Ihmeaine sappisaippua

Viimeaikoina on tapahtunut niin paljon, että olen vain kiitänyt paikasta toiseen. Mutta siitä kerron lisää myöhemmin. Nyt haluan esitellä hyvän vanhan konstin, joka yllätti toimivuudellaan minutkin. Anteeksi nyt, kaikki vegaanilukijat, mutta teurasjätteistä saatava sappisaippua on mainio aine. Sillä sopii tiskata ja pyykätä. Sappinesteen entsyymien tehtävä on pilkkoa koko se proteiinien kirjo, jonka syömme, joten se sopii hyvin täydentämään pyykkipulverin entsyymivalikoimaa.

ihmeaine_sappisaippua1Kuopuksen vaaleaan lempitakkiin oli päiväkodin leikeissä kertynyt pihkatahroja. Arvelin ennusteen olevan huono. Takki ei ollut vähäpätöinen vaatekappale, sillä viisivuotias oli tähdentänyt, että se on säilytettävä koko hänen ikänsä ja aikanaan haudattava hänen mukanaan. Aikaisemmassa pesussa tavalliset tummentumatkaan eivät olleet lähteneet. Hieroin pihkatahrat ja tummentumat uutta pesua varten sappisaippualla, ja kas kummaa: pyykkikoneesta palasi kauttaaltaan kirkastunut vaatekappale. Eikä lämpöä tarvittu 40’C enempää, ei mahassakaan sappinesteen toimintaympäristö sen kuumempi ole.

Seuraavaksi mietin, mahtoiko osto- ja myyntiliikkeestä hankittu olohuoneen valaisin olla virheostos. Lasikuvut olivat rasvaisen pölyn peitossa, ja eikä liottaminen ja kuuraus astianpesuainevedessä saanut tahmakerrosta hievahtamaan. Kokeilin lisätä sappisaippuan pesuainevalikoimaan, ja johan alkoivat lampetit kirkastua. Sitkein kupu vaati kolme käsittelyä, mutta sen jälkeen lasipinta hohti kauniina.
lampun kupu ennen ja jälkeen pesun
Viimeisin onnekas avun saanut oli teekuppini, johon kertyneelle teekerrokselle ei astianpesukonekaan ollut voinut mitään pitkään aikaan. Käsitiskissä sappisaippualla kuuraten se kirkastui hetkessä takaisin valkoiseksi. Nähtävästi siis sappineste selviää teen käsittelystäkin näppärästi.

Ai mistä tällaista ihmeainetta voi hankkia? Ostin viimeisimmän palasen lähiseudun M-marketista, mutta myös ainakin Ruohonjuuressa se on ollut vakiotuote jo pitkään. Myös Ruohonjuuren verkkokaupan valikoimaan se kuuluu. Löytyisiköhän vegaanipyykkärin avuksi joku ennakkoluuloton kirurgi, joka luovuttaisi poistamansa sappirakot hyötykäyttöön?olohuoneen lamppu

Mainokset

Kolmevuotiaan lahjapaketti

Hyvää syntymäpäivää! Kaurahiutalepaketista saa tyylikkään lahjapakkauksen näin helposti: avataan vain liimaukset varovasti, koristellaan ja liimataan paketti uudestaan kokoon nurinpäin. Koristelun teki kuusivuotias isoveli.

Mitähän paketista löytyi? Ainakin eläinkuvioisia suklaita ja isoveljeltä perittyjä design-bodeja, jotka oli ompelijan luona tuunattu suorahelmaisiksi paidoiksi.

lahjapaketti kaurahiutalepakkauksesta

Sohvalle käyttöikää?

Katselin osto- ja myyntiliikkeessä käytettyä laverisohvaa ja pähkäilin. Runko oli hyvä, mutta patjojen upean punainen väri oli likakerroksen peittämä. Kannattaisiko ne viedä pesulaan vai myöntää tosiasiat ja ostaa suoraan uudet patjat? Puurunkoiset laverit näyttävät onneksi olevan niin standardikokoisia, että uusi patja olisi helppo löytää. Nämä vaahtomuovi-ihmeet vain ovat ylihinnoiteltuja; patjat maksavat ainakin satasen.

Tingin lopulta sohvasta hyvän alennuksen ja soitin pesulaan. Sieltä tarjottiin pesupalvelun sijasta sohvapesuria vuokralle. Mietin ensin, että seuraavaksi varmaan kampaamosta lyödään hiustenleikkuukone mukaan. Pesulan työntekijä sanoi, että samalla kannattaa toki pestä kodin kaikki kangashuonekalut. Laitteen vuorokausivuokra, 34 e pesuaineineen, alkoi silloin tuntua kohtuulliselta.

Kohta meillä töröttikin mökin pihassa yhdistetty pesuvedensuihkutin ja imuri. Sähköt vain tarvittiin, vesijohtoa ei. Pesulistalle pääsi myös mökin kauan palvellut vuodesohva sekä muutama vintiltä löytynyt kangaspäällysteinen tuoli. Ammattilaiskoneet eivät ole muotoilulla pilattuja, mutta ne ovat varmatoimisia. Ensin suihkuttelin huonekalun pinnan pesuaineliuoksella, sitten imuroin pinnan niin kuivaksi kuin mahdollista. Punaisen sohvan väri kirkastui, mutta osa likakerroksesta jäi silti. Vanhojen huonekalujemme pesu sen sijaan onnistui paremmin: vanhan vuodesohvamme kangas sekä kirkastui että raikastui. Tuolitkin ovat nyt siinä kunnossa, että niiden päälle kehtaa virittää uuden kankaan tarvitsematta repiä vanhaa pois. Pesulan osaamisella ja lisäkemikaaleilla olisi varmaan tullut vielä puhtaampaa jälkeä.

sohvan pesua pesulan laitteella

Kokemuksen perusteella kannustan kokeilemaan huonekalujen käyttöiän jatkamista pesulaitteen avulla. Jos huonekalu on vielä ryhdikäs, ja ongelma on enemmän yleinen nuhjuisuus kuin spesiaali tahra, pesusta voi olla iso apu. Huonekalua ei ole myöskään pakko tunkea kylppäriin pesua varten, kunhan ei ihan vesiaran tapetin kyljessä ryhdy roiskimaan. Vanhemman sohvamme pesu onnistui ihan tuvassa, kun vieressä ei ollut mitään vedelle erityisen arkaa materiaalia.

Myöhemmin kun pesty laverisohva seisoi paikoillaan rempatulla viltillä, huomasin, että vasta hankitun huonekalun patjoissa ongelma ei ole vain lika, vaan myös homeen haju. Sohvan runko on siisti ja hajuton, mutta patjat ovat saaneet jostakin hometalosta liian rajun tällin. Uusien osto on siis edessä kuitenkin. Lapset eivät hajusta piitanneet, vaan ehtivät jo viedä patjat majanrakennusleikkiinsä. Omat vanhemmat huonekalumme olivat pesun jälkeen raikkaita, joten kokonaisuutena pesuyritys kuitenkin kannatti. Nyt enää pitää keksiä keino suostutella lapset luopumaan majanrakennusmateriaalistaan lähitulevaisuudessa, ainakaan talven kosteuteen ei homeitiöitä puskevaa patjaa uskalla mökille jättää…

Vintti asuinkäyttöön – osa 3

vintin koristepaneelia, kattopaneelia ja lattialaudoitustaVintti näyttää jo melkein valmiilta: kattopaneelit on naulattu paikoilleen, oman metsän puusta höylätyt lattialaudat ovat myös paikoillaan. Puupintojen alla puhallusvillan päällä on paperointi. Mökin aikakauteen sopivana erikoisuutena höyläytimme omista kuusilaudoista 1950-luvun tyylistä koristepaneelia, jota käytimme eteläpuoleisen huoneen seinissä. Pohjoispuolen pääty ja lappeen alla olevan matalat seinät saivat vielä erikoisemman pinnan: ne on päällystetty ylijääneillä lattialaudoilla. Vintin rappuset uusittiin myös harkinnan jälkeen, ja se osoittautui hyväksi ratkaisuksi: yhden tukilaudan naulat olivat niin puhkiruostuneet, että rivakammalla askelluksella olisi voinut pudota alas kellarin käytävään! Kellarin aikaisemman kosteusongelman peruja sekin.

vintin rappuset

 

kaide

Eteläpuolella matala tila jätettiin avoimeksi. Pohjoishuoneeseen tehtiin matalaan tilaan komeroita,ikkunasyvennys jotta vuosien mittaan kertynyttä mökin ja suvun historiaan liittyvää tavaraa saataisiin varastoitua. Meillä on esimerkiksi rukki, jonka äitini mummo aikoinaan osti hänelle, koska siihen aikaan tuntui luontevalta ajatella, että hänkin ryhtyisi villaa kehräämään tarpeeksi vanhaksi tultuaan. Lappeen alla olevien ikkunoiden valosta haluttiin kuitenkin päästä nauttimaan, joten komeroita ei tehty ikkunoiden kohdalle. Ajan myötä näkee, ovatko tällaiset ikkunasopukat toimivia, vai olisiko pitänyt suunnitella komerot toisin.

Rakennuspuut omasta lähimetsästä oli kaadettu kaksi vuotta aikaisemmin, sahattu rahtisahauksena mökin pihassa laudoiksi ja taapeloitu siihen. Tuulisella paikalla pressun alla ne olivat kuivuneet hyvin. Höyläämölläkään niiden ei tarvinnut käydä kaukana, sillä Etelä-Savon saha ja höylä sijaitsee noin viiden kilometrin päässä.

pohjoishuone: lattialautaa seinässäkin

Alkuperäisenä aikeena oli maalata yläkerta 1950-luvun tyyliin, mutta sitten en millään hennonut. Vaikka puut ovat oksaisia, on mukava ajatella, että ne ovat alkujaan humisseet parin sadan metrin päässä. Kaikki laudat näyttävät vähän omanlaisiltaan: on joitakin hitaasti kasvaneita petäjävanhuksia ja välissä taas nopeaan kasvuun kirineitä nuorempia puita. Kuusesta höylätty koristepaneeli taas on kauniin vaaleaa. Se näytti aluksi oudolta, sillä ennen on ollut tapana höylätä lähes kaikki rakennuspuu männystä, ja niinpä kaikki samanlaiset vanhat paneelit ovat tummuneet tummanruskeiksi.

ilmanvaihtoventtiili muurissaIlmanvaihtoakin piti miettiä. Puhkaisimme reiät ilmanvaihtohormiin myös vintille, ja ilmanvaihto kulkee nyt ala- ja yläkerrasta saman hormin kautta. Sen verran annoimme periksi nykyajalle, että pellin sijasta ilman virtausta säädellään lautasventtiileillä. Aikaa myöten näkee, saadaanko ikkunoiden raoista tarpeeksi korvausilmaa, vai pitääkö korvausilmaventtiileitäkin puhkaista seiniin.

Vintti asuinkäyttöön! Osa 1

Kesäelämämme alkoi taas neljän kuukauden mökkiloman muodossa. Kun olimme päässeet perille, jouduimme sellaiseen töiden pyörteeseen, että viikko on kulunut huimalla vauhdilla. Tämän kesän ohjelmaan kuuluu isona asiana mökin vintin remontointi asuinkäyttöön. Remontin ohjaamisen ohessa hoidamme kesäkanoja, viljelemme kasvimaata ja kalastamme.

vintti remontissaMökkini on puolitoistakerroksinen 1950-luvun puutalo, jonka yläkerta on jäänyt aikoinaan rakentamatta loppuun. Meillä vei vuosia tyhjentää vintti sinne kuudenkymmenen vuoden aikana kertyneistä tavaroista: kävimme kaiken läpi, lajittelimme, valitsimme säilytettäväksi näytteitä menneen ajan elämästä ja etsimme niille epätoivoisesti säilytyspaikkaa remontin ajaksi. Itse työn pitäisi olla aika suoraviivaista, sillä huonekorkeutta ja valoa on vintillä jo alkujaan riittävästi. Tämän vuoden toukokuussa remontti viimein pääsi alkamaan: seinien ja katon tuleva rakenne on suunniteltu, luvat on saatu ja työntekijätkin ehtivät viimein paikalle. Vinttiremonteista on ollut yllättävän vaikea löytää tietoa, joten esittelenpä tässä pääpiirteittäin, kuinka omamme toteutamme.

Remontin lähtökohtana on talon alkuperäisen rakenteen ja tyylin kunnioittaminen. vanha lehti-ilmoitus puruissaMökissä ei pidetä lämmitystä talvella, joten täytyy valita rakenteita, jotka kestävät vuodenaikojen kosteusvaihteluja mahdollisimman hyvin. Siksi emme ole uskaltaneet ottaa mitään muovimateriaaleja rakenteisiin mukaan. Myöskään mineraalipohjaiset eristeet eivät sovi yhteen kosteusvaihtelujen kanssa: Panu Kailan klassikosta Talotohtorista olen oppinut, että kivivillojen eristyskyky romahtaa, jos niihin pääsee kosteutta. Puutalossa jos missä on väistämättä kosteusvaihteluja. Markkinoillahan olisi monenlaisia muoviratkaisuja, jopa luomulta kuulostavilla nimillä kuten Vintti-Iita, mutta niille sanoimme kiitos ei.

Sen verran joustimme luomuilussa, että perinteisten purueristeiden sijaan yläpohjaan ja vintin seiniin on tulossa selluvillaeriste. Selluvilla säilyttää eristyskykynsä kosteuden vaihdellessa ja on hengittävä materiaali. Sopivan tuotteen hakeminen vei aikansa: vanhan talon kattoruoteiden väli ei sovi yhteen minkään levykoon kanssa. Puhallettavan villan taas sanotaan valuvan aikaa myöten kohti räystäitä, mikä veisi eristyskyvyn. Sitten kuulimme selluvillan märkäpuhalluksesta, jolla villa saadaan tarttumaan paikoilleen tiiviisti vuotokohtia jättämättä, ja seinät ovat avoimina puhalluksen ajan. Näin asennetun eristeen pitäisi myös pysyä muodossaan pitkään. Märkäpuhallusratkaisu kuulosti parhaalta tässä tapauksessa. Ensi viikolla Ekovillan asentajat saapuvat, sittenpä nähdään.

Seinien rakenteessa jäljitellään talon alakerran ratkaisua, ja kerrokset ulkoa sisäänpäin ovat 1950-luvun talon seinärakenne purueristeineentällaiset:

1. ulkoverhous (vanha säilyy)
2. vinolaudoitus (vanha säilyy)
3. tuulensuojapaperi (paperoitava uudestaan, osittain hiirensyömää)
4. puurunko ja selluvilla (vanha runko, uusi eriste)
5. leijonalevy
6. panelointi

Alakerrassa sisäpuolella on vaakalaudoitus ja sen päällä levy tai pinkopahvi. Tulimme siihen tulokseen, että pinkopahvia olisi ollut hankala viritellä vintin pienille ja rikkonaisille seinäpinnoille. Levyt ja panelointi on parempi vaihtoehto.

Laipioon tuleva eristekerros on paljon ohuempi kuin nykyiset rakennusmääräykset vaatisivat. Yläkerta on kuitenkin määritelty vain puolilämpimäksi tilaksi, minkä vuoksi se sallittiin tässä tapauksessa. Siitä huolimatta paksuutta tulee reilummin kuin mihin talon rakennusvaiheessa oli varauduttu, joten ruoteet saivat korotusta.

1. aluskate/ vanha kate
2. vanha ruode + lisäkoolaus
3. tuuletusväli 60mm + tuuletusraot räystäiden alla sekä päädyissä
4. kuitulevy 24mm (ohuempi menisi notkolle)
5. selluvilla noin 200 mm
6. paperointi vahvistetulla paperilla
7. koolaus 22mm
8. panelointi 18mm

kattoruotteiden korotus, ilmarako ja kuitulevy

katon rakenne ennen panelointia

Puimurin olkiputki remonttijätteen poistoapuna

Vanhat likaantuneet purut piti poistaa lattiasta. Kysyin tarjousta tehoimurifirmalta, ja sieltä arvioitiin tyhjennyksen hinnaksi noin tuhat euroa. Sisuunnuin tästä niin, että teimme työn itse Tompan kanssa parissa päivässä. Viritimme remontintekijöiden avustuksella ikkunan ja mattotelineen väliin puimurin olkiputken. Mätimme purut rikkalapioilla isoihin ämpäreihin ja kippasimme ne putkea pitkin alas pihalla odottaviin kottikärryihin. Isoin urakka oli oikeastaan loppusiivous rakennusimurin avulla, mutta pölyä yskimme nenät verillä.

Lattiakoolauksia piti oikaista, jotta uusi lattia saataisiin suoraan. Kuvassa näkyy, kuinka viiden lattian oikaisusentin vinous on korjattu liittämällä vanhan koolauksen kylkeen uusi.

-Piia

Sisustussuunnittelija ituhipin luona – lopputulos!

Kerroin viime syksynä lastenhuoneen sisustussuunnitelmista, ja nyt viimein on valmista. Lundia-kirjahylly on koossa, verhot on hankittu, lampunvarjostin on vaihdettu ja edelliselle kirjahyllyllekin on löytynyt uusi koti.

Lundian kirjahylly ja taso

Lundian kirjahylly ja taso

Lundioissa meni aikaa, sillä hankimme kaikki käytettynä eri paikoista. Hioin ja lakkasin ovet ja tason. Vaihdoimme myös vetimet. Nyt on sitten vetiminä ihan K-Raudan hyllytavaraa, sillä Lundialla on onneksi käytössä standardimitat. Kirjoitustaso tuo lisää tilaa leikeille, sitä voi käyttää vaikka nukkekodin kanssa. Myöhemmin se palvelee koulupöytänä, ja tason korkeutta voi vaihtaa tarpeen mukaan.

sisustussuunnittelija_lopputulos3Hankintoja tehdessäni olen huomannut, miksi kulutusmenomme ovat näyttäneet aika pieniltä: kaikenlaiseen sisustussälään saa menemään aika tavalla rahaa, jos jatkuvasti pitää kotia päivittää. Otetaan nyt vaikka verhot: erehdyin aluksi tilaamaan ne Ellokselta. Saapunut paketti sisälsi aivan erilaisen kangaskappaleen kuin piti ja kurjaa laatua – ei kun palauttamaan. Seuraavaksi piti perua yrityksen ilman lupaa lähettämät mainosviestit sähköpostista ja kännykästä. Paperipostia lappaa vieläkin suunnilleen viikoittain, markkinointibudjetin täytyy olla todella suuri. Hankin lopulta laadukasta ja oikeanväristä kangasta olevat verhot tilaustyönä Eurokankaan kautta, ja rahaa meni yli satanen. Näihin kankaanpaloihin on nyt syytä olla tyytyväinen pitkään, vielä silittääkin pitäisi. Ylijäämäpaloista saimme vielä pari tyynyä.

sisustussuunnittelija_lopputulos2Lampunvarjostinten vaihtokappaleita löytyy helposti vaikka Sokokselta, eivätkä ne maksa paljoa.

Nyt lastenhuoneessa pääsee taas keskittymään siihen, mitä varten huone on olemassa.

sisustussuunnittelija_lopputulos4

sisustussuunnittelija_lopputulos6

sisustussuunnittelija_lopputulos5

Ps. Vanhan kirjahyllyn kanssa olimme ensin sormi suussa, kun jopa Kierrätyskeskus ilmoitti, ettei ota vastaan kymmentä vuotta vanhempia kirjahyllyjä. Ei käy, olipa se kuinka hyväkuntoinen hyvänsä. Onneksi sille löytyi onnellinen ottaja Siwan ilmoitustaulun kautta.

Ps2. Lopputuloksesta on sisustajan näkökulma myös hänen omassa blogissaan!

Lundian uusi lakkapinta

Vanhat kunnon Lundian kalusteet ovat kokopuisia huonekaluja, joten käyttöikää voi jatkaa kotikonstein hiomalla ja lakkaamalla. Lastenhuoneeseen on tulossa Lundian kirjahylly ja vaatekaappi kierrätysosista, ja päätin vielä siistiä niitä ennen käyttöönottoa. Tee-se-itse -ihminen aina tietää vasta homman valmistuttua, miten olisi pitänyt tehdä, joten tässä kokemukseni muillekin.

lundian_uusi_lakkapinta1Ennen työhön ryhtymistä kannattaa perehtyä aiheeseen kunnolla, muuten lopputulos on helposti karmean näköinen. Työn onnistumiseen vaikuttaa esimerkiksi lakan laatu, sivellin, hiomapaperin karkeus, hiomapölyn poiston onnistuminen, työskentelytilan puhtaus, valaistus… Tikkurilalla on hyvät ohjeet, tosin niissä on huomattava hypätä turhat kohdat yli: vanhalle himmeäksi hiotulle lakkapinnalle voi riittää vain yksi lakkauskerta. Lundialla on myös omat suppeammat ohjeet.

Pesin kalusteet, hioin käsiteltävät pinnat himmeäksi, puhdistin pölyn, lakkasin, hioin kevyesti, puhdistin pölyn vielä perusteellisemmin ja lakkasin viimeisen kerroksen. Lakkausten välillä lundiat saivat kuivua viikon. Kalusteiden kolhut olivat pienehköjä, joten en tasoittanut, mutta siihen olisi voinut käyttää puukittiä.

Minä käytin seuraavia tarvikkeita:

Kidesoodaa pesuun. Kohtiin, joissa puu oli paljaana, tuntui jäävän tummentumia, joten olisi ehkä pitänyt käyttää varsinaista maalipesuainetta. Kidesooda sopii kyllä hyvin pintojen käsittelyyn ennen maalausta, kun huuhtelee vain pesun jälkeen kunnolla.

Hiomapaperia karkeudeltaan 180 ensimmäiseen käsittelyyn ja karkeutta 240 lakkauskertojen välissä. Kyllä: lakkapintaa pitää kevyesti hioa aina ennen kuin päälle lakkaa uuden kerroksen. Kosteaa rättiä tukkeutuneen hiomapaperin puhdistukseen.

Harjaa ja kertakäyttörättejä pölyn poistoon.

Tikkurilan Unica Super puolikiiltävää lakkaa. Tämä on aivan järkyttävää myrkkyä, mutta sillä tehty pinta kestää. Ylipäätään maalien ja lakkojen kanssa on niin, että jos sietää liuotinkäryä työskennellessä, tarvitsee tehdä hommat harvemmin. Unica Super oli turhan jähmeää, joten jouduin hiukan ohentamaan tärpätillä myös viimeistä lakkakerrosta varten. Tämä lakka myös tummentaa pintaa hiukan, vaikka onkin virallisesti kirkasta.

Lakkaamisen sopiva pensseli. Pyysin rautakaupasta juuri lakkapensseliä, arpomalla valittu suti voi tehdä huonoa jälkeä. Pensselin esikäsittelin kunnon vesipesulla ja hankaamalla, jotta irtoharjakset lähtevät jo etukäteen. Ja toki hyvissä ajoin, onhan sen myös kuivuttava. En edes yrittänyt puhdistaa sutia työn jälkeen, vaan käytin joka lakkakerrokselle omaa pensseliä. Työn loppupuolella huomasi, että katkenneita harjaksenpaloja alkoi ajelehtia pinnoilla, joten eivät nämä olisi useampaa käyttöä kestäneetkään.

Kertakäyttörättejä on oltava hollilla, kun lakkaa kuitenkin tipahtaa väärään paikkaan tai pensseli osuu vahingossa väärään kohtaan.

Sanomalehteä ja maalarinteippiä työtilan suojaukseen.

Ainakin nämä asiat opin:

– Jo lakatun päälle voi mainiosti lakata uuden kerroksen, kunhan edellisen puhdistaa ja himmentää kunnolla. Puupintaan asti ei pidä hioa, ellei osa ole aivan järkyssä kunnossa. Lundian kalusteista voi myös lakata vain kärsineemmät osat: olisi valtava työ hioa esimerkiksi paneelioven kaikki paneelit verrattuna siihen, että käsittelee vain sen ainoan laudan, jossa on naarmu.

– Kotikonstein ei saa aikaan yhtä hienoa lakkapintaa kuin tehtaalta tullut, joten jos kaluste ei ole pahemmin kärsinyt, on parempi antaa olla.

Pölyn poistossa ei voi olla liian tarkka. Kun hiontatyö on tehty, pöly harjataan ensin pois, sitten kostealla rätillä niin monta kertaa että varmasti tulee puhdasta. Ja sitten vielä kerran, pölyä on kuitenkin vielä jossain. Tein itse hommat kylppärissä, jotta sain huuhdottua lattian pölisevän työvaiheen jälkeen. Lakatusta pinnasta pienet pölyrippuset loistavat kauas. Mitä kiiltävämpi lakka, sitä herkempi se on virheille, pölylle ja pinnan epätasaisuuksille. Ja auta armias, jos saitailee pensselin hankinnassa: irronneet karvat lakkapinnassa vasta ovatkin turhauttavaa katseltavaa.lundian_uusi_lakkapinta2

– Lakkaamisessa on oltava ripeä: lakkapinta jähmeytyy muutamassa minuutissa, ja sen jälkeen tehdyt korjaukset näkyvät. Pitää löytää tasapaino: suti ei saa olla niin kuiva, että jää siveltimenjälkiä, mutta  pinta ei saa kastua niin märäksi, että siihen ilmestyy työn edetessä valumajälkiä. Kaiken pitää siis olla valmiina, kun työ alkaa, sitten vain rajattu pinta kerrallaan edetään.

Valoa pitää olla riittävästi!

Ikkuna auki ja koneellinen ilmanvaihto päälle, niin liuotinkäryt pysyivät siedettävinä.

Tietokoneelle käyttöikää aikapankista

Stadin aikapankki on verkosto, jossa vaihdetaan palveluja ihmisten kesken. Olen ollut jäsen siinä jo pitkään, ja saanut sieltä remonttiopastusta, sisustusneuvontaa ja viimeksi huoltoapua tietokoneelle. Itse tarjoan energiansäästöneuvontaa ja apua pankkilainojen vertailussa.tietokoneelle_kayttoikaa_aikapankista

Kämppis on auttanut minua yksivuotiaan Valokin hoidossa katsomalla toisinaan hänen peräänsä vaikkapa silloin, kun vien Taitoa päiväkotiin. Hoitorästejä alkoi kertyä sen verran, että sovimme hankkivani hänelle vastineeksi tietokoneapua aikapankista. Kämppiksen kannettava on kahdeksan vuotta vanha, ja oli käynyt käyttökelvottoman hitaaksi. Halusimme kokeilla, saisiko siihen puhtia asentamalla käyttöjärjestelmän uudestaan tai vaihtamalla vaikka Ubuntu-linuxiin. Niinpä valitsin tarjolla olevista tietokonehuoltajista sopivan ja sovimme ajan, jolloin hän tuli käymään.

Hiukan aina jännittää, millainen ihminen ovelle ilmestyy. Odotin saavamme vieraaksi sosiaalisesti rajoittuneen tietokoneharrastajan, mutta meille saapuikin viittä vaille valmis kanttoriopiskelija, joka kaiken lisäksi sattui harrastamaan samanlaista musiikkia kuin kämppiskin. Sillä aikaa kun tietokone raksutti ja käyttöjärjestelmä asentui, he soittelivat vanhoja virsiä nokkahuilulla ja Kaj Chydeniuksen biisejä sähköuruilla. Ilta oli mukava ja tietokonekin saatiin nopeutumaan sen verran, että sitä voi taas käyttää.

Samalla katsoimme tätä omaakin konettani, jota olen käyttänyt jo seitsemän vuotta. Siihenkin saimme hiukan vauhtia lisää, kun karsimme käynnistys-valikosta turhia ohjelmia pois ja muutenkin poistimme vanhoja asennuksia, joita ei ole käytetty enää aikoihin.

Lopputuloksena tovitililtäni veloitettiin kaksi tovia, ja sen vastineeksi autan itse jotakuta parin tunnin ajan. Energiansäästöpalveluja ei ole viime aikoina kysytty, joten voisin mennä vaikkapa kantamaan jonkun muuttoapua kaipaavan tavaroita ja saada liikuntaa samalla. Taas tuli hyvä mieli, että olen verkostoitunut näin mahtavien ihmisten kanssa. Kannattaa liittyä mukaan!

-Piia

Pinnatuolien vetovoima

Kommuunimme ruokailutila on ollut tietämättämme varsin trendikäs: ruokapöytää ympäröivät eriväriset pinnatuolit, jotka ovat päätyneet meille eri reittejä. pinnatuolien_vetovoimaPunainen on pelastettu roskalavalta Otaniemestä, mustat ovat kommuunin perintökaluja ja valkoiset Tomppa ja minä ostimme aikoinaan belgialaiselta vuokralaiseltamme.

Nyt kuitenkin kaikki neljä valkoista tuolia ovat vähitellen sanoneet sopimuksensa irti, ja useamman liimauskerran jälkeenkään ne eivät suostuneet pysymään yhtenä kappaleena. Pitäisikö luovuttaa ja ostaa uudet? Käytettynä pinnatuoleja on vaikea tavoittaa, sillä ne menevät kuin kuumille kiville. Hinnatkin ovat nousseet lähelle uusien hintoja.

Kävin Askon liikkeessä ja katsoin haaveillen uusia pinnatuoleja, jotka olisivat vielä olleet tarjouksessa. Sitten tein kierroksen netissä uusien pinnatuolivaihtoehtojen perään. Löysin yllättävän vähän vaihtoehtoja:

  • Asko myy kotimaisia tuoleja 119 euron kappalehintaan, mustia ja valkoisia. Ovat oikein lujan oloisia, otin tuntumaa myös paikan päällä kaupassa.
  • Huonekaluliike Semapek myy kotimaista Riki-nimistä pinnatuolimallia 69 e/kpl ja Emilia-mallia 59,5 e/kpl kahden kappaleen erissä, valkoisia ja puunvärisiä. Siellä on saatavana myös korkeampaa lasten mallia.
  • Ruotsalainen Länna Möbler toimittaa myös Suomeen, ja sillä oli laajin tuolien värivalikoima. Ikävä kyllä sillä oli myös suolaisimmat hinnat, 263 e/kpl.

Ellos näyttää myös myyvän pinnatuoleja, mutta sen nettikauppaan en enää koske pitkällä tikullakaan: edellisen epäonnistuneen verhotilauksen jäljiltä yritys katsoi asiakseen pommittaa minua tekstiviesti-, sähköposti- ja paperimainoksilla. Tekstiviesti- ja sähköpostimainonta on lisäksi laitonta ilman vastaanottajan lupaa, mutta se ei niiden tuloa hidastanut.

Miten kävi lopulta? No, Tomppa asteli K-Rautaan ja osti putkilon tujumpaa liimaa. Kokeillaanpa vielä kerran korjata niitä vanhoja. Kas kun huonekalukaupat eivät ole oikein osanneet hyödyntää pinnatuolibuumia, lisäisivät nyt valikoimaansa vaikka keltaisia ja punaisia tylsien valkoisten rinnalle, silloin olisin varmaan sortunut. Onko joku löytänyt lisää nettikauppoja, joissa tuoleja myydään? Ei ole nimittäin takeita, että tämäkään liimauskerta onnistuu.

-Piia

Lastulevy-Lundiaa?

Muistaako joku ituhipin sisustusprojektin, jonka päämääränä on saada lastenhuoneeseen Lundian osista koottu vaatekaappi, kirjahylly ja pöytätaso? No, kierrätysosista kooten tämä on edennyt hissukseen, mutta viime viikonloppuna olin päässyt niin pitkälle, että tarvittiin vain pieniä täydennyksiä Lundian liikkeestä.

Jopas jotakin, Lundian huonekalut olivatkin muuttuneet sitten viime näkemän. Myymälän perältä löytyivät lopulta perus-lundiat, mutta paraatipaikan oli vallannut Lundia Fuuga -nimellä myytävä mallisto, joka näyttää koostuvan lastulevyistä kyhätyistä laatikoista. Ehkäpä myynnin kompastuskiveksi on noussut vanhojen tuotteiden kestävyys: puisia osia voi netin kautta helposti kierrättää, ja jokunen yrittäjäkin elättää itsensä käytettyjä osia myymällä. Puuta voi myös aina hioa ja lakata tai maalata uudelleen.

Sain kuitenkin tarvitsemani saranat, seinäkiinnikkeet, taustaristikon ja hyllynastat ja poistuin myymälästä kuutisen kymppiä köyhempänä. Muut osat oli hankittu huuto.netistä, Kierrätyskeskuksesta Kyläsaaresta ja Helsingin Hyötykaluste -myymälästä, jossa oli muuten aivan erinomainen palvelu. Hyötykaluste myy myös edullista Lundia-kopiota Lundqvistia vanhojen Lundioiden rinnalla. Sen lisäksi ostin hiomapaperia, suteja ja lakkaa, jotta saan hankkimiani osia kohennettua. Maalaus- ja lakkausohje on ladattavana Lundian sivuilla. Vielä siis täytyy hetki odottaa, ennen kuin saadaan valmista. Ehkä jo ensi viikonloppuna valtaan kylppärin kotipuusepän verstaaksi…

-Piia

« Older entries