Yhteisöllisyyden puolesta!

yhteisollisyyden_puolesta1Laajasalon yhteisöllisyyttä täytyy vaalia, sanoo kaupunkisosiologi. Näiden rakentamissuunnitelmien kanssa on oltava tosi varovainen, jotta Laajasalon yhteisöllisyys säilyy, sanoo vastapäätä istuva kokoomuslainen kaupunginvaltuutettu. Laajasalossa on tämä ainutlaatuinen yhteisöllisyys, josta on pidettävä huolta uutta ostaria suunniteltaessa. Uusi kiiltävä ostari kun ei vielä houkuta kävijävirtoja ja luo elävää kaupunkia, vaan vasta alueen omaleimaisuus, sanoo kaupunkisuunnitteluviraston viranhaltija. Tässä tapauksessa se omaleimainen juttu on Saaremme-osuuskunnan toiminta, jonka pohjalta on perustettu myös luomuruokakauppa ja tapahtumatila.

yhteisollisyyden_puolesta2Istun kotikaupunginosani Laajasalon uuden ostarin yhteiskehittelytyöpajassa, enkä ole uskoa korviani. Rahjustin väsyneenä paikalle, koska ajattelin, että onhan minun mentävä puolustamaan kaupunginosani ainutlaatuisia asioita. Kun ei kukaan muu sitä kuitenkaan tee. Eikä minua olisi tarvittukaan! Rakennusliike NCC:n edustaja kuunteli silmät pyöreänä, kun kaikki vuoronperään selittivät, että saarellemme suunnitellulta uudelta ostarilta on Saaremme-puodille ja osuuskunnalle on annettava tila käyttöön alle markkinahintojen, koska se on ostarin sydän. Luomulähikauppa ja kansalaistoiminta ei voi tuottaa niin paljoa euroja, että sillä maksaisi nykyistä isompaa vuokraa. Se kuitenkin houkuttaa kävijöitä kaikille muillekin ostarin yrityksille.
yhteisollisyyden_puolesta3

Laajasalon nykyistä ostaria. Kuva: vasiliisa, Flickr, CC.

Laajasalon nykyistä ostaria. Kuva: vasiliisa, Flickr, CC.

Uudessa ostarisuunnitelmassa oli varattu paikka Saaremme-puodille, mutta ostarin kakkoskerrokseen. Omassa puheenvuorossani sanoin, että jos Saaremme-puoti kerran on se juttu, miksei se ole paraatipaikalla katutasossa? Tälle saaremme syntynyt yhteisöllisyys on tosiaan ihme. Sanoin myös, että sen ansiosta jopa minunkaltaiseni paatunut ateisti käy nykyään sunnuntaisin Laajasalon kirkossa. Siellä on vain niin hyvä tunnelma ja paljon tuttuja ihmisiä. Viimeksi ei takki mahtunut naulakkoon, niin täynnä kirkko oli. Tästä on tosiaan pidettävä huolta. Muistutin myös ostarin lukuisista pienyrittäjistä, joilla ei tosiaan olisi varaa maksaa uuden hienon ostarin vuokria. Kakkoskerrokseen on asettunut luovien ihmisten yhteisö, jossa toimii mm. valokuvausstudio puoliksi harrastuspohjalta.

yhteisollisuuden_puolesta4Tilaisuudessa ideoitiin myös yhteiskäyttötilaa, jossa kirjasto, nuorisotoimi, Saaremme-osuuskunta ja kaikki muutkin alueen toimijat voisivat järjestää toimintaansa. Niitä ihan samoja juttuja, joita jo nytkin teemme: tupaten täysiä saleja Ravintolapäivänä, luontokuvailtoja, kurssiviikonloppuja, joogailtoja, myyjäisiä, kirppispäiviä

Muistatteko, kuinka aikaisemmin valitin, etten löydä samanhenkisiä ihmisiä omasta kaupunginosastani? Kiitos Saaremme-osuuskunnan ja kirkon aktiivit, että olette muuttaneet kaiken! Mutta pahus, kuinka nyt käy maallemuuttohaaveideni? Kuinka voin lähteä täältä minnekään?

Ympäristö vaikuttaa mieleemme

Järjestin yhdistykseni kanssa seminaarin, jonka aiheena oli Mainonnan valta, siis kuinka kaikkialta yhä monimuotoisempana tunkeva mainonta vaikuttaa meihin. Seminaarista jäi niin paljon uutta ajateltavaa, että nukuin seuraavan yön levottomasti, kun mietin kaikkea kuulemaani. Yllättäen mietityttävin asia johtikin jo mainonta-aihepiiristä muualle.

Kuva: Janne Karaste

Kuva: Janne Karaste

Tietokirjailija Margit Sjöroos kertoi esitelmässään, kuinka ympäristö vaikuttaa mieleemme monella tavalla: se voi tukea myötätuntoista asennetta muihin, luoda turvallisuudentunnetta tai aiheuttaa aggressiivisuuden tunteita. Ilmiöhän on helppo tunnistaa, kun miettii hetken, millaisia tuntemuksia erilaiset ympäristöt aiheuttavat: metsäretken jälkeen olo on rauhoittunut ja hyvä, ostoskeskuksessa kiertelyn jälkeen uupunut, vilkkaan tien vieressä kävellessä kiukkuinen ja toivoton. Useimmat ihmiset viihtyvät paremmin lämminhenkisessä puutalokaupungissa kuin korkeiden kerrostalolaatikoiden keskellä. Kuitenkin jälkimmäisiä rakennetaan elinympäristöksemme koko ajan lisää.

Rakennettua ympäristöämme voidaan suunnitella tukien hyviä mielialoja. Sjöroos kertoi yrityksensä toteuttamista hankkeista, joissa esim. verotoimisto asiakastila suunniteltiin uusiksi, koska henkilökunnan toistuvana ongelmana olivat aggressiiviset asiakkaat. Uudella sisustuksella asiakkaiden mielialaa saatiin parannettua niin paljon, että työntekijät saivat taas tehdä töitään rauhassa. Sjöroos käytti hyvästä suunnittelusta nimeä aistiergonomia. Hänen esitelmästään sekä herätti toiveikkuutta että lannisti: tämä on tärkeä asia, joka pitäisi huomioida kaikessa suunnittelussa, mutta aihepiirin tuntemus ei ole levinnyt ollenkaan niin laajalle kuin pitäisi. Kaikki koulut ja päiväkodithan pitäisi nyt ja heti suunnitella tällaisten mallien mukaan!

Samaa aihepiiriä käsiteltiin myös Elonkehä-lehden artikkelissa, jonka oli kirjoittanut ympäristö- ja ekopsykologiaan perehtynyt Kirsi Salonen. Ympäristöpsykologia tuottaa tietoa fyysisen ympäristömme psykologisista vaikutuksista. Etenkin luonnonympäristön myönteisistä vaikutuksista henkiseen terveyteen, koettuun terveydentilaan ja toimintakykyyn on julkaistu vertaisarvioituja artikkeleita. Ympäristön vaikutus on ikävä kyllä osittain tiedostamatonta, minkä seurauksena meille edelleen suunnitellaan kuormittavia elinympäristöjä ja teemme itsekin haitallisia ympäristövalintoja.

Japanissa lääkäri voi määrätä reseptillä kävelyä luonnossa mielen hyväksi. Suomessakin lääkäri ehdottaa masentuneelle potilaalleen mukavien asioiden tekemistä ja voi määrätä liikuntareseptin. Mahdetaanko näitä hoitomuotoja edelleen määrätä liian vähän? Entä riittääkö tunnin metsäkävely viikossa, jos muuten joudumme viettämään aikamme kovin kuormittavassa ympäristössä? Ainakin kaupunkisuunnittelijoilla ja sisustajilla on vielä paljon työtä tehtävänä. Seminaarimme keskustelussa tulimme myös siihen tulokseen, että ihmisten käyttäytymiselläkin on iso vaikutus kaupungin ilmapiiriin. Vanhemmissa kaupunkikulttuureissa muita osataan huomioida enemmän. Jokainen voi vaikuttaa ympäristöönsä käyttäytymällä huomaavaisesti toisia kohtaan ja parantaa omaa hyvinvointiaan hakeutumalla luonnon helmaan aina kun se on mahdollista.