Tokaluokkalaisen elämää: Avaruuskirjoista

avaruuskirjoja lukemassa

Avaruuskirjojen lukeminen on kivaa. Kun luen Karmea totuus-sarjan avaruusaiheisia kirjoja, alan miettiä, miltä tuntuisi mennä sinne, mistä kirjassa kulloinkin kerrotaan. Karmea totuus -sarjan avaruuskirjoissa on mielenkiintoinen tiedonkäsittelytapa, ja siksi tykkään lukea niitä.

”Jos Aurinko äkkiä räjähtäisi, me näkisimme räjähdyksen vasta 8 minuutin ja 20 sekunnin kuluttua eli meillä olisi hyvää aikaa hakea erittäin tummat aurinkolasit”

Karmea totuus -kirjat eivät muuten ole mitään uutuuksia. Kummitätini on lukenut niitä nuorena.

Taito

Karmea totuus-sarjan avaruuskirjat

Mainokset

Lukutaitopäivänä

Vanhemmilla ihmisillä on tapana sanoa, että joku luki itsensä tuomariksi tai lääkäriksi. Nykyään on mahdollista lukea itsensä myös pitkäaikaistyöttömäksi. Mutta ehkäpä sitten on mukavampi olla lukenut pitkäaikaistyötön kuin lukematon.

lukutaitoruno, aale tynniMeillä lapsetkin ovat aina olleet kirjojen perään. Päiväsaikaan joudun ihan liian usein vastaamaan viisivuotiaan lukupyyntöihin, ettei juuri nyt ehdi. Nukkumaanmenohetken lukemisesta ei kuitenkaan tingitä. Lapset suoriutuvat iltatoimistaankin nopeammin, kun odottamassa on yhteinen hetki kirjan parissa sängyn pohjalla.

Usein luemme perinteisiä satuja. Viime aikoina nuorimmaisen lukuvalintoihin ovat ovat kuuluneet erityisesti Mauri Kunnaksen kirjat. Olemme myös tykästyneet lastenrunoihin. Pikku Pegasos tai Suomen lasten runotar ovat oivia kokoelmia, joista voi valita runoja myös teeman mukaan. Ja joskus on luettava yhtä ja samaa. Lapset ihastuivat niin Tuula Korolaisen Vääränlainen päivä -runoon, että sen on saanut lukea ääneen joka ilta jo viikkojen ajan.

Minun oma lukuharrastukseni ajoittain taantunut harvojen vielä lukemattomien Agatha Christien dekkareiden metsästämiseen. Tietokirjoja en sentään malta jättää. Viimeksi vaikutuksen teki solubiologi Jo Marchantin kirjoittama Hoida mielelläsi, josta pitää kirjoittaa vielä erillinen postaus.

Ja laajensin sentään scifi-sivistystäni, kun kesällä Frank Herbertin klassikko Dyyni tempaisi mukaansa. Tätä scifi-opuskaan olisi tuskin muotoutunut klassikon arvoiseksi ilman kirjailijan monipuolista lukuharrastusta: aikuisiällä on hän löysi perhetuttujen innoittamana mm. Heideggerin filosofian ja paljon muuta, mistä Dyyni-sarjassa on vaikutteita.

Parasta elämässä

Kysäisin yhtenä iltana neljävuotiaalta Taitolta, mikä hänen mielestään on elämässä parasta. Vastauslista oli heti valmiina:

1) Ulkoilu
2) Toisten auttaminen
3) Reppuselkään ja syliin pääseminenparasta_elamassa

Jopas jotakin, minä kun olin odottanut, että listalle olisi päässyt junaradan rakentaminen tai lukeminen, joiden parissa hän viettää ison osan aikaansa. Kysyin vielä, kenen auttaminen on erityisen mukavaa: ”äidin ja isän tietysti”.

Olen viime aikoina saanut miettiä pääni puhki, kuinka leikki-ikäisen saisi houkuteltua kirjan takaa liikkeelle. Kesällä saadun lukutaidon innostamana hän hakee itselleen kirjapinon jo ennen aamiaista ja uppoutuu siihen. Kaikki tuntuu uppoavan Peppi Pitkätossuista luonto-oppaisiin ja Suomen Luonto -lehteen: ”Täällä on äiti tosi mielenkiintoinen artikkeli ihmislajin evoluutiosta”. Onneksi muut asiat ovat vielä tykkäyslistalla ensimmäisenä.

Oma listani näyttäisi varmaan suunnilleen tältä:

1) Nukkuminen
2) Ajan viettäminen perheen ja ystävien kanssa
3) Omien projektien toteuttaminen

On kotivanhemman ylellisyyttä, että lounaan jälkeen saa nukahtaa taaperon viereen unille. Parikymmentä minuuttia vie jo pahimman väsymyksen mennessään. Ihanasta perheestä ja ystäväpiiristä olen kiitollinen joka päivä, vaikka olenkin saamaton pitämään ihmisiin yhteyttä.

Entäs omat projektit sitten? Kotona oleminen on tehnyt päänupistani sellaisen idealingon, että olen uuvuksissa sieltä puskevien toiminta-ajatusten kanssa: onpa taas hyvä idea toteutettavaksi, mutta valitettavasti joudun toteuttamaan sen itse, kun kukaan muu ei sitä kuitenkaan tee. Tahtoisin kirjoittaa muutaman kirjan, järjestää ravintolapäivään ravintolan parilla eri teemalla, vetää mielenkiintoisen ilmastoprojektin, järjestää pari seminaaria, perustaa yrityksen ja neljän kuukauden mökkilomakin lähestyy… Ja kaikki pienemmät tempaukset siihen lisäksi, hohhoijaa.