Äitienpäivän muistamisia

Päiväkodin ja eskarin ohjelmaan kuuluvat äitienpäiväkahvit ja -lahjat. Järjestin aikataulut niin, että pääsin käymään molempien lasten äitienpäiväkahveilla.
äitienpäivälahjoja ja -kortteja
Eskarilaisia oli pyydetty myös kertomaan äideistään, ja juttuja oli hauska lukea taululta. Tosi myönteisiä puolia kaikki äideissään näkivät, ja lasten piirtämissä kuvissa melkein kaikilla äideillä oli iloinen ilme. Nuorimmainen taas askarteli valokuvakehyksen ja kylvi krassinsiemeniä.
aitienpaiva_2015_1
Mun äiti on tosi !! hauska, ei se oo prinsessa ei voi verrata siihen. Äiti kirjoittaa blogitekstejä ja viljelee kasveja ja niin mun äiti on viisas.

Herkuttelun lomassa sain puhuttua hoitajien, opettajien ja päivänkodin johtajan kanssa vaatteisiin liittyvästä kiusaamisesta. Aamulla ennen lähtöä Taito nimittäin sanoi, että joku lapsista oli lietsonut toisia hänen kimppuunsa sukkahousujen violetin raidan takia. Violetti kun on kuulemma tyttöjen väri. Reippaasti hän kuitenkin laittoi samat sukkikset toisenakin päivänä. Henkilökunnasta kukaan ei ollut huomannut mitään vaatteisiin liittyviä kiistoja, mutta lupasivat puhua lasten kanssa siitä, ettei toisten vaatteista ole sopivaa huomautella. Aika piilossa lapset onnistuvat toimimaan niin halutessaan.

_DSC9416Mutta nyt nautitaan taas yhdessäolosta oman rakkaan perheen kanssa. Olen kyllä *niin* kiitollinen, että on tämä yhtä köyttä vetävä porukka ympärillä.

Äitienpäivää viettämässä

Voi kultamussukkaiset! Lapset ovat taas rehkineet salaisten askartelujen kimpussa, esikoinen tarhassa ja kuopus kerhossa. Siinä ne kortit ja kukkaset nyt komeilevat senkin päällä.

äitienpäiväkortteja Tuntui tosi hyvältä yhtenä päivänä, kun Taito sanoi, että rakastaa minua niin kovasti eikä haluaisi olla kenenkään muun lapsi. Muistan nimittäin itse lapsena miettineeni, miksi juuri minulle on sattunut perhe, jossa kaikki vain riitelevät keskenään. Suorastaan ”keräilin” tavallisia perheitä kaveripiirissäni: oli ihanaa olla kylässä kavereiden luona, jossa ihmiset keskustelivat keskenään ihan tavallisesti ja tekivät asioita yhdessä.

Perheenjäsenten keskinäinen ja lapsille puhumisen tapa on tärkeä siksikin, että samalla saadaan malli, kuinka toisten ihmisten kanssa toimitaan. Olen oppinut kohteliasta viestintää kunnolla vasta aikuisiällä: toisia ihmisiä on syytä kohdella arvostavasti, niin lapsia kuin aikuisiakin. Nuorempana ihmettelin, miksi ihmiset lähipiirissäni aina loukkaantuivat niin helposti jostain sanomisestani. Itse en olisi loukkaantunut samanlaisista töksäytyksistä, kun olin tottunut siihen, että ihmisille nyt töksäytellään kaikenlaista.

Muistan myös, miten kivaa oli alle kouluikäisenä askarrella äidin kanssa. Taito taas oli kirjoittanut äitienpäiväkorttiinsa, että on kivaa, kun äiti pelaa niin paljon. Olemme saaneet puheterapiaan liittyviä harjoituksia, jotka on tehty lautapelimuotoon, ja niiden avulla on opeteltu ensin k:ta ja sitten r:ää. Huvikseenkin on toki pelattu paljon, ja etenkin askartelu saksilla leikellen on Taiton oma juttu. Valokki pitää etenkin lukemisesta ja pallottelusta, muovailusta ja vesiväreillä maalaamisesta.