Rikkakasvi tyrehdyttää verenvuodot

Loppukesää kohti kasvimaamme usein on villiintymään päin, kun huomio kohdistuu korjattavaan satoon. Uuden kasvikokeilun kannalta rikkaruohot olivatkin tällä kertaa hyvä asia: kasvimaalta löytyi paljon lutukkaa, joka oli lähemmin tutustuttavien kasvien listallani.
lutukka
Somannäköisellä lutukalla on erikoinen lääkinnällinen vaikutus: se auttaa tyrehdyttämään verenvuotoja. Saksalaisetkin turvautuivat siihen ensimmäisessä maailmansodassa, kun muiden lääkkeiden saatavuus heikkeni. Sitä on käytetty haavoihin ulkoisesti ja teenä sisäisesti (kupillinen tuoreita lehtiä suhteessa kahteen kupilliseen vettä). Lutukkaa voi löytää kukkivana keväästä syksyyn, ja kukinnosta lituineen se onkin helpoin tunnistaa, sillä lehtien muoto vaihtelee voimakkaasti. Lääkevaikutus on paras tuoreilla kasveilla; säilöntäkeino olisi löydettävä, jos tätä aikoo käyttää vaikkapa runsaiden kuukautisten hoitoon pitkin vuotta.

Lääkinnällisistä efekteistä riippumatta lutukkaa voi syödä pienissä määrin aika huoletta. Sydämenmuotoiset lidut ovat maultaan mietoja, joten lapset napsivat niitä mielellään ohi mennessään. Itsekin syön lituja sellaisenaan ja olen käyttänyt niitä myös pirtelöihin. Vakipirtelöideni perusrakenne on aina sama: 1/3 – 1/2 litraa jäätelöä, 1-2 banaania ja muut ainekset, joissa voi olla yrttejä tai marjoja.

Keräämistä on hidastanut se, että ainakin nyt syksyllä monissa lutukoissa on valkoista sienikasvustoa, jota en halua ruokiini. Lehtiä en ole maistanut, mutta lituja olisi mukava riipiä isommissa määrin. Ovatkohan toukokuun kasvustot vähemmän sienisiä?

Ekaluokkalaisen elämää: Koulumatka maalla

koululainen odottaa bussia maallaMilloin se bussi oikein tulee? Ai hei, odotan tässä koulubussiani mökiltä kirkonkylän koululle, tietysti pumpsahtelevaa bussia. Tie tuntuu vaaralliselta, mutta minulla on turvavyö ja kuski on kiva.

Taito

 

Sadonkorjuuruokaa

sadokorjuuruokaa1Elokuu on maalla ihanaa aikaa. Kasvimaanpitäjän vaivannäkö palkitaan, kun kasvit viimein tuottavat satoa. Kaikki eivät ikinä kasva hyvin, mutta kaikki ei myöskään ole vielä epäonnistunut kerralla. Elokuun ruokalistamme on sen mukainen: sadonkorjuupöperöä kulloinkin käteen sattuvista oman kasvimaan aineksista. Sadonkorjuupöperömme ovat usein kasvispatoja, wokkeja tai keittoja.

Tänä vuonna olen tehnyt muutaman kerran sadonkorjuuajan pikaruokaa äidin hamstraamista thaimaalaisista Mama-nuudeleista. Keitto valmistuu suunnilleen näin:

punaisia linssejä ja nuudeleitaSadonkorjuukeitto Mama-nuudeleista

3 pakettia riisivermiselliä tai muita nuudeleita
sopiva annos punaisia linssejä
porkkanaa
keltajuurikkaita tai muita punajuurilajikkeita
salaattifenkolia
paprikaa
pinaatinlehtiä silputtuna tai vastaavia villiyrttejä
kesäkurpitsaa
(kasvisvaihtoehdot ovat lähes rajattomat, yhtä hyvin voi käyttää vaikkapa parsa- tai kukkakaalia, pienen lantun, mangoldia…)

Keiton valmistus alkaa kovimmista aineksista, jotka tarvitsevat pisimmän kypsymisajan. Aloitan pilkkomalla juurekset, ja keittämällä juureksenpaloja punaisten linssien ja nuudelipaketin mausteiden kanssa reiluhkossa vesimäärässä. Mausteista jätän chilin pois, koska en siitä pidä, muut lisätköön sitä annoksiinsa maun mukaan. Noin 10 minuutin keittämisen jälkeen lisään pehmeät kasvikset, tässä tapauksessa paprikan, pinaatinlehdet, kesäkurpitsan ja salaattifenkolin. Sitten vain tarkistetaan vesimäärä sopivaksi, ja jatketaan keittämistä, kunnes viimeksi lisätyt kasviksetkin ovat kypsiä. Sitten vain nautitaan oman kasvimaan antimista aasialaisella säväyksellä!

Punaiset linssit ovat siitä mukavia, että niitä ei tarvitse keittää erikseen kuten useimpia muita papuja ja linssejä. Lisään ne itse aina ruokiin suoraan.

Kokeilin viimeksi linssien sijasta kotimaista proteiinivaihtoehtoa, Verso-härkäpapurouhetta. Se on maultaan mietoa, mutta ruuan valtaava harmaa väri ei oikein vedä puoleensa. Pitääpä seuraavaksi kokeilla rouhetta sellaisiin pöperöihin, joissa väriasia ei haittaa.

Lastenkulttuuria Helsingissä: Korppi ja kumppanit

Ai, etkö ole lukenut Korppia ja kumppaneita lapsena, kysyi varmaan kolmas ihminen minulta. Olin selvästi ohittanut jonkin lastenkulttuurin tunnetun teoksen, vieläpä ympäristöaiheisen sellaisen. Sivistystä tuli paikattua, kun alkukesällä ostin lapsen kaverille synttärilahjaksi liput Korppi ja kumppanit -teatteriesitykseen Teatteri Toivoon ja vein tulevat ekaluokkalaiset sitä katsomaan.

korppi ja kumppanit -esitys

Jukka Parkkisen teos Korppi ja kumppanit kertoo, mitä eläimille tapahtuu, kun ympäristön muutos alkaa vyöryä niiden kotialueelle. Ihmiset aiheuttavat monenlaista harmia, ja elintilasta ilmaantuvat taistelemaan myös vieraslajit, häijy minkkien jengi. Tapahtumat olivat ajankohtaisia 1970-luvun lopulla tarinan ilmestymisaikaan ja yhtä lailla nykyään ilmastonmuutoksen edetessä.

Teatteri Toivon aula Lapset tykkäsivät harrastajateatterin boheemista miljööstä. Yleisö on hyvin lähellä esitystä, ja esityksen jälkeen näytelmän pörröisten hahmojen kanssa voi vaikka käydä juttelemassa. Väliajalla voi ostaa kotitekoisia herkkuja. Munkkisaaren vanhalla telakka-alueella on tilaa: väliajalla pääsi myös keinumaan korkeassa narukeinussa teatterin aulassa.

Näytelmä pyörii nyt taas kesätauon jälkeen vielä muutaman kerran, viimeinen näytös on 22.8.!

Visulahdessa!

visulahden veneillä laskettava vesiliukumäkiHuvipuistot eivät ole oikein minun juttuni, mutta tänä kesänä lupauduin perheen ja ystäväperheen mukana Visulahteen. Se kun on mökin lähellä, ja ajattelimme, että tänä vuonna lapset ovat jo tarpeeksi isoja (4 ja 7 v) nauttiakseen siellä käynnistä. Mutta mutta, aikuistenkin pitää lunastaa 23 euron ranneke, jos mielii päästä puiston alueelle. Kannattiko?

Visulahti eroaa toiminta-ajatukseltaan esimerkiksi Linnanmäestä – ideana on itse tekeminen ja touhuaminen. Yllätyin iloisesti, kun selvisi, että pomppulinnat, kiipeilypaikat, vesiliukumäet ja polkuveneet ovat yhtä lailla avoinna aikuisille kuin lapsillekin! Paikka Saimaan rannalla on kiva ja rauhallinen, eikä taustalla pauhaa kovaääninen musiikki kuten tivolin pomppulinnassa.

Menimme portille heti niiden avautuessa klo 11. Hyvät pomppulinnat ja liukumäet houkuttivat kiipeämään ylös uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Saimme kiskottua lapset ulos vasta klo 19, kun puisto suljettiin. Ja he juoksivat, tasapainoilivat, kiipesivät ja pomppivat koko tuon ajan, lounastaukoa lukuunottamatta. Ja aikuiset siinä mukana.  Ei huono liikuntapäivä! Visulahden nettisivuilla voisi vielä selvemmin kertoa, kuinka monipuolinen paikka se on myös aikuisille. Kyllä siis kannatti maksaa rannekkeesta!
visulahden trampoliinialueella
Kävimme lounaalla Visulahden Teboililla, jossa oli hyvää perusruokaa, ja lihaton ruokavalio myös hyvin huomioitu. Sitten taas touhuaminen jatkui. Suosikkipaikkamme taisi olla korkea liukumäki, josta lasketaan kumiveneillä. Siitä Valokki vaati laskettavaksi ainakin 12 kertaa.

Kehittämisehdotuksia minulla on, vaikka olikin hieno päivä. Aurinkoenergiabuumi sopisi hyvin ulotettavaksi kesähuvipuistoon: aurinko paistaa parhaimmillaan juuri silloin, kun puiston lukuisat pomppulinnojen kompressorit ja karusellien moottorit tarvitsevat sähköä. Tila paneeleille varmaankin olisi helppo löytää, ja niitä saa nyt halvalla.

Piia
Ps. Lapset kävivät myös Linnanmäellä tänä kesänä. Kysyin, kumpi oli mieluisampi. Nuorimmainen oli pitänyt Visulahdesta enemmän, eskari-ikäinen molemmista yhtä paljon. Mieheni antoi äänensä liikunnalliselle Visulahdelle, ja valitteli, että Linnanmäellä joutui jonottamaan. Visulahdessakin riitti väkeä, mutta ruuhkaa ei tullut muulloin kun juuri avaamisaikaan portilla.