Lähiruokaa Viron-kaupasta

Perheeni on joskus löytänyt virolaisiin ruokiin erikoistuneen Estfood-kaupan Myllypurosta Itä-Helsingissä, ja meistä on tullut vakioasiakkaita. Virolaiset ruuatkin ovat näin Helsingin näkökulmasta lähiruokaa, ja hinnat ovat edullisia vastaaviin suomalaisiin verrattuna. Lisäksi viron-putiikista saa joitain erikoisuuksia, joita ei suomalaiskaupoissa ole.

Virolaisia ruokia: porkkana-tyrnimehua, tyrnimehua, hapankaalia, soijakökkäreitä ja makeita herkkuja.

Virolaisia ruokia: porkkana-tyrnimehua, tyrnimehua, hapankaalia, soijakökkäreitä ja makeita herkkuja.

Vakiohankintojamme ovat hapankaali, tyrnimehu ja tattari. Hapankaaliämpäri (800 g) maksaa alle kaksi euroa, kun puolikkaasta määrästä suomalaistuotetta saa pulittaa tuplahinnan. Syömme sitä paljon salaattina, ja viime syksynä ei ollut aikaa tehdä sitä itse. Tyrnimehupullon saa vajaalla vitosella. Suomalaisvalmistajienkin tyrnimehut ovat usein virolaisista tyrnimarjoista tehtyjä, joten alkuperän kannalta ei ole suurta väliä, kumpaa ostaa.

Tattaria keittelen usein ruokien lisukkeeksi. Siihen saa mainion maun, kun lisää keitinveteen voita ja vähän suolaa. Riisiä ei ilmaston ystävä mielellään pöytäänsä ota, viljely tuottaa isot metaanipäästöt. Tattari on mukavaa vaihtelua ohrasuurimoihin ja perunoihin.

Viimeisimmällä kauppareissulla ostoksia kertyi tavallista enemmän. Mieleeni nimittäin tuli, että Taiton synttäritarjoiluja varten voisi kokeilla virolaisia pikkuleipiä ja muita herkkuja. Tompan suosikki taas on Kalevin valkoinen mustikkasuklaa.

-Piia

Mainokset

Banderolli itse maalaten

Yhdistykselle piti saada banderolli esittelypöydän pitoa varten. Se sai olla itse tehdyn näköinen, kun yhdistyskin on ympäristöaiheinen. Kyselin tutultani neuvoja, ja hän ohjasi minut Hobby point -askartelukauppaan Helsingin Kamppiin Fredrikinkadulle. Sieltä löytyivät kaikki tarvikkeet. Huh, jos haluaisin käyttää loppuelämäni askarrellen, siellä riittäisi materiaalia. Lakanan kävin ostamassa Fidan kirppikseltä.

Hienompia painokuvia voi tehdä käyttäen kehikkoa ja seulaa, johon kuva valotetaan (valotuspalveluita voi kysyä alan yrityksistä). Tässä tapauksessa piti saada vain yksi teksti tehtyä kerran, joten päätimme yksinkertaisesti tulostaa kirjaimet paperille ja leikata niistä sapluunat paperiveistä käyttäen. Paperihan vettyy, mutta kyllä se kestää yhden tai pari käyttökertaa.

Näitä tarvittiin:

– lakana (kirppikseltä, pestiin ja silitettiin), – 5, 80 e
– tavalliselle paperille tulostetut kirjaimet
– puualusta, joka on joskus jäänyt juustopakkauksesta
– tyhjä jukurttipurkki
– alusta kankaan alle (lainasimme Taiton vahakangasta, joka hänelle on hankittu piirustusalustaksi)
– vesiliukoista kangasväriä (EMO-kankaanpainoväri) – 4,50 e/100 g
– paperiveitsi (edullisemmin voi saada kirurginveitsen apteekista, ajaa saman asian) – 6,90 e
– vaahtomuovisieni (tämä oli varrellinen askartelukaupasta, mutta Etolasta olisi voinut ostaa vain pikkupalan vaahtomuovia) – 3,15 e

Banderolliaskartelutarvikkeet: veitsi, Emo-merkkistä kankaanpainoväriä, paperista leikatut sapluunat ja sieni.

Banderolliaskartelutarvikkeet: veitsi, Emo-merkkistä kankaanpainoväriä, paperista leikatut sapluunat ja sieni.

Kaverini leikkasi kirjaimet paperiveitsellä käyttäen alustana puualustan taustaa. Myös kirjaimet säästettiin, jotta niiden avulla voitiin sommitella teksti kankaalle.

Sitten vain levitettiin silitetty lakana vahakankaan päälle pöydälle ja sommiteltiin siihen teksti mustien kirjainten avulla. Tekstin paikka saatiin oikeaksi niin, että asetettiin kukin sapluuna kankaan päälle sommitellun mustan kirjaimen päälle ja poistettiin musta kirjain.

Purkin pohjalle riitti aika pieni määrä väriä, tämä on riittoisaa. Sientä kastettiin väriin sen verran, ettei väri kiillä sen pinnalla. Sitten töpöttämään paperisapluunan läpi. Kun kirjain on valmis, otetaan sapluuna pois ja siirrytään seuraavaan kirjaimeen.

Kun kuivuneen tekstin vielä silittää toisena päivänä, banderolli kestää myös pesun.

Valmista tuli, kahdella kympillä selvittiin ja väriä jäi yli vaikka kuinka paljon. Sormet syyhyävät jo kuvioida kangaskasseja ja paitoja ja ties mitä muuta. 🙂

-Piia

Valmis banderolli on tämän näköinen.

Valmis banderolli on tämän näköinen.

Vauvanruokaa itse tehden

Meille on tullut tavaksi tehdä Valokin (9 kk) pöperöt itse. Jo esikoisen kanssa tein itse kalaruokaa mielelläni siksi, että purkkiruokien kalapitoisuus on niin alhainen. Laitan itse kalafilettä ainakin kaksinkertaisen määrän. Nyt rutiinit ovat vielä tehostuneet, sillä teen viikon ruuat kerralla ja pakastan osan.

Näin se käy: kuorin muutaman perunan, porkkanan ja sopivia muita juureksia, kuten palsternakkaa. Pilkon ne isohkoiksi paloiksi ja laitan pieneen vesimäärään kattilaan kypsymään. Lorautan joukkoon myös öljyä. Kun kasvikset alkavat olla pehmeitä, lisään kalafileen siihen päälle ja annan hautua kannen alla kypsäksi. Sitten vain muussailen vähän perunasurvimella, ja pöperö on siinä. Ei tarvittu edes yhtäkään sähköistä työkalua. Vaihtelun vuoksi kannattaa käyttää yrttimausteita ja vaihtelevia kasviksia, ettei vauva pääse oppimaan nirsoksi.

Ruoka on kätevä säilyttää 3 dl Orthexin pakasterasioissa, siitä määrästä pieniruokainen vauva syö pari kolme kertaa. Muutenkin ne ovat luottokeittiövälineitämme, suunnittelijalle pitäisi antaa joku muotoilupalkinto.

Orthexin rasiat ovat keittiön luottokamoja.

Orthexin rasiat ovat keittiön luottokamoja.

Minusta itse tehden säästyy aikaakin. Kun lasipurkit kierrättää tunnollisesti, niiden pesuun ja kierrätykseen viemiseen menisi suunnilleen sama aika kuin omien pöperöiden kanssa puuhailuun.

Soseisiin saamme vaihtelua antamalla Valokille myös sormiruokaa. Usein päivässä yksi ateria on kalapitoista sosetta ja toinen sormiruokaillen syötäviä tofupaloja, joiden seurana voi tarjota vaikka keitettyjä porkkananpaloja. Soseessa on se hyvä puoli, että sotkua tulee vähemmän. Sormiruokailussa tofunmurut menevät pitkin lattiaa, mutta saapa ainakin lapsi itse vaikuttaa syömiseensä ja opetella sorminäppäryyttä.

-Piia

Ps. Perunat ja juurekset ovat kunnon lähiruokaa, ja valitsemme ne luomuna. Kalana suosimme siikaa, kuhaa ja kirjolohta. Viimeksi käytin seitä, ja olin saada sätkyn, kun katsoin pakkausta tarkemmin: jahas, pyydetty Jäämereltä, mutta pakattu Thaimaassa. Aikamoisen reissun oli fisu tehnyt! Kestävän kalastuksen MSC-merkki siinä oli kyljessä, mutta sen jälkeen seuraavat vaiheet eivät taidakaan olla yhtä kestäviä.

Mainospostia lappaa

Kun saimme lapsia, postiluukusta alkoi ilmestyä ystävien onnittelujen lisäksi mainospostia. Ei mainoksia -paperi pitää osoitteettoman ilmaisjakelun poissa, mutta se ei auta omalla nimellä saapuviin mainoslähetyksiin, vaikka ne kuinka tulisivat pyytämättä ja yllätyksenä.

Monikansallinen lastenruokavalmistaja katsoo asiakseen lähettää kaikille pienten lasten vanhemmille kokonaista mainoslehteä määrävälein. Lehti lojui pitkään tietokoneeni vieressä pöydällä odottamassa, että tietokoneaikaani mahtuisi yhteydenotto, ettei seuraavia numeroita tosiaankaan tarvitse lähettää. No, oli tärkeämpääkin tekemistä kuin yhden lehden täsmäperuminen. Sitten saapui jo seuraava numero. Sain viime lähtettyä lehdessä mainittuun firman sähköpostiosoitteeseen viestin, että osoitteeni voi poistaa jakelulistalta: en halua, että metsiä kaadetaan joutavan mainostauhkan painattamiseksi.

Hip hei, asia hoidettu? Vielä mitä, saan vastauksen, ettei yritys voi vaikuttaa mainospostinsa lähettämiseen. Pitäisi kieltää osoitetietojeni luovutus suoraan Väestörekisterikeskuksesta. Hetkinen: yritys lähettää minulle nimellä postia, jota en tosiaankaan halua. Ilmoitan, että kiitos ei. Täytyyhän siihen olla oikeus ilman, että tarvitsee juosta ilmoittamassa asiasta ties minne. Lastenhoidolta ei ylimääräistä aikaa liikaa jää.

Otin yhteyttä Kuluttajavirastoon ja kysyin asiasta. En tiedä, vastataanko sieltä henkilökohtaisesti, mutta onhan tällä periaatteellista merkitystä: onko oikeus valita, miltä yrityksiltä mainospostia suostuu vastaanottamaan vai pitääkö kieltää kaikki kerralla.

-Piia