Ekoelämää

Mietin usein vauvanhoitoa siltä kannalta, millaisia ominaisuuksia vauvat ovat tarvinneet, jotta ne ovat pärjänneet muinaisissa metsästäjä-keräilijä -yhteisöissä. Ekologi Tiina Kaitaniemen teoksessa Luonnollinen lapsuus esitellään paljon tutkimustietoa, joka vahvistaa kyökkibiologin monet mietteet oikeiksi.

Metsästäjä-keräilijä -yhteisössä vauvan elämä ei ole niin turvallista kuin kerrostaloasunnon suojissa, ja sen onkin parempi varmistaa, että tuttuja aikuisia on koko ajan lähellä. Helposti sen sijaan ei tule ajatelleeksi, että useimmissa ihmisten kulttuureissa osa vauvoista hylätään, ja vauvoille on kehittynyt ominaisuuksia, joilla ne pyrkivät estämään hylkäämiseen. Näistä näkökulmista vauvan reaktiot moneen tilanteeseen tulevat paljon ymmärrettävämmiksi. Jos vauva tuntee jääneensä yksin, on parempi ääntelemällä varmistella, onko tuttuja ihmisiä jossakin lähistöllä. Ja jos ei, ääntä kannattaa pitää, jottei käy huonosti. Jos tällaisia tilanteita on usein, vauva ei välttämättä uskalla nukahtaa pitkäksi aikaa, jotta se varmistaa hyvän huolenpidon.

Biologian näkökulmasta on siis varauduttava siihen, että vauva viettää suuren osan ajastaa vanhempien sylissä ja lähellä. On täysin ymmärrettävää, jos vauva nostaa metelin ja nukkuu huonosti, kun sitä yritetään vaikkapa nukuttaa erillään vanhemmistaan.

Kun saimme toisen vauvan muutama viikko sitten, Kaitaniemen opeista oli suuri apu ja arki on sujunut niiden avulla yllättävänkin leppoisasti. Olimme myös varanneet Tompan kanssa kunnolla aikaa vauvan kanssa olemiseen ja varautuneet siihen, että sylimme ovat saatavilla seuraavien kuukausien ajan. Ensimmäiset päivät vauva varmisti, että se saa tarpeeksi maitoa. Suunnilleen viiden päivän iässä vauva alkoi nukkua pitempiä yöunia, kun maidontuotanto oli hyvässä käynnissä ja vanhemmat selvästi eivät aikoneet kadota minnekään. Nyt ikää on neljä viikkoa, ja etenkin öiden rytmi on ollut viiden päivän iästä lähtien samanlainen: unia vanhempien välissä suunnilleen iltakymmenestä aamukolmeen-neljään, sitten heräämiseen syömään ja vaipanvaihtoon, ja unien jatkaminen suunnilleen aamukahdeksaan.

On aika mielenkiintoista, että myös uudemmat vauvanhoito-ohjeet neuvovat, että vauvan rytmiin on helpompi vaikuttaa ja sen tarpeisiin reagoida, jos nukkuu perhepedissä. Konservatiivisemmissa oppaissa, joissa pinnasänkynukutus on vallitseva käytäntö, taas väitetään, ettei alle kolmen kuukauden ikäisen vauvan unirytmiin voi mitenkään vaikuttaa.

Päivänkin uniin auttaa kovasti se, että vauva saa olla paljon sylissä. Sylissä se nukahtaa syvempään uneen, ja jaksaa sitten kiskoa unia tuntitolkulla. Yhteiset päiväunet onnistuvat myös hyvin: kun rintamaito on juotu, vauva on pisutettu ja vaippa vaihdettu, se on lähes aina rauhoittunut vanhemman viereen päiväunille – helpotus muuten uhkaavan univajeen kannalta. Muuten Tompalla ja minulla kuluu täällä mökillä päivästä suuri osa mukavasti kiikkustuolissa istuen vauva sylissä. Kun vauva nukkuu, sitä sylissä pitäen voi vaikka lukea kirjaa. Tomppakin on varannut vapaata töistä pari kuukautta, joten leppoisa elämä jatkuu vielä jonkin aikaa. 🙂

-Piia