Pirtelöä rikkakasveista

Kasvimaalla kasvaa monia syötäviä rikkakasveja. Osa on ihmisen vanhoja unohtuneita viljelykasveja jostain kivikaudelta, kuten jauhosavikka, osa on muuten vain levinnyt ihmisen mukana. Kitkiessä nenään tuntuu joskus kesän tuoksujen seasta mintun tuoksu, ja silloin on todennäköisesti juuri nyhtämässä rikkakasvina kasvavaa rantaminttua irti. Mintuksi sen tunnistaa selvästi maustakin, maku on vain hiukan viljeltyä minttua miedompi ja heinämäisempi.

Meillä kasvimaalla on siellä täällä laajoja rantaminttukasvustoja. Joku voisi erehtyä luulemaan, että viljelemme sitä. 🙂 Niinpä kasville on ollut houkutus keksiä käyttöäkin. Tomppa keräsi minttusatoa talteen talveksi, ja kehitti uutena käyttömuotona villillä mintulla maustetun pirtelön. Näin se valmistuu:

Ainekset:
Kunnon kourallinen tuoretta rantaminttua
Puoli litraa vaniljajäätelöä
Pari sataa grammaa marjoja, esim. puolukkasurvosta tai mansikoita
Banaani

Ainekset pannaan tehosekoittimeen ja sekoitetaan tasaiseksi pirtelöksi. Jos haluaa rakenteesta juoksevampaa, joukkoon voi lisätä maitoa tai kauramaitoa. Pirtelöstä saa helposti vegaanista käyttämällä kaura- tai tofujäätelöä.

Rautavaaran mukaan minttu on parhaimmillaan ennen kukintaa, joten nyt olisi juuri viimeiset hetket kerätä sato talteen. En ole tosin itse huomannut kukinnan muuttavan makua kovin radikaalisti, joten kyllä kukkivan kasvinkin hyödyntämistä kannattaa kokeilla. 🙂

-Piia

Kuvat:

rantaminttu.jpg
Rantaminttu on syötävä rikkakasvi.

Mainokset

Kestovaipat mökillä

Saunalta piti tulla juomaan lähemmäs litra vettä. Sateisen kesän jäljiltä saunapolku on paikoittain mutaa, joka pursuaa varpaitten välistä. Toisaalta tuuli vilvoittaa tehokkaasti kun hiki haihtuu. Piia istuu koneen äärellä kirjoittamassa perustelua nimilautakunnalle lapsemme toisen nimen hyväksymisestä, ja kirjoittelun kohde nukkuu vatsa pullollaan rinnalla, välillä laiskasti imaisten.

Juon vesikanisterin tyhjäksi ja totean olleeni saunassa jo hiukan yli tunnin, polttopuutkin hupenevat uhkaavasti. Hiki valuu silmille hiuksista ja jalat tuntuvat makaroonilta. Onneksi tällä kertaa vaippapyykkiä oli vain yksi erä. Saamme pienen nukkumaan koppaan saunan pukuhuoneeseen ja pääsemme ansaittuun löylyyn, viime viikkoiset koivuvihdatkin ovat vielä kunnossa ja lammen vesi vielä melko levätöntä. Nestetankkauksen jälkeen hikeäkin irtoaa taas.

Saunan jälkeen pienikin pääsee kylpyyn, kun lämmintä vettä on kerrankin yllin kyllin. Käyn vielä huuhtomassa viimeiset mäntysuovat pyykeistä pois kylmällä vedellä, laitan vaipat kuivumaan ja kannan tiskivedet mökille.

Mökin rauha ja luonto keventävät monia töitä, mutta joka kerta, kun pesen nyrkkipyykkiä isomman erän, saan kysellä päätöstämme kestovaippojen käytöstä. Kaupungissa pesukoneen äärellä moisia mietteitä ei tarvita. Toisaalta fyysinen työ palkitsee hyvällä ololla ja sikeillä unilla.

-Tomppa

Nimenantojuhla

Nykyään kaikkien elämä ei mene saman muotin mukaan, ja perhejuhlien puitteissakin on valinnan mahdollisuuksia. Kun lasta ei kastettu, nimenantojuhlan järjestämisessä piti käyttää luovuutta. Toki kastekaan ei oikeasti ole nimenantotilaisuus, vaan seurakuntaan liittämistilaisuus, ja kristitty perhekin voi antaa nimen millaisin seremonioin haluaa.

Halusimme lapselle pakanakummit, vaikkei hän kirkkoon kuulukaan, koska lapsella on hyvä olla myös aikuisia ystäviä. Itselleni on myös jäänyt lämpimiä muistoja kummien tärkeydestä. Kerroimme kummiehdokkaille, että toivomme heiltä läsnäoloa, emme niinkään hienoja synttärilahjoja lapselle.

Juhlien ohjelmana Tomppa kertoi ensiksi seurustelumme alkamisesta yli kahdeksan vuotta sitten, olivathan kyseessä myös vihkiäisjuhlat. Sitten minä esittelin tarinan lapsen nimen taustalla. Vauva-lehden viime numeron nimenantojuhla-artikkelista saimme idean kummien osallistamiseen ominaisuusleikin kautta. Pyysimme jokaista kummia miettimään, minkä ominaisuuden itsestään antaisi myös lapselle, jos ominaisuuden siirtäminen olisi vain mahdollista ja perustelemaan valintansa. Kerroimme myös omat valintamme. Vieraat pääsivät myös selailemaan valokuvakansiota seurustelumme alkuajoilta ja vauvakuvia.

Ominaisuuksien pohtiminen toi lämminhenkisen lisänsä juhlaan, suosittelen lämpimästi ohjelmanumeroa muillekin! Jos kummeista olisi kiinni, lapsi saisi rohkeutta tehdä omat valintansa, myönteisen elämänasenteen ja hyväntahtoisen suhtautumisen muita ihmisiä kohtaan. Meiltä hän saisi kärsivällisyyttä ja maalaisjärjen käyttötaitoa.

Valitsimme lapselle kahdeksi ekaksi etunimeksi suomalaiset nimet, joilla on jokin merkitys, ja kolmanneksi nimeksi minun suvustani periytyvän nimen. Kokonaisuudeksi oli tulossa Taito Kataja Viktor. Muutama päivä ennen juhlia saimme maistraatilta kirjeen, jossa kerrottiin yllättäen, ettei Kataja-nimeä hyväksytäkään, ainakaan suoraan. Perusteluna oli, että se on käytössä myös sukunimenä. Edessä on siksi vielä anomus nimilautakunnalle, ja lapsen lopullinen nimi selviää muutaman kuukauden käsittelyajan jälkeen…

-Piia

Omannäköiset vihkiäiset

Tompan kanssa olimme jo vuosikausia puhuneet, että naimisiinmeno olisi ajankohtaista. Lapsen synnyttyä paineet suhteen virallistamiseksi kasvoivat, sillä oli rasittavaa käydä lastenvalvojan luona vakuuttamassa, ettei lapsen siittämisaikaan ole tullut kuksittua muiden kuin oman miehen kanssa. Juhlia järjestämään siis.

Yhdistimme lapsen nimenantojuhlan ja vihkiäisten juhlimisen samalle päivälle, joka oli myös kihlajaispäivämme. Varsinainen vihkimisseremonia oli muutama päivä aikaisemmin Helsingin maistraatissa kahden todistajan läsnäollessa. Päätimme tehdä juhlista omannäköisemme kahvitilaisuuden meillä kotona.

Lapsen saaminen on avannut uudelleen monia hiipuneita suhteita sukulaisiin, ja oli ilo saada lähisukulaisia ja kummeja koolle pitkästä aikaa. Yllättäen lähes kaikki vastasivat kutsuun myöntävästi, vaikka kutsut lähetettiin kahden viikon varoitusajalla. Hetken jo olimme huolissamme tilan riittävyydestä lähes 30 ihmiselle. Onneksi kommuunissamme on iso olohuone ja parveke, ja kämppiksetkin tarjosivat huoneitaan käyttöön. Illalla pidimme vielä toisen juhlan kavereillemme.

Kutsussa lupasimme tarjota vieraille kakkua ja kuohujuomaa. Olemme molemmat olleet jo viime kesästä juomatta alkoholia minun raskauteni ja imetykseni takia, synnytyslaitoksen konjakkia lukuunottamatta, joten hyvää putkea ei haluttu katkaista. Kuohujuomaksi valitsimme kuusenkerkkäjuomaa, joka sekä pakkaukseltaan että ulkonäöltään muistuttaa kuohuviiniä. Ruokatarjoilu piti sisällään mm. kasvis- ja kalavoileipäkakkua, marinoituja papuja, kotimaisten pienjuustoloiden tuotteista kootun juustotarjottimen ja porkkana- sekä suklaakakkua. Tomppa rehki keittiössä kolme päivää tarjoilun eteen minun hoitaessani lasta, mutta lopputulos oli vaivannäön arvoinen.

Ulkonäköön panostamiseen oli rajallisesti aikaa lapsenhoidon ohessa. Edellisellä viikolla kävin kiertämässä pari UFFin käytettyjen vaatteiden liikettä löytääkseni paidan, joka sopisi yhteen anoppini matkaltaan tuoman norsukuvioisen hameen kanssa. Sellainen onneksi löytyikin ekalla yrityksellä, eikä 5,50 euron hintakaan ollut ylivoimainen sijoitus. Paidan alla oli edellisenä kesänä kirpparilta ostamani vaaleansininen toppi. Koruksi kokonaisuuteen sopi hyvin Kalevalakorun Lähde-riipus, jonka olen niin ikään saanut anopilta. Kannatti myös säilyttää ylioppilasjuhlakengät, sillä nekin kävivät hyvin asukokonaisuuteen. Ainoa uusi hankinta olivat sukkahousut, jotka Tomppa kävi hakemassa minulle Sokokselta ruokaostosreissun ohessa. Hän itse pukeutui isoisältään perimäänsä pukuun, joka on palvellut uskollisesti jo lukuisissa juhlissa.

Kampauksen eteen en ehtinyt vaipanvaihtojen ja imetysten ohessa tehdä muuta kuin käyttää sampoona luonnonkiharoita korostavaa kampaamon Catwalk Tigi -sampoota ja sipaista pikaisesti päälle Bodyshopin kookosrasvahiusvoidetta. Kampaamon sampoohankinnasta on ollut vähän huono omatunto, sillä yleensä ostan vain eläinkokeilla testaamattomia tuotteita. Tätä sampoota on todennäköisesti tungettu jonkun eläinparan silmään tuotekehitysvaiheessa. Viittä minuuttia ennen juhlien alkua juoksin vielä vessaan suhauttamaan hiuslakkaa, jonka olin saanut näytepakkauksena noin kymmenen vuotta aikaisemmin. Kaivan kyseisen lakkapullon aina esiin isompia juhlia varten, ja ihmeen hyvin se on riittänyt. Meikkejä ei ehtinyt ajatellakaan. Lopputulos oli käytettyyn aikaan nähden varsin hyvä.

Juhlista ja ihmisten tapaamisesta jäi hyvä mieli pitkäksi aikaa, ja nyt on työn alla kiitoskorttien väsääminen. Lähetämme kaikille itse otetun ”vihkikuvan” ja jonkin heitä koskevan kuvan juhlista.

-Piia

Piia, Tomppa ja Taito

Kantoliina pelastaa

Kahden kuukauden ikäinen vauvamme on seurallista lajia, ja on jo viikkoja jokellellut vastaukseksi ja hymyillyt innokkaana, kun hänelle puhutaan. Seurallisuuden kääntöpuolena hän ei myöskään viihdy yksin, vaan suu pyrkii mutruun muutamassa minuutissa, jos hän loikoo sängyllä ilman seuraa. Leluista ei riitä kauaa lohtua.

Olen muutamia kertoja käynyt yksin kaupungilla asioilla, ja Tomppa on jäänyt kotiin lapsen kanssa. Tuloksena on aina ollut lohduton itku äidin kadottua näköpiiristä. Isä kykenee muuten kaikkeen mihin äitikin, mutta rintaa hänellä ei ole tarjota suuhun vauvan pahan mielen yllättäessä. Hyväksi avuksi on osoittautunut kantoliina. Kun lapsen nostaa siihen tiiviiseen pakettiin ja lähtee kävelemään, hän rauhoittuu siihen paikkaan. Kaipa se muistuttaa kohdun turvallisista oloista. Toisaalta liikkeessä on myös pysyttävä, sillä liinassa köllöttely ei jostain syystä rauhoita kovin hyvin paikallaan seistessä.

Meillä ei vielä ole hankittu lastenvaunuja kaupunkiasuntoomme, mökillä on käytössä mökin vintiltä haettu vaunukoppa. Mielenkiintoista nähdä, kauanko pelkkä liina riittää. Ainakin neuvola- ja kauppareissut ovat sujuneet hyvin, samoin matkat kotoa juna-asemalle mökille lähtiessä. Olen vain yksin hiukan laiska lähtemään liinan kanssa liikkeelle, ja Tompan leveää rintaa vasten lapsi on myös liinassa paremman näköisessä asennossa. Suosittelen liinaa lämpimästi muillekin isille lapsenhoitoavuksi.

Liinaan kannattaa totutella vauvan ollessa mahdollisimman pieni. Meillä aloitettiin liinailu viikon ikäisenä. Nyt vauvalla on kokoa jo sen verran, että olemme alkaneet etsiä kehtosidonnan sijaan muita kantoasentoja. Kunhan vauva alkaa kannattaa päätään luotettavammin, päästään kokeilemaan, kuinka istuvassa asennossa matkustaminen onnistuisi.

-Piia

Kuvat:

Tomppa_ja_kantoliina.jpg
Kantoliinassa isäkin saa vauvan rauhoittumaan.