Mitä saadaan omenoista

Toimme mökiltä viidentoista kilon säkin omenia, ja siitä alkoi vimmattu omenaruokien tekeminen, etteivät pehmoiset omput ehdi mennä pilalle: omenakauraherkkua, omenapiirakkaa, kuivattuja omppuja jälkilämmöllä, omenapuuroa aamuin illoin, ja vielä kavereita kylään ruuanlaittotalkoisiin. Viikossa säkki tyhjeni. 🙂 Lemppari-omenaohjeeni ovat Insinöörin keittokirjassa.

Tänä vuonna kotipuutarhat ovat olleet monella tuottoisia, mutta tuntuu siltä, että satoa haaskataan. Koko ajan omakotialueilla liikkuessa näkee puita, joiden satoon ei näytä olevan koskettu lainkaan. Ja meille kelpaisi jo toinen satoerä. Kun kerrankin saisi tuoreita ja lisäaineettomia hedelmiä, miksei niitä hyödynnetä? Onko oman puun sato jotenkin liian arkista?

Omat puut tuottivat tänä vuonna kunnon sadon.

Omat puut tuottivat tänä vuonna kunnon sadon.

Nettiä voisi hyödyntää enemmänkin sadon jaossa, voihan sen tehdä maksua vastaan, jos ei halua tarjota puutarhansa tuotteita ilmaiseksi. Facebookissa on omenapörssi-ryhmiä eri kaupunkeja varten liikasadon jakamiseen, mutta ehkä teknisesti edistyneempikin tapa voisi jakamiseen olla. Helsingistä on myös tehty satokartta, jonne voi merkitä julkisilla paikoilla olevia satopaikkoja, kuten omenapuita, tyrnipensaita ja lukuisia muita hyödynnettäviä kasveja. Kuinkahan nämä kaksi voisi yhdistää?

-Piia

Kommuunin nuorimmaiset odottamassa omenapiirakan kypsymista. Elsa on vain 4 kk Valokkia nuorempi.

Kommuunin nuorimmaiset Valokki ja Elsa odottamassa omenapiirakan kypsymistä.

Mainokset

Kesän tilinpäätös

Palasimme kotiin Helsinkiin neljän kuukauden mökkiloman jälkeen. On kiva olla kotona, mutta tuntuupa oudolta hakea kaikki syötävä kaupasta, kun mökillä iso osa päivittäistä ruokaa olivat kasvimaan antimet ja metsän marjat ja sienet. Tuntuu yhtäkkiä kovin keinotekoiselta, että kaikki syötävä on pakattu pakkauksiin kauppojen hyllylle. Toimme kyllä satoa myös tullessamme. Kimppakyytisivujen kautta saimme tänne kaksi kuormaa, jotka nyt täyttävät pakastinarkun ja varajääkaapin.

Neljän kuukauden ajasta iso osa kului ihan päivittäisessä lastenhoidossa vaippapyykkeineen, mutta paljon muutakin ehti tapahtua:

– Valokki oppi kävelemään vajaa kuukausi yksivuotispäivänsä jälkeen, ja riehaantuu jo välillä ottamaan melkein juoksuaskelia. Kiipeily hänellä on hyvin hallussa, mökillä hän teki aikamoisia akrobaattisuorituksia mm. yltääkseen huomaamiinsa tofunpaloihin.

– Taito oppi ensin kirjoittamaan ja sitten lukemaan pari kuukautta nelivuotispäivänsä jälkeen. Erityisiä lukusuosikkeja ovat sienioppaat ja muut luontokirjat, joista lajien nimiä ei enää tarvitse kysyä vanhemmilta. Kertovan tekstin lukemiseen on vielä vähän matkaa.

– Jouduin lopettamaan Valokin imetyksen, kun sitkeä jalkasieni-infektio piti hoitaa sisäisellä sienilääkkeellä. Häntä tuli imetettyä yhtä kauan kuin Taitoakin, 13 kk. Oli se silti kova paikka, Valokki oli monta viikkoa tavallista vakavampi ja sormi suussa. Vielä ajattelen Valokkia vauvana, mutta kohta ei perheessä enää ole vauvaa, eikä siihen ruljanssiin enää kolmatta kertaa taideta ryhtyä.

– Mökin vintti on viimein tyhjennetty ja sinne 60 vuoden aikana kertynyt tavaravuori on lajiteltu läpi. Säästimme paljon ”historiallista” aineistoa ja löysimme käyttökelpoistakin tavaraa, mutta turkiskuoriaiset olivat kyllä vieneet oman osansa.

– Kävimme kahden isotätini luona tutustumassa suvun historiaan valokuvanipun kanssa. Kuvista selvisi paljon uutta, mutta vielä on muutama ihminen tunnistamatta. Nuoruuden asiat ovat vanhojen ihmisten mielessä paremmin kuin uudet: toinen isotädeistä ei tunnistanut enää lapsenlapsiaan, mutta muisti kyllä paljon ihmisiä vanhoista valokuvista.

– Harrastimme innokkaasti kotiseutumatkailua. Kävimme ainakin Saimaan risteilyllä, luontoaiheisessa valokuvanäyttelyssä ja paikallisia käsitöitä ja muita tuotteita ostamassa. Jo Juvan kokoisella paikkakunnallakin on niin paljon nähtävää, etten ymmärrä, kuinka ihmiset jaksavat matkustaa ulkomaille nähtävyyksien perään. Monta mielenkiintoista paikkaa jäi taaskin seuraaville kesille.

– Lasten kanssa päästiin muutamalle kunnon metsäretkelle. Molemmat todella nauttivat luonnosta: valituksen sanaa ei kuulunut, vaikka välillä piti kulkea hankalien paikkojen kautta ja hyttyset inisivät ympärillä.

Sitten onkin edessä kuukausi kunnallisvaalihässäkkää. Toivottavasti kesän tuomilla voimilla jaksaa…

-Piia

Maa-artisokan varret hipovat taivaita. Valokki kulki monesti mukana kantorepussa, ja Taito viihtyi kasvimaahommissa.

Maa-artisokan varret hipovat taivaita. Valokki kulki monesti mukana kantorepussa, ja Taito viihtyi kasvimaahommissa.

Saline-perunoita ja Vanhaa mustaa. Poloinen maatiaislajike ei oikein pärjännyt, mutta muista saimme ihan kelpo sadon.

Saline-perunoita ja Vanhaa mustaa. Poloinen maatiaislajike ei oikein pärjännyt, mutta muista saimme ihan kelpo sadon.

Perunoille kyytiä

Hieno kesä on vaihtunut syksyksi, ja mökillä on tullut vietettyä lähes neljä kuukautta. Kolmasosa vuodesta mökillä onkin ihan hyvä osuus. Samalla on ruokavarastoakin kertynyt kesän sadosta: perunasäkit odottavat kellarissa, äitini pakastimeen olemme vieneet muutaman kymmentä litraa mustikoita, kasvimaalta on tulossa vielä ainakin maa-artisokkasato, palsternakat ja punajuuret. Omenapuutkin virkistyivät tänä vuonna tuottamaan satoa.

Nyt tämä kaikki pitäisi enää kuljettaa Helsinkiin. Junassa kulkee yllättävän paljon, mutta useamman perunasäkin kantaminen metroon ja sieltä vielä bussiin ei oikein houkuta. Juvan ja Helsingin välinen tie kuhisee autoja, joten täytyyhän siellä olla *joku*, joka ajaa takakontti tyhjänä ja voisi viedä satomme luomuperunoita ja -mustikoita vastaan. Mutta miten sen jonkun löytäisi?

Olen kysellyt facebookissa, ilmoittanut greenriders.com:ssa ja kertonut sukulaisille, mutta kyyti ei ole vielä varmistunut. Kun te ihmiset ajatte autolla ja kaipaatte polttoainekuluille jakajaa, ilmoittakaa ihmeessä matkoistanne netin kyytipalveluissa! Ainakin greenriders.com, kyydit.net ja kimppa.net toimivat, mutta kyydintarjoajia voisi olla enemmänkin. Kuitenkin tiet ovat täynnänsä autoja. Löpö nähtävästi on vielä ihan edullisella tasolla.

-Piia