Iloista pääsiäistä!

iloista_paasiaista2

Mainokset

Parasta elämässä

Kysäisin yhtenä iltana neljävuotiaalta Taitolta, mikä hänen mielestään on elämässä parasta. Vastauslista oli heti valmiina:

1) Ulkoilu
2) Toisten auttaminen
3) Reppuselkään ja syliin pääseminenparasta_elamassa

Jopas jotakin, minä kun olin odottanut, että listalle olisi päässyt junaradan rakentaminen tai lukeminen, joiden parissa hän viettää ison osan aikaansa. Kysyin vielä, kenen auttaminen on erityisen mukavaa: ”äidin ja isän tietysti”.

Olen viime aikoina saanut miettiä pääni puhki, kuinka leikki-ikäisen saisi houkuteltua kirjan takaa liikkeelle. Kesällä saadun lukutaidon innostamana hän hakee itselleen kirjapinon jo ennen aamiaista ja uppoutuu siihen. Kaikki tuntuu uppoavan Peppi Pitkätossuista luonto-oppaisiin ja Suomen Luonto -lehteen: ”Täällä on äiti tosi mielenkiintoinen artikkeli ihmislajin evoluutiosta”. Onneksi muut asiat ovat vielä tykkäyslistalla ensimmäisenä.

Oma listani näyttäisi varmaan suunnilleen tältä:

1) Nukkuminen
2) Ajan viettäminen perheen ja ystävien kanssa
3) Omien projektien toteuttaminen

On kotivanhemman ylellisyyttä, että lounaan jälkeen saa nukahtaa taaperon viereen unille. Parikymmentä minuuttia vie jo pahimman väsymyksen mennessään. Ihanasta perheestä ja ystäväpiiristä olen kiitollinen joka päivä, vaikka olenkin saamaton pitämään ihmisiin yhteyttä.

Entäs omat projektit sitten? Kotona oleminen on tehnyt päänupistani sellaisen idealingon, että olen uuvuksissa sieltä puskevien toiminta-ajatusten kanssa: onpa taas hyvä idea toteutettavaksi, mutta valitettavasti joudun toteuttamaan sen itse, kun kukaan muu ei sitä kuitenkaan tee. Tahtoisin kirjoittaa muutaman kirjan, järjestää ravintolapäivään ravintolan parilla eri teemalla, vetää mielenkiintoisen ilmastoprojektin, järjestää pari seminaaria, perustaa yrityksen ja neljän kuukauden mökkilomakin lähestyy… Ja kaikki pienemmät tempaukset siihen lisäksi, hohhoijaa.

Kallioille kantavia hankia pitkin

 

kallioille_kantavia_hankia_pitkinMaaliskuun ihanuus ovat kantavat hanget: aurinko sulattaa lumen pintaan päivällä paksun nuoskakerroksen, ja yöpakkanen kovettaa lumen kulkukelpoiseksi. Paras hankiainen on tietysti etelärinteillä, kun sinne ehättää aamupäivällä ennen päivän lämpöaaltoa.

Kuljimme tänään Taiton kanssa lähimetsissä puoliksi kantavaa lumipeitettä pitkin: hankiainen ei ollut vielä täydellinen, Taito käveli helposti, minä upposin joka toisella askeleella. Pääsimme kuitenkin tutustumaan lähimaastoon ihan uudesta näkökulmasta: hanki muodosti kallioille luonnon oman pehmusteen, jota pitkin saattoi turvallisesti kiivetä ylös kovinkin jyrkkiin paikkoihin. Ylhäällä aukenivat näköalat metsän yli kauas merelle.

Alas tullessa saattoi kuvitella olevansa off-piste -seikkailija kiitämässä alas Verbierin rinteitä Sveitsin Alpeilla, me tosin kiisimme pyllymäkeä kantavaa hankea pitkin. Hankiaisen aika on lyhyt, kannattaa nauttia siitä kun vielä voi!

-Piia

Eroon vaipoista (ainakin melkein)

Valokki on nyt taapertanut pari viikkoa ison tytön housuissa sisällä. Toissapäivänä hän täytti 1 v 8 kk. Minä olen jäänyt ihmettelemään, mitä tällä kaikella vaippapyykistä vapautuneella ajalla nyt tekisi. Tänään housut eivät kastuneet kertaakaan, parit kakat vain piti siivota. Alkkareiden ja potkareiden pyykkääminen on paljon pienempi homma kuin paksujen vaippojen pesu.eroon_vaipoista

Kuinka tähän päästiin? Valokki on ollut jo ainakin puoli vuotta lähes yökuiva, ainakin jos kiidättää hänet potalle heti heräämisen jälkeen. Niinpä hänellä selvästi oli potentiaalia oppia sama päivälläkin. Vaipat vain kastuivat silti, ja oli työlästä riisua vaippaa vähän väliä, jotta hän pääsisi tarpeeksi usein potalle.

Pengoimme seuraavaa vaatekokoa ”Tulevaisuudessa sopivien” laatikosta, ja samalla löytyi pussillinen taaperon kokoa olevia alushousuja. Päätinkin hetken mielijohteesta pukea hänet niihin, ja selitin samalla, että nämä ovat ison tytön housut, ja pisut pitäisi tehdä vastedes pottaan. Parina ekana päivänä housut kastuivat tiuhaan, mutta huuhdoin ne tyynesti kylmällä vedellä ja ripustin rättipatterille kuivumaan. Jopas jotakin, näinkin työmäärä väheni, sillä ne kuivuvat muutamassa tunnissa ja huuhtomisilla menevät monta kierrosta ennen kunnon pesua.

Sitten kastuminen harveni, ja viikossa parissa asia näyttää menneen perille. Ulkona ja yöllä käytämme vielä vaippaa, mutta usein nekin pysyvät kuivina. Potalla käynnistä pitää muistuttaa, mutta ruuan ja unien jälkeen ja muuten tunnin-puolentoista välein riittää hyvin.

Valokin mieliala on ollut hyvä, ja tahtokohtauksiin näyttää tulleen tauko. Ehkäpä kuivaksi opettelu on tarjonnut hänen kaipaamaansa omien vaikutusmahdollisuuksien harjoittelua. Housujen pukemista on taaperonkin mahdollista harjoitella itse, toisin kuin vaipan. Siitäkin saa onnistumisen kokemuksia. Sanotaan, että teinitkin kapinoivat vähemmän, jos heille antaa omaa vastuuta. 🙂

Taaperon pönäkkää vaippapeppua vain tulee ikävä, pyykkäystä ei. 🙂

-Piia

Johtaja-ainesta

Valokki on jo yli puolitoistavuotias, eikä mielellään mene istumaan rattaisiin. Hän tahtoo teputtaa omilla jaloillaan ja pitää samalla vaunujen aisasta kiinni.

Eilen olimme kauppareissulla, kun lähikaupan nurkalla päivystävä äijäkööri kommentoi kommentoi taaperon menoa: ”Kylläpäs siinä poika tomerana työntää vaunuja, on selvästi pomoainesta. Kyllä on pojasta johtaja tulossa.” Sitten jollekulle heistä tuli mieleen varmistaa, olihan se vihreähaalarinen teputtaja varmasti poika. johtaja-ainestaKun vastasin, että Valokki on kyllä tyttö, puhe johtaja-aineksesta loppui siihen. Ennakko-oletukset vaikuttavat, mitä ominaisuuksia kenessäkin ihmisessä näemme.

Tänään on naistenpäivä, ja ajankohtaan sopivasti on juuri julkaistu teos Keitäs tyttö kahvia – Naisia politiikan portailla. Siinä monet tunnetut poliitikot kertovat, miten sukupuoli on vaikuttanut heidän työhönsä, ennen kaikkea muiden ihmisten suhtautumiseen. Niinpä niin, päättäväinen nainen on äksy, kun vastaavaa miestä sanottaisiin jämäkäksi.

Toivottavasti Valokki on toisen nimensä (Tahto) veroinen, ja osaa pitää päänsä tärkeissä asioissa. Ainakin kauppareissu meni päättäväisesti, hän käveli kotoa asti lähikauppaan ja takaisin. Olin varannut rattaat mukaan, mutta eipä niitä tarvittu mihinkään.

-Piia