Rauhoittavat omasta pihasta

20 heinäkuun, 2009 klo 4:56 pm (luontoharrastus, mökkeily)
Tags:

Kesällä suosikkipuuhiani on syötävien kasvien ja lääkeyrttien keruu. Joitakin lääkekasveja voi kerätä ihan omasta pihasta. Nyt on hyvä kuismankeruuaika, ainakin mökkimme piha on täynnänsä kukkivia särmäkuismia. Sekä särmäkuisma että mäkikuisma ovat yhtä hyviä. Niiden on ihan tieteellisesti todistettu auttavan hermovaurioihin ja masennukseen. Käytän itse kuismaa rauhoittavana teenä: kun on liikaa asioita yhtä aikaa menossa ja iskee hepakka, kuismatee auttaa tyhjentämään päätä ja uni tulee paremmin. 🙂

Kuisman voi ja joutuukin keräämään itse, sillä kun kasvi on virallisesti todettu lääkekasviksi, siitä tehtyjä tuotteita ei enää saa myydä ilman lääkkeiltä vaadittavaa testausta. Pikku yrttipajoilla ei ole mitään mahdollisuuksia sijoittaa kymmeniä tuhansia euroja testeihin, joten tuotteitakaan ei apteekin hyllyille ilmesty.

Kuisman keltaiset kukat on helppo tunnistaa, ja kukat ja nuput sisältävät myös eniten vaikuttavia aineita. Sakset vain kätöseen ja varsi niillä poikki, niin kasvi ei lähde maasta juurineen. Minulla on tapana sitoa varret pieneksi nipuksi, sitoa langalla ja ripustaa nippu langalla jonnekin sisälle kuivumaan.

Kuismasta voi teen lisäksi tehdä myös kuismaöljyä. Frantsilan yrttitilan jossakin ohjeessa sitä neuvottiin käyttämään synnytykseen valmistautumisessa: kun kuismaöljyllä voitelee kriittisiä paikkoja parin kuukauden ajan ennen synnytystä, pitäisi selvitä vähemmillä vaurioilla. Öljynteko-ohjeita on verkossa ainakin Henrietten yrttisivuilla osoitteessa http://www.henriettesherbal.com/fi/sl-kuisma.html .

-Piia

Särmäkuisma on yleinen kasvi pihoilla. Siitä voi itse valmistaa rauhoittavaa teetä.

Särmäkuisma on yleinen kasvi pihoilla. Siitä voi itse valmistaa rauhoittavaa teetä.

8 kommenttia

Kotimaista käsityötä edullisesti

14 heinäkuun, 2009 klo 5:28 pm (mökkeily, säästövinkki)

Saimme Tompan kanssa tarpeeksemme mökin kamarissa ajelehtivista nyssäköistä. Vauvan kanssa epämääräisten vaatepussukoiden määrä ei ole ainakaan vähentynyt. Ilmoitin, että nyt saa lähteä tuo sohva, jolla kukaan ei koskaan istu, ja joka tuskin näkyy vilttien ja vaate- ja lakanapussien alta. Sohva vietiin tutuille mökkikäyttöön muutaman kilometrin päähän, ja aloimme etsiä sen tilalle kookasta vaatekaappia. Vaatimuksena oli lisäksi, että kaapin on oltava puinen ja sovittava ilmeeltään 1950-luvulla rakennetun mökin tyyliin.

Vaikka käytettynä muuten saa melkein mitä vain, isojen vaatekaappien osalta oli tarjolla vain ei-oota. Edistämme mielellämme kotimaista työllisyyttä, joten suuntasimme suomalaisen valmistajien tuotteita myyviä kauppoja kohti. Mökkipaikkakunnalla on yksi pieni huonekaluvalmistaja, Sisuwood. Vaatekaappeja vain ei oikein valikoimasta löytynyt.

Mitäs muita nyt sitten onkaan? Isku, Asko, Sotka, Vepsäläinen? Isku on kauempana automarketin vieressä, joten sinne asti emme lähteneet. Muissa taas vaatekaappivalikoima ei oikein vastannut tarpeitamme. Huonekaluliikkeiden valikoimassa useimmat kalusteet on suunniteltu noin hehtaarin kokoisia huoneita varten. Sitä vastoin suunnittelijat olettanevat huoneiden laipion olevan varsin matalalla, sillä yli 190 cm korkeita kaappeja ei valikoimassa ollut, ainakaan puisina. Suurin osa mallistoista karsiutui pois materiaalinsa tai tyylinsä takia: ei kiitos lastulevyä 1950-luvun henkeä olevaan taloon.

Mitäs sitten? Ikeassa en ole koskaan käynyt sisällä, ja olen ylpeä siitä. Yritys on jäänyt kiinni rajantakaisen Karjalan ikimetsien puun käyttämisestä. Huonekalumallit kyllä ovat ulkonäöltään sellaisia, joista suomalaisetkin valmistajat voisivat ottaa oppia. Entä langetako tanskalaiseen Jyskiin?

Sitten mieleen juolahti taatusti kotimainen vaihtoehto, Vankilan myymälä. Astelimme sisään ja yllätyimme iloisesti: myymälä täynnänsä käsityönä valmistettuja puuesineitä joka lähtöön. Vaatekaappimallisto oli juuri sellainen, jollaista olimme etsineet: kiva ajaton muotoilu, tilaa lähes kattoon asti ja hinta noin puolet muiden kotimaisten liikkeiden hinnoista. Teki mieli ostaa samaan kuljetukseen kaikenlaista kapioarkusta tuvan senkkiin, mutta rahatilanne sai pitäytymään kahdessa kaapissa ja saunajakkarassa, joka onkin pitänyt uusia jo pitkään. Kotimaista luonnonväristä villalankaakin olisi ollut myynnissä.

Nyt nyssäköistä suurin osa on kaappien suojissa. Tarkasti katsottuna kaapeissa näkyy se, että tekijöiden kärsivällisyys viimeistelyyn ei ole aina riittänyt. Esim. ovia ei saanut säädettyä ihan suoraan, ja kahden oven nupit piti vaihtaa, kun olivat isompaa kokoa kuin muissa ovissa. Mutta kyllä kelpaa silti, Turun vankilan laatu sopii hyvin mökkimme sisustukseen. Suosittelen!

-Piia

Puiset vaatekaapit, suoraan Kakolasta tjsp.

Puiset vaatekaapit, suoraan Kakolasta tjsp.

1 kommentti

Sairaalareissu

6 heinäkuun, 2009 klo 11:20 am (kestovaipat, lomailu, mökkeily)

Aikomallemme muutaman viikon mökkeilyputkelle tuli tauko, kun päädyimmekin yksivuotiaamme kanssa lähikaupungin sairaalaan. Taito-taaperolle oli noussut mökillä selittämätön kuume. Kun sitä oli jatkunut muutaman päivän, kaivoin antiikkisen kuumemittarin esille kirjoituspöydän kätköistä. Yli kolmeysiä näyttänyt lukema saikin vauhdilla ottamaan yhteyttä viikonloppupäivystykseen. Kahdeksan tuntia kului jonottaessa, moninaisissa tutkimuksissa ja kokeissa, kunnes meidät lopulta otettiin sisään sairaalaan.

Täällä on oltu pari päivää, eikä vieläkään ole selvinnyt, mikä pientä söpöliiniä vaivaa. Myyräkuume on jo suljettu pois, ja olen miettinyt pääni puhki, mille taaperoinen on viime viikkoina voinut altistua. Ainakin pihanurmelta ja kasvimaalta on poimittu suuhun yhtä ja toista. Eipä hän toisaalta kovin huonovointinen ole, vaan leikkii tarmokkaasti sairaalan leluilla ja kirjoilla. Naapurihuoneista kuuluu lähes taukoamaton parku, joten huonomminkin asiat voisivat olla. Majoituin sairaalaan Taiton seuraaksi, jotta hänen ei tarvitse jäädä yksin vieraaseen paikkaan.

Sairaalahoidossakin huomioidaan nykyään hyvin perheiden erityispiirteitä. Täälläkin kulttuuristen ja uskonnollisten seikkojen huomiointi on kirjattu osaksi toimintatapoja, ja hyvin siihen sisältyy myös meidän viherpipertäjien huomiointi. Olemme saaneet lihatonta ruokaa ilman kyselyjä, ja Taito on voinut käyttää omia vaatteitaan ja tuttuja kestovaippojaan. Pottaharjoittelustamme on ollut arvaamatonta hyötyä. Taito osaa pissata pissatettaessa, joten joka-aamuiset näytteet on ollut helppo ottaa. Kyynärtaipeesta otettavat verikokeet ovat olleet vaikeampia.

Kuumeen laskettua saimme luvan alkaa valmistella kotiinlähtöä, joten koko sairaus taisi jäädä mysteeriksi. Mökillä jatkuu touhuaminen mullan ja pellolla vilistävien myyrien seassa.

-Piia

1 kommentti