Rantahämähäkki hoivaa poikasiaan

Rantahämäkki pesäseittinsä päällä. Poikaset ovat rykelmänä kuvan yläreunassa seitin sisällä, eivätkä erotu tässä kunnolla.

Rantahämäkki pesäseittinsä päällä. Poikaset ovat rykelmänä kuvan yläreunassa seitin sisällä, eivätkä erotu tässä kunnolla.

Mökkeilyn parhaita puolia on, että lähiluonnosta löytyy aina jotakin uutta. Tänä kesänä tarkkailin rantahämähäkin touhuja. Olen tiennyt, että rannallamme elää komeita hämähäkkejä, mutta en ollut aikaisemmin huomannut, että ne rakentavat pesän ja hoitavat poikasiaankin.

Katselimme Taiton kanssa eräänä heinäkuisena päivänä, kuinka valtava rantahämähäkki oleili ison seittirykelmän päällä. Seitti oli punottu möykyksi rantakasvien latvuksiin, ja seitissä kuhisi pikkuhämähäkkejä. Mietin, onko iso otus siinä syömässä pienempiään vai onko se niiden emo. Pikkuhämähäkit eivät kyllä ulkonäöltään muistuttaneet juurikaan isompaa otusta.

Seuraavina päivinä huomasin, että rantahämähäkki pysyttelee seittipallon lähellä päivästä toiseen. Luin hyönteiskirjasta, että monet hämähäkkilajit tosiaankin huolehtivat poikasistaan niiden ensimmäiset päivät. Sitten näin, että rantakasveissahan on samanlaisia pesäpalloja ainakin neljä muutakin. Jokaisen lähellä vartioi valtava hämähäkkiemo jälkikasvuaan.

Huh, ja olin suunnitellut kiskovani nuokin rantakasvit maasta, kun rantakasvusto on päässyt turhan reheväksi. Onneksi vauvanhoito vei aikani, sillä siinä olisivat komeat hämähäkitkin menettäneet pesäpaikkansa. Mitä enemmän luontoa tuntee, sitä vaikeammaksi käy pihanhoitokin: lähes jokainen kasvi on jonkin laji koti tai ruokailupaikka.

Eräänä päivänä näin hämähäkkiemon taas seittipallon päällä, ja sain viimein haettua kameran ja otettua siitä kuvan. Seuraavana päivänä isoja hämähäkkejä ei enää näkynyt pesien luona. Tämäkin taisi olla sanomassa jäähyväisiä pikkuisilleen, vastaisuudessa niiden on selvittävä maailmassa omin neuvoin.

-Piia

Mainokset

Karviaispensaita omista pistokkaista

Laitoin kasvamaan omia karviaispistokkaita puutarhakirjan ohjeen mukaan kaksi vuotta sitten. Kaksi niistä jäi henkiin, ja nyt marjapensaiden joukossa kasvaa kaksi omaa pikkupensasta. Kasvatuspuuhaan voi ryhtyä, kun karviaispensas on kasvattanut uusia vihreitä versoja oksien päihin, mutta nämä versot eivät ole vielä alkaneet puutua. Sopiva aika on suunnilleen kesä-heinäkuun vaihteessa. Tarvitaan vain ruukku, muovia ja multaa. Näin omia taimia kasvatetaan kesäpistokkaista:

Karviaispensaasta leikataan vihreä kesäverso pois tyvestä saakka. Kesäversosta voi saada nyt useamman pistokkaan: se leikataan noin 10 cm:n pituisiksi palasiksi. Palasista poistetaan alimmat lehdet siten, että kuhunkin jää 2-3 lehteä. Latvaosaa ei kannata käyttää, koska se mätänee helposti. Pistokkaita kannattaa valmistella ylimääräisiä, sillä kaikki eivät kuitenkaan jaksa taimiksi asti.

Pistokkaat tökätään ruukkuun multaan siten, että alin lehti on maanpinnan tasalla. Ruukku peitetään muovilla, jotta pistokkaat eivät pääse nahistumaan. Pistokkaita on kuitenkin tuuletettava aika ajoin, jottei muovin alle tiivistyvä kosteuskaan pilaa niitä.

Meillä taisi olla kuusi pistokasta, joista kaksi selvisi taimiksi asti. Olin kyllä huolimaton ruukkujen kanssa: ne unohtuivat milloin paahtumaan helteeseen, milloin vettymään sateisiin.

Jos juurrutus onnistuu, loppukesän aikana lehtihangoista alkavat pistää esiin uudet versot. Taimet voi istuttaa lopullisille kasvupaikoilleen. Seuraavina vuosina niitä kannattaa lannoittaa kompostilla reilusti, jotta ne pääsevät kasvamaan kokoa. Taimitarhoilla kasvuvauhtia annetaan reilulla typpilannoituksella, joka kuitenkin myös altistaa taimia taudeille.

Tämä taimilisäysohje sopinee myös herukoille, jotka ovat karviaisen lähisukulaisia. Monia muita puutarhakasveja voi lisätä helpomminkin: tyrnipensaan juurelle ilmestyy vesoja, jotka voi siirtää sopivalle kasvupaikalle. Luumupuiden kasvatus voi onnistua samoin juurivesoista, jos kasvatettavana on omajuurinen luumupuu: tyvi ja juuret ovat samaa perimää kuin runkokin.

-Piia

Kun karviaispistokas on istutettu heinäkuun alussa, se näyttää elokuussa tältä. Uudet vaaleanvihreät lehdet ovat tulleet esiin.

Kun karviaispistokas on istutettu heinäkuun alussa, se näyttää elokuussa tältä. Uudet vaaleanvihreät lehdet ovat tulleet esiin.

Kahden vuoden kuluttua pistokkaasta on jo kasvanut pikkupensas ahkeralla lannoituksella.  Oksat kyllä retkottavat melkein maata vasten. Uskaltaisikohan niitä leikata?

Kahden vuoden kuluttua pistokkaasta on jo kasvanut pikkupensas ahkeralla lannoituksella. Oksat kyllä retkottavat melkein maata vasten. Uskaltaisikohan niitä leikata?

Vanhojen valokuvien lumoa

Fanny-mummoni polkupyöränsä kanssa ja valokuvapurkki.

Fanny-mummoni polkupyöränsä kanssa ja valokuvapurkki.

Mökkikesä on hyvää aikaa myös sukulaisten tapaamiseen, sillä heitä asuu paljon lähiseuduilla. Aloin miettiä isotätieni ikää, ja tajusin, että Hinni-tätikin täyttää jo 89. Silloin tuli kiire kerätä suvun muistotietoa talteen.

Meillä on vanha makeispurkki, joka sisältää läjän vanhoja sukuvalokuvia, useimmat 1930-40 luvuilta. Suurimmassa osassa ei ole mitään mainintaa, ketä kuvissa on, joissakin on sentään päivämäärä. Suurin osa kuvista esittää äitini äidin sukulaisia, siellä on hänen lapsuuskuviaan ja kuvia isosta sisarusten joukosta. Kuvia kertyi noinkin paljon sen ansiosta, että mummoni  Ain-tädin mies harrasti valokuvausta ja myös valmisti kuvat itse. Ihmiset ovat käyneet myös otattamassa kaverikuvia markkinareissuilla.

Jopas jotakin, tuossa kuvassahan on mummo-vainajani polkupyöränsä kanssa. Hän kertoili monesti, kuinka lähti palvelukseen johonkin maalaistaloon tavoitteenaan ansaita rahat polkupyörän hankintaa varten vuoden aikana. Kun tuli aika maksaa palkka, isäntäväki aikoikin luistaa sovitusta maksusta. Mummo kuitenkin piti päänsä ja sai rahansa.

Otimme kuvapurkin mukaan ja lähdimme käymään isotätini luona. Mukana oli myös tyhjä vihko, johon aioin kirjoittaa muistiin kaikki yksityiskohdat. Päässäni ne eivät pysy muuten kuitenkaan. Vierailu oli onnistunut, kylläpä täti olikin vielä teräväpäinen. Taitokin toisteli myöhemmin, kuinka täti iloisena tulostamme kehotti ”työnnäetkee sissään, työnnäetkee sissään”. Kuvista kyllä ehdittiin yhdellä vierailulla käydä läpi vasta puolet. Muut perheenjäsenet tekivät jo lähtöä, kun kolmen tunnin kuluttua minä vielä innokkaana kyselin lisätietoa vihko ja kuvanippu kädessäni.

Eräässä kuvassa näkyi nuori mies, joka paljastui yhdeksi mummon varhaisista poikaystävistä. Hän olikin maininnut isänsä neuvoneen tyttäriään, ettei renkimiehiä kannata katsoa puolisokseen, kun näillä on ”remma tiellä”. Sitä mummo ei ollut meille maininnut, että hänellä oli tällainen sulhasehdokas ollut. Isotätikin muisteli isänsä vastanneen kosintareissulle tulleelle miehelle, että ”mitäs renki remmalla tekköö, rengillä on remma tiellä”. Siihen jäivät ne suunnitelmat. Kenellekään ei kyllä ollut selvinnyt, mikä remma tarkoitti.

Kesän aikana jatkamme valokuvien tutkimista. Pitää katsoa loput valokuvat toisella vierailulla, ja sopia myös aika toisen isotädin luona vierailua varten saman kuvanipun kanssa.

-Piia

Luonnonkukkaloistoa pihalle ja puistoon

Mökin piha näyttää juuri parhaat puolensa, sillä olemme halunneet vaalia luonnonkukkia ja käyttäneet viikatetta valikoiden. Harakankellot, siankärsämöt ja puna-ailakit tuovat väriläiskiä vihreyteen.

Keskikesän kukkaloistoa kesämökin pihassa. Harakankellot ja siankärsämöt kukkivat.

Keskikesän kukkaloistoa kesämökin pihassa. Harakankellot ja siankärsämöt kukkivat.

Helsingissäkin uuden rivitalokotimme pihasta kasvoi esiin pieni luonnonkukkaniitty. Edellinen asukas oli kylvänyt niittykukkien siemeniä, ja lopputulos oli hieno. Ajetulla nurmella ei taas kauheasti elämää ole, ja se voi ahkeran parturoinnin takia olla jopa ilmastoa kuormittava.

Päivänkakkaroiden ja nurmitädykkeiden loistoa Helsingissä rivitalomme pihalla.

Päivänkakkaroiden ja nurmitädykkeiden kukintaa Helsingissä rivitalomme pihalla.

Olen jo monesti antanut kaupungille palautetta, että toivon luonnonkukka-alueita jätettävän lähiöiden nurmikoille. Lasten kanssa on mukavaa tunnistaa kasveja. Niitty elättää myös paljon suuremman määrän ötököitä lintujen ruuaksi kuin lyhyt nurmi, joten monimuotoisuus kasvaa enemmän kuin pelkkien kasvien verran. Perhostoukatkin tarvitsevat hyvin monenlaisia kasveja ruuakseen.

Ihmetyttää, että kaupungin maille luonnonkasveja on niin vaikea saada. Edellisestä kodistamme meidän piti kävellä noin kilometrin matka yksityiseen Herttoniemen puistoon, jotta pääsimme katsomaan luonnonkukkia. Arvokkaaseen vanhaan kartanopuistoon on luontevasti saatu jätettyä alueita, joissa luonnonkasvit voivat kukoistaa. Herttoniemen puistoon on jätetty myös lahopuiden runkoja monenlaisten lahottajaeliöiden ja niitä tarkkailevien iloksi.

Neljävuotias Taito tunnistaa jo hyvän joukon kasveja. Mukavaa on, että monet kasvit ovat myös syötäviä, joten niitä saa maistellakin ihan luvan kanssa. Esimerkiksi suolaheinä ja valkoapilan kukat sopivat hyvin pihalla mutusteltaviksi.

Kaupunkien luonnonkasvialueet sopisivat hyvin koulun opetuskäyttöön. Biologian tunnin lisäksi niillä voisi käydä myös keväisellä kotitaloustunnilla hakemassa villivihannestäydennystä salaatteihin ja muihin ruokiin.

-Piia