Eroon vaipoista (ainakin melkein)

Valokki on nyt taapertanut pari viikkoa ison tytön housuissa sisällä. Toissapäivänä hän täytti 1 v 8 kk. Minä olen jäänyt ihmettelemään, mitä tällä kaikella vaippapyykistä vapautuneella ajalla nyt tekisi. Tänään housut eivät kastuneet kertaakaan, parit kakat vain piti siivota. Alkkareiden ja potkareiden pyykkääminen on paljon pienempi homma kuin paksujen vaippojen pesu.eroon_vaipoista

Kuinka tähän päästiin? Valokki on ollut jo ainakin puoli vuotta lähes yökuiva, ainakin jos kiidättää hänet potalle heti heräämisen jälkeen. Niinpä hänellä selvästi oli potentiaalia oppia sama päivälläkin. Vaipat vain kastuivat silti, ja oli työlästä riisua vaippaa vähän väliä, jotta hän pääsisi tarpeeksi usein potalle.

Pengoimme seuraavaa vaatekokoa ”Tulevaisuudessa sopivien” laatikosta, ja samalla löytyi pussillinen taaperon kokoa olevia alushousuja. Päätinkin hetken mielijohteesta pukea hänet niihin, ja selitin samalla, että nämä ovat ison tytön housut, ja pisut pitäisi tehdä vastedes pottaan. Parina ekana päivänä housut kastuivat tiuhaan, mutta huuhdoin ne tyynesti kylmällä vedellä ja ripustin rättipatterille kuivumaan. Jopas jotakin, näinkin työmäärä väheni, sillä ne kuivuvat muutamassa tunnissa ja huuhtomisilla menevät monta kierrosta ennen kunnon pesua.

Sitten kastuminen harveni, ja viikossa parissa asia näyttää menneen perille. Ulkona ja yöllä käytämme vielä vaippaa, mutta usein nekin pysyvät kuivina. Potalla käynnistä pitää muistuttaa, mutta ruuan ja unien jälkeen ja muuten tunnin-puolentoista välein riittää hyvin.

Valokin mieliala on ollut hyvä, ja tahtokohtauksiin näyttää tulleen tauko. Ehkäpä kuivaksi opettelu on tarjonnut hänen kaipaamaansa omien vaikutusmahdollisuuksien harjoittelua. Housujen pukemista on taaperonkin mahdollista harjoitella itse, toisin kuin vaipan. Siitäkin saa onnistumisen kokemuksia. Sanotaan, että teinitkin kapinoivat vähemmän, jos heille antaa omaa vastuuta. 🙂

Taaperon pönäkkää vaippapeppua vain tulee ikävä, pyykkäystä ei. 🙂

-Piia

Mainokset

Kakka!

Siinä se nyt komeilee, pottaan väkerretty ensimmäinen kunnon kakka. Tekisi mieli asetella vitriiniin esille, mutta vessanpyttyyn se taitaa kuitenkin joutua. Tai no, tämä oli minun seurassani ensimmäinen, Tomppa oli onnistunut sieppaamaan pari jo aikaisemmin.

Kun Taito oppi istumaan tukevasti ja turvallisesti, arvelimme, että istukoon potallakin samantien. Hankimme Babybjörnin istuinmallisen potan hänen lähestyessään yhdeksän kuukauden ikää. Siitä lähtien hän on päässyt potalle istuksimaan vaipanvaihtojen yhteydessä. Vaippapyykissä ja pepun pesussa on ollut kova työ, joten kaikki potan suoma kevennys työtaakkaan on otettu ilolla vastaan. Monesti päivän kaikki viisi vaippaa ovat kakkavaippoja.

Pissoja alkoi lirahdella pottaan alusta lähtien, mutta reilun kuukauden aikana ei kakkoja näkynyt. Lorauksia seurasivat aina vuolaat kehut, joten istuskelun tavoite valkeni vauvelille nopeasti. Nyt pissoja päätyy pottaan yhdestä neljään joka päivä. Toki vaipatkin kastuvat edelleen.

Tavoitteen laajentaminen on ollut hankalampaa. Näen kyllä yleensä, milloin vaippaan äkistellään sisältöä, mutta ongelmana on saada haalarit ja vaippa pois tarpeeksi nopeasti. Siitäkin usein seuraa toimituksen jääminen puolitiehen, ja seuraava kakkavaippa heti perään. Moninkertainen vaatteidenvaihtoruljanssi ei ole houkutellut järjestelmälliseen kakanmetsästykseen.

Ennen Taiton syntymää olimme kovasti kiinnostuneita vaipattomuudesta. Vaipattomuuskokeilut tyssäsivät oikeastaan tähän samaan ongelmaan: kuinka saada vaatteet ja vaippa pois päältä ajoissa? Kakkavaippoja pestessä on kerran jos toisenkin tullut mieleen, että täytyy olla helpompikin tapa hoitaa asiat. Mitä järkeä on opettaa lapsi ensiksi kakkimaan kankaaseen ja sitten yrittää epätoivoisesti saada läntit lähtemään pesussa, hohhoijaa? Maailmalla halkiohousut ovat yleinen ratkaisu, mutta eivät oikein meidän ilmastossamme.

-Piia