Mitä kirjoja kannattaa säilyttää?

Kävin ensimmäistä kertaa kirjamessuilla, joista on tullut jo neljä päivää kestävät ”kaiken messut”. Kävijämäärä on valtava, mutta kirjojen myynti laskee. Valtavassa tarjonnassa oli paljon mielenkiintoista, mutta jäin pohtimaan vain yhtä kysymystä: mikä kirja on niin tärkeä, että se kannattaa ostaa ja säilyttää omassa kirjahyllyssä? Miksi hankkia kirjoja omaksi? Tavaraähkyepidemian takia vanhoista kirjoista ei tahdo päästä eroon muuten kuin saunan uunin avustuksella.

Pentti Linkoja: Unelmat paremmasta maailmastaKysyin parilta messukojun pitäjältä, mitä kirjoja hänen mielestään kannattaa omistaa. Antikvariaattiyrittäjän mielipide oli selkeä: sellaisia, joihin itse palaan myöhemminkin ja toisaalta vanhoja harvinaisuuksia. Niin & Näin -lehteä esitellyt filosofi Ville Lähde sanoi omistavansa lähinnä omaan ammattiinsa liittyvää kirjallisuutta, jota hän tarvitsee työssään toistuvasti. Niinpä, klassikkoromaanit ja uudenkin tuotannon saa tarvittaessa kirjastosta. Jos ei malta odottaa, uutuusromaanin voi ostaa omaksi, mutta sitten se voi olla saunanuunikamaa muutaman vuoden päästä.

Olen vatvonut pullistelevien kirjahyllyjen äärellä, mitä periaatetta itse noudattaisin kirjojen kanssa. Olemme luopuneet isosta kasasta kirjoja, mutta jäljelle jääneet ovat meillä monesta syystä:kvanttimekaniikan kirja

  • omaa identiteettiä ja arvomaailmaa kuvastavat kirjat: Pentti Linkolan tuotantoa, Kanteletar, joita luen aina joskus. Fysiikan kirjoja, joihin en koskaan palaa, koska en tee kvanttifysiikkaa työkseni.
  • tietokirjoja luontoaiheista ja fysiikasta, joihin palaan jatkuvasti: kasvikirjoja, lintuoppaita, hyönteiskirjoja, vaihtoehtoisen metsänhoidon oppaita, villivihannestietoa, talotohtoria, termodynamiikan taulukoita…
  • lastenkirjoja, joiden säilytystä painotamme epämääräisin laatukriteerein. Luetaan päivittäin, ja etenkin Taito valitsee hyllystä hyvin ennakkoluulottomasti milloin mitäkin. Nyt on menossa Tove Janssonin Näkymätön lapsi.
  • joitain klassikoita säilytän siksi, että toivon lasten vähän vanhempina löytävän ne hyllystä ja lukevan: Art House -kustantamon tietokirjoja, fysiikan ja logiikan historiaa… Minusta on tullut luontoihminen ainakin osittain siksi, että meillä oli kotona hyvä luontokirjavalikoima, josta opettelin omin päin lajitietoutta.
  • tuttujen kirjoittamia kirjoja ja sellaisia, joita on kiva lainata kavereille
  • tärkeä ilmastoaiheinen kirja, joka puuttui kirjaston kokoelmista. Nettikauppahankinta lahjoitetaan kirjastolle, kunhan se on luettu.

Hiilivarastoko? Onhan kirjasto sitäkin, mutta epäilen, ettei keskuslämmityksen piirissä oleva hiilivarasto ole kovin hyvä päästötaseeltaan pitemmän päälle. Parempi pyrkiä mahtumaan vähempiin asuinneliöihin.

10 askelta parempaan vapaaehtoistoimintaanAi että mitä minä päädyin ostamaan messuilta? Ostin yhdeltä mukana olleelta antikvariaattiyrittäjältä Itiökasvit värikuvina vuodelta 1976 sekä vihreiden ständiltä 10 askelta parempaan vapaaehtoistoimintaan -oppaan. Molemmat ovat sellaisia, joihin uskon palaavani vielä monet kerrat. Sammalia olisi kiva oppia tunnistamaan paremmin, ja yhdistysaktiivi tarvitsee tuon tuostakin vinkkejä, kuinka saada toiminta sujuvammaksi ja ihmisiä innostettua. Kämppikselle ostin lisäksi synttärilahjaksi virkkausoppaan, jossa oli tuoreen ja käytännöllisen oloisia ohjeita (älkää paljastako hänelle etukäteen!).

 

Mainokset

Mitä lapsen pitäisi oppia? Jätkänshakkia ainakin!

laskutehtäviäLuin vastikään jonkun innokkaan kommentin varmaankin Talouselämä-lehdestä, että kaikille suomalaislapsillehan pitäisi opettaa tietokoneiden ohjelmointia jo peruskoulussa – pelien koodaaminen kun näyttää lyövän hyvin leiville. Hesarissa taas kokenut varhaiskasvatuksen maisteri kirjoitti liian koulumaiseksi käyvää esikoulua vastaan – oppimisen jäykistäminen koulumaiseen muottiin tappaa hänen mukaansa lasten luovuuden. Oma-aloitteisuuskin kuulemma kärsii, jos lapsi opetetaan siihen, että virikkeet tarjoaa joku toinen.

Pienten vanhempana lasten oppiminen mietityttää usein: Mitä olisi hyvä oppia varhain? Kuinka voisi edistää empatiataitojen kehitystä? Laulanko itse niin nuotin vierestä sen takia, etten käynyt lapsena soittotunneilla tai muskarissa? Minkä asioiden osaamisesta itselleni on ollut hyötyä?

Aikaisemmin uskonnollista kasvatusta pidettiin tärkeänä. Nykyään mitään uskontoon liittyvää ei lapsille tunnu saavan mainita sen enempää varhaiskasvatuksessa kuin koulussakaan. Perheemme uskonnottomuudesta huolimatta meille olisi ihan sopivaa, että myös uskonnollisiin menoihin käydään tutustumassa. Etenkin eettinen pohdiskelu olisi kovin suotavaa. Itse haluamme pyrkiä hyvään ja tehdä valintamme siltä pohjalta. Toisaalta hyvien valintojen pohjaksi tarvitaan monesti paljon tietoa ja suuruusluokkien tajua.

mita_lapsen_pitaisi_oppia2Tuntuu siltä, että omissa aivoissani matemaattiset rakenteet ovat jossakin hyvin syvällä. Olen ollut iloinen, että äiti huomasi kiinnostukseni matematiikkaan jo alle kouluikäisenä ja opetti peruslaskutoimitukset hyvissä ajoin. Suuruusluokkien hahmottaminen ja laskelmien tekeminen on helpompaa, kun on perusteet riittävän nuorena oppinut. Vähintään yhtä iloinen olen siitä, että äiti opetti myös jätkänshakin pelaamisen jo reilusti alle kouluikäisenä. Koulussa jätkänshakkitaidot toivat sosiaalista statusta aina ekaluokasta lukion loppuun asti. Kaipa pelitaidot tuovat annoksen matemaattista osaamista siinä sivussa. Nämä samat asiat olen halunnut opettaa omillekin lapsilleni.

palapeliä kokoamassaTaito on omaksunut matemaattisia asioita kuin pesusieni vettä jo yksivuotiaasta lähtien. Muistan, kuinka hän alle kaksivuotiaana laski nappini ihan omasta aloitteestaan ja totesi sitten: ”äidin villatakissa on seitsemän nappia”. Viime viikolla oli viimein jätkänshakin vuoro, kun jouduimme nököttämään monta päivää sisällä vesirokon takia. Viisivuotias innostui heti. Valokilla matemaattiset kyvyt ovat näkyneet enemmänkin muotojen hahmottamisessa ja käsittelyssä: toissapäivänä hän vaati saada ylähyllyltä 15-palaisen palapelin ja sai sen kootuksi.

Pohdimme kaverini kanssa yhtenä päivänä yrittäjän tarvitsemia taitoja. Hän oli sitä mieltä, että koulunkäynnin pohjalta kuvittelemme kuhunkin ongelmaan olevan olemassa jokin valmis ja oikea vastaus. Monimutkaisessa maailmassa niin ei yleensä ole edes fysiikan laskelmissa: on vain erilaisia lähestymistapoja ja eri tarkkuudella tehtäviä arvioita. Pitää yrittää monta kertaa ja siten lähestyä parempaa lopputulosta, insinöörit sanovat sitä iteroinniksi.

muurahaiskuningatarOlen siinä käsityksessä, että liiallinen asiaosaamisen vyörytys voi tehdä pahaa luovuudelle ja kulttuurisille taidoille. Yritänkin pitää lasten touhut monipuolisina. Välillä mietityttää, voiko lapsen uppoutuminen tietokirjojen parin tuoda luonteeseen jonkinlaista tosikkomaisuutta. Niin kuin vaikka yhtenä päivänä junarataleikissä:

Ä: Viekös tämä juna omenalastiaan Pieksämäelle?
T: Mutta äiti, sehän on pelkkä leikkijuna eikä kuljeta oikeasti mitään minnekään.

Hyvä olisi lastenkin oppia tuntemaan ja ymmärtämään omaa elinympäristöään. Olemme siksi luonnossa liikkuessa opetelleet mm. syötäviä kasveja. Kerran mainitsin pihalla tapaamalleni naapurille, että olimme bonganneet pihasta jo neljä eri muurahaislajia. ”Ai onko niitä eri lajeja”, kuului vastaus, ja hän on sentään ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut. Nähtävästi havainnoimme ulkoillessamme aika erilaisia asioita. 🙂

Vintti asuinkäyttöön osa 4 – pintakäsittelyt

Kirjoitukseni remontin edellisistä vaiheista ovat luettavissa näistä linkeistä: vaihe 1, vaihe 2, vaihe 3.

Vinttiremontti eteni viimeiseen vaiheeseen, pintakäsittelyihin, jotka tein omin kätösin. Halusin suosia hengittäviä lakkoja ja maaleja, jotta mökin voisi yhä turvallisin mielin jättää talveksi ilman peruslämmitystä. Valitsin Osmocolorin puuvahoja ja öljyvahoja puupinnoille sekä Uula-tuotteen Into-maalin muuriin.

puuvahoja ja maalia hengittävää pintaa varten

Lattian käsittelin Osmocolorin värittömällä öljyvahalla. Huomasinpa taas, että työhön pitää varata tarpeeksi aikaa: sutimiseen kului kahdeksan tuntia käsittelykertaa kohti. Öljyvahakerroksia levitettiin kaksi. Olen aikaisemmin käyttänyt Unica Superia puupintojen lakkaamiseen, ja siihen verrattuna Osmocolorin vahat olivat todella käyttäjäystävällisiä:

  • vintti_asuinkayttoon4_3Öljyvahaan ei jää sen kuivuessa kalvoa, vaan työtä voi paikata vielä vaikka puolen tunnin tai tunnin päästä. Unica Superilla tämä ei onnistuisi, vaan pintakalvo rikkoutuisi rumasti.
  • Välihiontaa ei tarvita käsittelykertojen välillä. Lähes 70 m2:n lattian kevytkin hiominen olisi vaatinut maallikolta paljon vaivaa.
  • Valumajälkiä jäi vähemmän kuin lakkaa käytettäessä. Toki silti pitää pyrkiä sutimaan melko ohut kerros, jottei lattialla näy pinnan kuivuttua vihreitä pisaroita.

Aika kallista tököttiähän Osmocolorin tuotteet ovat. Minusta työskentelyn helppous ja pinnan kaunis ulkonäkö kuitenkin tekivät niistä rahan arvoisia. Käsittely jopa häivytti pinnan epätasaisuuksia näkyvistä ja korosti puun kaunista ulkonäköä. Kun liuotin on kuivunut, Osmocolorin vahoja mainostetaan myrkyttömiksi. Vahakäsittely suojaa puupintaa likaantumiselta: esim. lattialle kaatunut kahvi ei pääse imeytymään puun sisään.

Seiniin käytin Osmocolorin puuvahaa, joka on hiukan kevyempää kuin lattiaan tarkoitettu aine. Seinille riitti yksi käsittelykerta. Puuvaha korostaa pintaa kauniisti, mutta minua hiukan häiritsi puupintojen hienoinen tummuminen vahakäsittelyn myötä. Kuusipaneeli on niin kauniin vaaleaa, että sen olisi suonut sellaisena pysyvän. Toisaalta ilman käsittelyä se alkaisi tummua joka tapauksessa. Jos nyt aloittaisin alusta, sävyttäisin vahaa varmaan kevyesti valkoisella.

kaminaMuurin maalaamiseen hain myös perinnehenkistä tuotetta, sillä minulla oli huonoja kokemuksia uunin maalaamisesta superlateksilla. Kestäähän superlatex lämpöä, mutta lopputulos näyttää siltä kuin uuni olisi kääritty muovikelmuun: pinta ei ole kaunis. Uula-tuotteet Into-maalilla sen sijaan pinnasta tuli kauniin näköinen. Levitysominaisuuksiltaan Into ei ole nykyisten maalien veroinen, vaan vaatii aika paljon sekoittelua ja pyörittelyä. Lopputulos parin kolmen maalikerroksen jälkeen on kuitenkin hyvännäköinen, ja maali myös kuivuu hetkessä. Uulan maaleja saa ostaa ainakin Värisilmä-liikkeistä.

Ensi vuoteen jäi vielä ovien maalaus, johon on Futura Aqua jo hankittuna. Toivottavasti se kestää puolen vuoden säilytyksen. Olisin halunnut niihin maalarin valkolakkaa, mutta kun sitä ei hyllytavarana kaupasta löytynyt, piti tyytyä vesiohenteiseen korvikkeeseen.

Kesälomamme viimeisellä viikolla saimme viimein myös kaminan paikoilleen. Tilasin netrauta.comista SVT-merkkisen Wallu-kaminan, jonka piti olla kotimaisen Sepon Valutuotteen valmistama. No, Sepon tilalla näyttää nykyään häärivän joku tsing hiang pong, jonka allekirjoittama tarkastuspaperi oli kaminan sisällä. Kiinasta tulevat Sepon valutuotteet, mutta sitä ei yrittäjä kotisivuillaan mainitse.

puinen pöllöSitten vintin ohjelmassa onkin vanhojen asukkaiden muutto sisään. Meillä on monenlaista perinnetavaraa, jonka pitäisi löytää vintiltä paikkansa. Tuskastelinpa taas, kuinka paljon aikaa tavaroiden hallinnointi vie: kanniskele, siirtele, pyyhi pölyjä. Nämä kuitenkin kertovat perheen ja elämäntavan historiasta, joten haluan pitää niistä kiinni. Eipä lopu tekeminen ensi kesänäkään.

Kesän 2013 tilinpäätös

maidonhakumatkallaVietin lasten kanssa menneenä kesänä varmaankin pisimmän kesäloman pitkään aikaan, neljä kuukautta mökillä, kolmasosan vuodesta. Tompan loma rajoittui lähinnä syyskuulle. Palasimme kaupunkiin viikko sitten. Onhan täällä Helsingin Energian kaukolämpöverkon äärellä mukavan lämmintä. Kaipaan kuitenkin takaisin! Tuntuu niin kädettömältä hakea kaikki kaupasta, kun olimme koko lämpimän vuodenajan kalastaneet, viljelleet kasvimaata, keränneet villivihanneksia, marjoja ja sieniä, syöneet ähkyyn asti omien kesäkanojemme munia ja hakeneet maidon viereiseltä maatilalta (kesän aikana sitä haettiin 175 litraa!, odotan kolesterolitestiä malttamattomana!). Metsästäjä-keräilijän vaistot ajavat tekemään jotain oman ruuan eteen, mutta kaupungissa en voi tehdä juuri muuta kuin kerätä marja-aronioita koristepuskista. Niin turhauttavaa!kesan_2013_tilinpaatos4

Tiedän tiedän, että työnjako on ihmiskunnan vahvuus. Ja että oikeasti toimeentulo ei kauheasti etene, jos pelkkään ruuanhankintaan kuluu suurin osa ajasta. Mutta vaistot ovat vaistoja, ja lajityypillistä käyttäytymistä se ihminenkin kaipaa.

Tämän kesän merkkitapauksia olivat ainakin:

Vinttiremontin valmistuminen (viimeistelystä kirjoitan lisää erillisessä kirjoituksessa). Mökki täytti 61 vuotta, ja aikanaan keskeneräiseksi jätetty vinttikerros tehtiin nyt valmiiksi ja otettiin käyttöön. Kahdelta ripeäotteiselta remontoijalta työhön kului viisi viikkoa.

halkopinoYstävien vierailut mökillä. Ihanaa, kun kaverit jaksavat matkata kauas maaseudulle meitä tervehtimään. Olen niin kiitollinen siitä, että meille on sattunut niin hyvä ystäväpiiri. Ja kun he vieläpä matkasivat meille asti raatamaan apunamme töissä. Yritin varovasti ehdottaa, että pitäisiköhän rankakasamme moottorisahauksen sijaan välillä lähteä vaikka maidonhakuretkelle tai mustikkaan, ja sain vastaukseksi, että kaverini mielestä mootorisahalla sahaaminen ja traktorin ajaminen ovat niin mukavia hommia, ettei niihin koskaan kyllästy. Pääsimmepä tekemään omat versiomme ”komein halkopino” -teemasta.

Lapset oppivat leikkimään yhdessä. Alkukesän toimin erotuomarina lasten ainaisilta tuntuneissa kiistoissa. Valokin 2-vuotissynttäreiden jälkeen Taito lähti viikoksi isovanhemmilleen. Hänen palattuaan takaisin mökille leikit alkoivat yhtäkkiä sujua. Lapset rakensivat kaupunkia, kuljettelivat palikoita kuorma-autolla, leikkivät majanrakennusta, rellottivat yhdessä lukemassa ja istuivat aina vierekkäin kiikkustuoliin syömään saamansa erikoisherkut.lapset viihtyvät yhdessä

Valokki kasvoi isoksi: oppi kokonaan kuivaksi ja lakkasi myös imemästä peukaloaan. Hampaissa oli jo alkanut näkyä virheasentoa, ja lapsi oli niin kiintynyt peukaloonsa, että se oli suussa nukkuessakin. Lopulta peukalo tuli niin kipeäksi, että vieroitus tapahtui itsekseen kerrasta. Lohtupeukalon jäätyä pois itku on kyllä ollut herkemmässä. Vaippapyykin loppuminen taas helpotti mökkeilyä *niin* paljon.

kesan_2013_tilinpaatos10

veden äärellä

Lapset pääsivät mökillä touhuamaan ihan erilaisia juttuja kuin kaupungissa: Taito opetteli soutamaan ja pääsi traktorin kyytiin monet kerrat, Valokki kulki mielellään mukana ruokkimassa kesäkanoja. Maidonhakureissuilla päästiin monesti katsomaan lehmiä ja vasikoita. Naapurin kissa ja toisen naapurin Tessu-koira (jota Valokki sitkeästi kutsuu Ressu-koiraksi) aiheuttivat poloiselle kuopuksellemme kauhunhetkiä. Hän pitää eläimistä kovasti nähdessään niitä kuvissa, mutta samassa tilassa juoksenteleva isohko eläin saa aikaan paniikin.

traktorit työssään

bongauskirjaLuonnon eläinten ja kasvien bongaus on aina mökkeilyn ilo. Vielä toiseksi viimeisenä mökkeilypäivänä iloitsin luonnonläheisyydestä, kun heti aamupissalle ulos kylmään lähdettyäni näin harmaapäätikan ja pyrstötiaisparven. Pitkän lämpimän kesän päättänyt hyinen viikko sai mukavan lopun. Taitolla oli bongauksen kannustimena Bongauskirja, johon liimataan tarra aina kun jokin laji on nähty. Idea on loistava, mutta ikävä kyllä kirja on brittiläisestä alkuteoksesta suomennettu. Senpä vuoksi isoa osaa lajeista ei ole koskaan mahdollista meillä bongata, ja toisaalta isoa osa havainnoista ei kirjasta löydy.peurankello

Tämän kesän aikana olin myös kyläläisten kanssa tekemisissä varmaan enemmän kuin ikinä aikaisemmin. Ihailen sitä, kuinka paljon paikalliset osaavat kaikkea ja selviävät tilanteesta kuin tilanteesta. Joka kesä toistuu sama: rakastun maaseutuun ja mietin pääni puhki, kuinka voisimme elättää siellä itsemme. Maanviljelijöiksi meistä kaupunkilaistolloista ei taitaisi olla, mutta kai nyt *jokin* yritysidea voisi toimia.muumi perunalaatikossa