Mökillä vauvan kanssa

Mökillä ollaan taas, ja asiat tuntuvat olevan mallillaan: tuli humisee puuhellassa, katiskat on viety lampeen, vuohenputkea kasvaa pihalla niin paljon kuin jaksaa syödä, kasvimaan teko on hyvässä vauhdissa, käki kukkuu ja sepelkyyhky ryystää.

Nyt vauvan ollessa yksivuotias mökkeily tuntuu onnistuvan paremmin kuin edelliskesänä. Viime vuonna emme oikein osanneet ottaa vauvaa mukaan ulkopuuhiin. Nyt Taiton on voinut viedä pellon laidalle istumaan horsmanvarsi ja voikukka kädessä, ja hän viihtyy siinä puolisen tuntia seuraillen vanhempien touhuja kasvimaalla. Kohta tosin mäkäräiset, itikat, polttiaiset ja paarmat alkavat kuoriutua, joten kauaa tämä ylellisyys ei voine jatkua. Nyt vielä Taito on itse mielellään menossa ulos, ja kiikuttaa haalariaan päälle puettavaksi heti aamusta.

Vaippojen pesussa on voinut oikaista. Pissavaipat olemme vain nopeasti huuhtoneet lammesta nostetulla vedellä ja nostaneet kuivumaan. Kuivuttuaan ne tuoksuvat raikkailta, eikä peppu ole ainakaan vielä ärtynyt. Kakkavaipat kiertävät mummolan pesukoneen kautta.

Ruokavaliomme on täydentynyt villivihanneksilla, kun kasvimaan antimia saa odottaa vielä kuukauden verran. Etenkin vuohenputkea lisäämme melkein ruokaan kuin ruokaan ja leivän päälle. Yksivuotiaallekin se ovat maistunut hyvin muun pöperön seassa, eikä ole aiheuttanut oireita. Viimeksi söimme koko perhe leivinuunissa tehtyä vuohenputkilla terästettyä kaalilaatikkoa. Olemme löytäneet niin hyvän kasviskaalilaatikko-ohjeen, että pitääkin lisätä se nettikeittokirjaamme heti kuin vain ehdin.

-Piia

Mainokset

Tiskikapina

Kotona vauvaa hoitaessa on ollut välillä sellainen tunne, ettei lapsipolo näe varhaislapsuudessaan muuta kuin keittiömme. Suurin osa ajastamme kuluu siellä ruokaa laittaessa, syödessä ja syöttäessä. Vaippahuoltoon kuluu myös paljon aikaa.

Uusimman Vauva-lehden Aika tasan -artikkelissa kaksi vauvaperhettä listasi ajankäyttöään. Jäin hämmästelemään, kuinka he selvisivät niin nopeasti. Miten ihmeessä joku voi hoitaa päivän ruokahuollon tunnissa tai lyhyemmässä ajassa? Päätin vertailun vuoksi tehdä vastaavan listan kotona.

Tavallisena lauantaina ruokahuollosta (1 h 23 min), syötöistä (1 h 2 min), siivouksesta (1 h 19 min), pyykeistä (23 min) ja nukuttamisesta (34 min) kertyi minulle vajaan viiden tunnin urakka. Tompalla oletettavasti suunnilleen saman verran. Omassa listauksessani eivät olleet mukana vaipanvaihdot, koska Tomppa hoiti ne kaikki, kuten usein vapaapäivinään.

Tavallisena tiistaina minulta kului ruokiin 2 h 53 min, syöttöihin 1 h 9 min, siivoukseen 30 min, pyykkeihin 13 min, vaipanvaihtoihin 1 h 10 min ja vaippapyykkiin 28 min. Tomppa teki illalla, minkä ehti. Ruokahuollossa ei siis ole syöminen mukana.

Ja molemmat päivät osuivat sellaisiksi, jolloin emme edes tehneet itse lämmintä ruokaa. Lämmitimme aikaisemmin tehtyä. Vauvanruuat teimme itse molempina päivinä, paitsi yhden purkkiruuan annoimme kaverin luona käydessämme. Ruoanlaittoa nopeuttavat toimenpiteet olisivat siis paikallaan.

Tiskaamisen olemme jo minimoineet aikaisemmin. Kun huomasin kerta toisensa jälkeen tiskaavani kattilaa päivän aikana, päätin, että kaikkiin ruokiin ei tarvita puhdasta kattilaa. Vauvan lounasruuan voi tehdä aamun puurokattilaan pesemättä sitä välillä, samoin iltapuuron jälkeen kattilaa ei ole aina pakko pestä, ennen kuin siinä keitetään aamupuuro. Talvella lounaskattilassa saattoi tehdä vauvalle kaksi annosta tuokaa, ja viedä sitten kattilan loppuine sisältöineen parvekkeelle kylmään. Päivällinen onnistui vain lämmittämällä.

Muita tiskivuorta pienentäviä toimia ovat nämä:

– vakikupit aikuisilla, sopivat niin ruokajuomiin kuin teen ryystämiseen. Pestään siivouspäivänä kerran kahdessa viikossa. Ruskeasta mukista ei likakaan näy. 🙂

– puinen voiveitsi, joka myös pestään vain siivouspäivänä. Ei pyöri voisia veitsiä pitkin pöytiä, vain tämä yksi odottaa vakipaikallaan.

– voileivät syödään leipälaudan päältä. Tasaiselta pinnalta voi vain pyyhkäistä murut pois tai lisäksi huuhtaista. Ei tarvitse täyttää tiskikonetta pikkulautasilla, joilla kullakin on kolme leivänmurua.

– yksi kämppiksistä näkyy käyttävän vakikuppia, josta hän syö jugurttia pesemättä joka kerta. Jugurtti kuivuu siihen aika siististi, eikä aiheuttane makuvirheitä seuraavalla kerralla.

Mikroaaltouuni vähentäisi myös tiskauksen tarvetta, mutta sellaista meillä ei ole. Joskus ehkä hankitaan, jos kämppiksen kahvinkeitin suostuu väistymään. 🙂

Mutta nopeita kasvisruokavinkkejä otan mielelläni vastaan!

-Piia

Villivihanneksia pöytään

Jonkin aikaa sitten veimme pikku-Taiton, 1-v, ulkoilemaan ilman rattaita, jotta hän lopultakin saisi vähän kosketusta ulkomaailmaan. Kannoimme hänet takapihan metsään ja jäimme siihen ihmettelemään orastavaa kevättä. Taito istui hiljaa paikoillaan kymmenen minuuttia, ennen kuin kohotti varovasti toista kättään. Sitten hän istui taas hiljaa. Metsä taitaa olla pelottava paikka. Ehdimme havainnoida ympäristöä sen verran, että näimme kasvien jo alkaneen versoa maasta. Kauempaa sitä ei huomannut, kun hennot oraat jäivät vielä kuivuneen heinän sekaan.

Odotamme jo kovasti pääsevämme mökille villivihannesten keruuseen. Kun kämppiksemme lähti viime viikonloppuna läheiseen saareen yhdistetylle virkistys- ja nokkosenkeruuretkelle, annoin hänelle mukaan pari muovipussia ja vuohenputkitilauksen. Kilttinä ihmisenä hän toikin meille kotiin jääneille pienen pussillisen vuohenputken versoja. Meri imee vielä täällä rannikolla kaiken lämmön, minkä vuoksi saaren vuohenputket olivat vasta hiukan nostaneet päätään maasta. Söimme ne hujauksessa leipien päällä. Kämppis taas paisteli itselleen ja vierailulle saapuneelle äidilleen nokkoslettuja, jotka olivat NIIN hyviä tuoreista versoista tehtynä. Kyllä mekin kohta.

Kotona olemme virittäytyneet villivihanneskauden alkuun myös ostamalla purkillisen suolaheinäsäilykettä. Sitä myydään läheisessä venäläisiin tuotteisiin erikoistuneessa kaupassa. Kivan kirpeä suolaheinäsäilyke osoittautui herkuksi leivän päällä, ja maultaan vaativa kämppiskin piti siitä. Olemme ennestään käyttäneet itse poimittya suolaheinää lähinnä savustettavan ja grillattavan kalan sisällä mausteena ja pinaattikeittotyyppisten keittojen osana. Suomessa kasvavista lajeista molemmat, sekä niitty- että ahosuolaheinä, ovat syötäviä, ja helppoja tunnistaa.

Mutta nyt kannattaa lähteä villivihannesjahtiin hakemaan kunnon vitamiinitömpsyt. Suolaheinän aika on vasta vähän myöhemmin, mutta vuohenputket ja nokkoset nousevat jo maasta puutarhojen perällä. Lämpimillä paikoilla ne ovat jo kohta ohittaneet parhaan aikansa. Vuonenputkea voi syödä leivän päällä, lisätä salaattiin ja käyttää monissa ruuissa korvaamaan pinaatin kokonaan tai osittain. Nokkonen sopii erityisen hyvin lettuihin, mutta yhtä lailla myös pinaatin tilalle. Molemmissa on enemmän vitamiineja ja muita suojaravintoaineita kuin lällyissä kesyvihanneksissa.

-Piia