Vintti näyttää jo melkein valmiilta: kattopaneelit on naulattu paikoilleen, oman metsän puusta höylätyt lattialaudat ovat myös paikoillaan. Puupintojen alla puhallusvillan päällä on paperointi. Mökin aikakauteen sopivana erikoisuutena höyläytimme omista kuusilaudoista 1950-luvun tyylistä koristepaneelia, jota käytimme eteläpuoleisen huoneen seinissä. Pohjoispuolen pääty ja lappeen alla olevan matalat seinät saivat vielä erikoisemman pinnan: ne on päällystetty ylijääneillä lattialaudoilla. Vintin rappuset uusittiin myös harkinnan jälkeen, ja se osoittautui hyväksi ratkaisuksi: yhden tukilaudan naulat olivat niin puhkiruostuneet, että rivakammalla askelluksella olisi voinut pudota alas kellarin käytävään! Kellarin aikaisemman kosteusongelman peruja sekin.
Eteläpuolella matala tila jätettiin avoimeksi. Pohjoishuoneeseen tehtiin matalaan tilaan komeroita,
jotta vuosien mittaan kertynyttä mökin ja suvun historiaan liittyvää tavaraa saataisiin varastoitua. Meillä on esimerkiksi rukki, jonka äitini mummo aikoinaan osti hänelle, koska siihen aikaan tuntui luontevalta ajatella, että hänkin ryhtyisi villaa kehräämään tarpeeksi vanhaksi tultuaan. Lappeen alla olevien ikkunoiden valosta haluttiin kuitenkin päästä nauttimaan, joten komeroita ei tehty ikkunoiden kohdalle. Ajan myötä näkee, ovatko tällaiset ikkunasopukat toimivia, vai olisiko pitänyt suunnitella komerot toisin.
Rakennuspuut omasta lähimetsästä oli kaadettu kaksi vuotta aikaisemmin, sahattu rahtisahauksena mökin pihassa laudoiksi ja taapeloitu siihen. Tuulisella paikalla pressun alla ne olivat kuivuneet hyvin. Höyläämölläkään niiden ei tarvinnut käydä kaukana, sillä Etelä-Savon saha ja höylä sijaitsee noin viiden kilometrin päässä.
Alkuperäisenä aikeena oli maalata yläkerta 1950-luvun tyyliin, mutta sitten en millään hennonut. Vaikka puut ovat oksaisia, on mukava ajatella, että ne ovat alkujaan humisseet parin sadan metrin päässä. Kaikki laudat näyttävät vähän omanlaisiltaan: on joitakin hitaasti kasvaneita petäjävanhuksia ja välissä taas nopeaan kasvuun kirineitä nuorempia puita. Kuusesta höylätty koristepaneeli taas on kauniin vaaleaa. Se näytti aluksi oudolta, sillä ennen on ollut tapana höylätä lähes kaikki rakennuspuu männystä, ja niinpä kaikki samanlaiset vanhat paneelit ovat tummuneet tummanruskeiksi.
Ilmanvaihtoakin piti miettiä. Puhkaisimme reiät ilmanvaihtohormiin myös vintille, ja ilmanvaihto kulkee nyt ala- ja yläkerrasta saman hormin kautta. Sen verran annoimme periksi nykyajalle, että pellin sijasta ilman virtausta säädellään lautasventtiileillä. Aikaa myöten näkee, saadaanko ikkunoiden raoista tarpeeksi korvausilmaa, vai pitääkö korvausilmaventtiileitäkin puhkaista seiniin.
Ekoelämää 