussa vielä pitää tiedottaa reviirirajoista, puolisoa ei ole löytynyt. Siellä se yksinäinen vielä yrittää, vaikka tämän kesän mahdollisuudet taitavat olla menneet.

Toisen sinnikkään laulajan laulu kuuluu metsästä pellon laidasta. Luritukset ovat niin monimuotoisia, että olen epäillyt laulajaksi viitakerttusta. Niitä saapui alkukesän lämpöaallon mukana tänne Kaakkois-Suomeen. Naaraslintua ei osunut tämän koiraan kohdalle, eikä tässä kylmyydessä enää uusia tulokkaita taida ilmaantua. Lintu jaksaa jatkaa tuntikausia päivittäin, vaikkei vastakaikua ole kuulunut. Niin että jos kesäheila on jäänyt löytymättä, kohtalotoveria voi mennä kuuntelemaan kesäöiseen lehtometsään. Netissä on paljon lintujen ääninäytteitä, joiden avulla lajia voi yrittää arvailla,vaikkapa tästä Suomen Luonnon sivuilta. Kuinkahan havainnon voisi varmistaa näin improvisointiin taipuvaisen lintulajin kohdalla?

räystäspääsky lentää pesälleRäystäspääskyt pesivät tänäkin vuonna mökin räystään alla. Emot kantavat ruokaa pesässä sirkuttaville poikasille, mutta jostain syystä pesän allekin oli pudonnut kaksi munaa, joissa poikanen näytti kehittyneen jo pitkälle. Heittivätkö aikaisemmin kuoriutuneet poikaset nuoremmat sisaruksensa laidan yli? Vai tulivatko vanhemmat siihen tulokseen, ettei näin kylmänä kesänä kuitenkaan riitä hyönteisiä kaikkien poikasten ruuaksi? Voivatko munat pudota vahingossa? Ainakin pesä näytti ehjältä.ruislinnun_laulu_korvissani2