Perinneperunaa maahan

Kas niin, siellä perunapenkit odottavat perunantaimien ilmestymistä esiin. Meillä on tapana viljellä syömämme perunat itse mökin pellolla. Naapuri auttaa traktorinsa ja perunanistutuskoneensa kanssa kylvöpuuhissa. Meidän tehtäväksemme jää vain hoitaa kasvimaa kylvökuntoon ennen sitä ja hankkia siemenperunat. Kärräämme parin kolmen aarin pläntille parikymmentä kottikärryllistä kompostoitua lantaa ja oman kompostimme sisällön. Kalkkia pitää levittää myös, mutta tänä vuonna se jäi tekemättä vauvanhoidon keskellä.

Olen pitkään etsinyt perunalajiketta, joka kasvaisi hyvin luomuviljelyssä ja viihtyisi pellossamme. Nyt sellainen näyttää viimein löytyneen. Viime vuonna Nicola-peruna tuotti mahtavan ja maukkaan sadon. Mökin kellariinkin jätimme pottuja pari isoa laatikollista, kun kaikkea ei kerta kaikkiaan pystynyt kuljettamaan kaupunkiin asti. Talven aikana niiden pintaan ilmestyi tummia länttejä, joten siemenperunaksi emme niitä enää uskaltaneet ottaa. Ruokakäytössä ne ovat edelleen maukkaita, mutta perunalla on niin laaja kirjo viruksia kiusanaan, ettei niitä kannata tieten tahtoen peltoon levittää.

Kaupasta ei Nicola-siemenperunaa enää löytynytkään, ja jouduimme ottamaan vierasta Saline-lajiketta. Huomasin vasta perunan kylvöajan mentyä, että kellarinkin perunoista osa on puhtaita, joten olisimme voineet käyttää omaa siemenperunaa valikoimalla pottu kerrallaan. Seuraavana vuonna olemme taas viisaampia.

Salinen seurana viljelyssä on tänä vuonna Vanhaa mustaa, joka on suomalainen maatiaisperunalajike. Olin metsästänyt maatiaislajikkeita jo vuosia, kunnes sattumalta pääsin jäljille tänä keväänä. Kämppiksen äiti nimittäin kuuli pohjois-karjalaisen vanhainkodin hoitajalta, että joku liperiläinen Juhani Hirvonen viljelee Vanhaa mustaa. Asia tuli puheeksi vain siksi, että hoitaja sekoitti hänet johonkuhun toiseen ihmiseen. Tämän sattuman ansiosta perinneperunan viljelijä löytyi ja meillekin järjestyi muutama kilo viljelyyn kokeiltavaksi.

Äiti päivittelee, ettei perunaa näin aikaisin ole ollut tapana kylvää, vaan vasta kesäkuun alussa. Ilmaston lämpeneminen näkyy tässäkin, pottumaa on saanut nauttia parinkymmenen asteen lämmöstä toukokuun loppupuolen. Epävakautta lämpeneminen tuo myös tullessaan, eikä hallanarkoja kasveja voi kylvää sen aikaisemmin kuin ennenkään.

Potut ovat pellossa ja me jatkamme särki-peruna-dieetillä. Kellarin perunat ovat edelleen kovia, maukkaita ja iduttomia. Lammessa katiskat täyttyvät kutevista särkiparvista, joista olemme tehneet kalamurekepihvierän toisensa jälkeen. Särkien ruodoista selviää jauhamalla peratut kalat lihamyllyn läpi (isoimmalla sihdillä, jottei mylly ole koko ajan tukossa). Hyvää on, mutta vaihtoehtoisille särkiresepteille olisi jo käyttöä…

-Piia

Mainokset

Mökkeilykausi alkoi, remontti odottaa

Helatorstaina pakkasimme rinkat täyteen tavaraa, ja hyppäsimme junaan kohti mökkeilykesää. Kestovaipat veivät sen verran tilaa, että kamera jäi rannalle alkukesäksi. Taitokin pakkasi oman reppunsa pullolleen vaatteita, mikä oli hyvä apu.

Mökin pihalla meitä odotti komea lautataapeli ja läjä kuorilautoja. Talven aikana omilta mailtani kaadettiin muutama kymmentä petäjää, joista sahautimme lautoja mökin yläkerran remonttia varten. Meillä on aikomus remontoida yläkertakin asuinkäyttöön. Mökkirakennus täyttää tänä vuonna 60 vuotta, siitä lähtien kesken jäänyt yläkerta on odottanut tekijäänsä. Ihan kaikkeen omasta puuerästä ei riitä. Paneelilautoja saakin niin halvalla, että ne kannattaa ostaa valmiina.

Lautapino oli houkutellut puoleensa myös monenlaisia hyönteisiä, jotka taisivat etsiä munimispaikkaa. Pinoon oli ehtinyt jo muodostua kokonainen ravintoketju, sillä siellä oli myös huolella rakennettu linnunpesä, joka näytti tyhjentyneen ennen saapumistamme. Lintu oli varmaankin päättänyt perustaa asumuksensa notkuvan ruokapöydän viereen ja vähentänyt osaltaan rakennustarvikkeisiimme päätyvien toukkien määrää.

Olemme varanneet tänä vuonna mökkeilyaikaa syyskuun lopulle asti. Tomppa käyttää isäkuukautensa lisäviikkoineen, lomat ja vielä palkatonta lomaa siihen päälle. Loma-arki mökkioloissa on työtä täynnä, mutta nautin ihan hurjasti luonnon tarkkailusta ja kauniista ympäristöstä. Onhan kotipihassakin hauska katsoa sepelkyyhkyjä, punarintoja, rusakoita ja mitä kaikkea siellä asustaakaan, mutta se kalpenee mökin lintukonsertin, monenlaisten kasvien ja ötököiden tunnistamisen rinnalla.  Pihakin puskee jo syötäviä villivihanneksia, vuohenputket maistuvat voileivän päällä.

-Piia

Paras äitienpäiväkukka

Luumupuu kukkii.

Luumupuu kukkii.

Tänä vuonna sain parhaan äitienpäiväkukan ikinä, luumupuun. Rivitaloyhtiössämme monella on luumupuita, ja kun puut vaihtavat siitepölyä keskenään, niistä voi saada mahtavan sadon. Piha ainakin on lämmin, toivottavasti tämä innostuu yhtä hyvään tuotokseen kuin naapureidenkin puut. Pitääpä kannustaa Taitoa suuntaamaan pihapisut sen juurelle.

Tomppa kävi ostamassa puun eilen K-raudasta, eikä laadukkaan kotimaisen taimen hintakaan ollut paha, noin 22 euroa. Tavallinen ruukkukukka voi maksaa saman verran, eikä sen satoa pääse syömään syksystä toiseen.

Olen suunnitellut jo kovasti, mitä muita syötäviä kasveja pienelle rivitalopihalle saisi mahdutettua. Yhtiökokouksessa haaveeni olivat saada kolauksen, kun joku naapureista puhui happamaan sävyyn eri suuntiin kehittyneistä pihoista ja toivoi taloyhtiöön yhtenäistä ilmettä asuntojen arvon kohottamiseksi. Käytin puheenvuoron ja sanoin, että asukkaiden tavoitteita on vaikea saada samaan muottiin: joku nauttii kukkaloistosta, ja kommuunimme asukkaat taas suunnittelevat satoisaa pihaa. Onneksi ajatus yhtenäistämisestä ei ottanut tulta alleen, ja saamme nauttia omanlaisista pihoistamme.

-Piia

Luumupuun istutuspuuhissa.

Luumupuun istutuspuuhissa.

Kierrätyslahja?

Taiton nelivuotissynttärit on sitten pidetty. Juhlat olivat hyvät, ja vieraita oli viisi suunnilleen samanikäistä. Vedin tutustumisleikin ja seuraa johtajaa -leikin, sitten ohjelmassa oli herkkujen syöntiä ja lopuksi vapaata leikkiä. Pystytimme vielä olohuoneeseen kämppiksen teltan, jonka suosio oli suuri. Yhteisleikit sujuvat tuossa iässä jo joten kuten, ja kaksi ohjattua ohjelmaa oli sopiva määrä.

Unohdimme kirjoittaa kutsukorttiin, että mahdollinen lahja saisi olla kierrätetty. Joitakin kierrätyslahjoja saimme kuitenkin. Lasten hyväkuntoisia leluja on nykyään kirppareilla valtaisat määrät ainakin Helsingissä. Joskus omatkin lelut voivat olla kiertoon sopivia. Teemasta on kuitenkin hyvä muistuttaa ennen juhlia, sillä moni varmaan miettii, kehtaako kierrätetyn lelun viedä.

Ainakin näin pienillä kierrätyslelut sopivat minusta vielä mainiosti. Isompana vaatimustaso voi kasvaa, ja on aika masentavaa seurata, miten lahjaksi vaaditaan vaikkapa tietyn lelusarjan osia. On toki hyvä, että lelu on toivottu, mutta ei ole kivaa, että lapset on saatu pönkittämään jonkin leluvalmistajan valtaa.

Kierrätysteemalla Taito sai autoradan, jossa auto ajaa pystysuoran silmukan ja lähettää samalla lentokoneen matkaan, jos sattuu osumaan sopivasti. Synttärivieraiden parissa se oli suosittu. Toinenkin kierrätysauto tuli, ja paita. Sukulaisilta toivoimme ja saimme Taitolle retken eläimiä katsomaan ja sisustussuunnittelun hänen huoneensa säilytysratkaisuja varten.

Meitä autottomia ituhippejä tietysti mietityttää autolelujen kertyminen, mutta onneksi Taiton kiinnostus kohdistuu kovasti myös junien ja nukkekodin suuntaan. Oma lahjamme hänelle oli pieni puinen nukkekoti, johon ompelin vielä sänkyyn patjan ja tyynyjä. Taito menee nimittäin aina kirjaston lastenosastolla ensimmäiseksi nukkekodin luo ja jää siihen leikkimään, joten arvelin, että se voisi olla kotonakin kiva juttu.

Itsekin kävimme Taiton kanssa keväällä hakemassa kierrätyslelua hänen samanikäiselle kaverilleen. Valitsimme lopulta hyväksi havaitun kirjan ja joukon laadukkaita eläinleluja (tyyliin Schleich-eläimet, jotka kestävät leikkimistä pitkään). Olisi kiva kuulla muidenkin kokemuksia kierrätyslahjoista ja aineettomia lahjaideoita!

Kierrätyslahja. Aikomus oli vielä ommella säilytyspussi noille eläimille, mutta aika ei ihan riittänyt.

Kierrätyslahja. Aikomus oli vielä ommella säilytyspussi noille eläimille, mutta aika ei ihan riittänyt.

-Piia