Ituhipin voileipä

Meillä on Tompan kanssa piintynyt tapa syödä voileipämme juustolla päällystettynä. Juustontuotannon ympäristökuormituksesta on saanut kuulla niin paljon, että olemme etsineet vaihtoehtoja. Eläinten äärimmilleen viety jalostus ei ole mukavaa sekään, joten katse suuntautui kasviksiin.

Ruokailutottumusten muuttaminen on vaikeaa. Perinteinen paastonaika osoittautuikin hyväksi etappikohdaksi kokeilla uutta: ei voi siirtää kokeilua aina vain huomiseen. Laskiainenhan tarkoittaa laskeutumista paastoon, joka kestää pääsiäiseen asti. Kristityillä paasto on yleensä vähintäänkin lihaton ruokavalio ja muutenkin pyrkimystä vaatimattomampaan elämäntapaan. Vaikka pakanoita olemmekin, ajatus määräaikaisesta kohtuullisemman elämän viettämisestä on hyvä. Kun ei koko ajan saa mitä haluaa, osaa taas arvostaa paremmin kaikkea.

Pari vuotta sitten vietimme paastonaikaa juustopaastolla, siis jättämällä sen ruokavaliosta pois. Kurkkua ja tomaattia emme osta talvella muutenkaan: mielikuva raikkaudesta kummasti kärsii, kun muistaa, että talven kasvihuoneviljelyssä on tupruteltu taivaalle ainakin pari litraa öljyä kasviskiloa kohti. Vitamiinejakin niissä on niukasti. Leivän päällä tuli syötyä kaikenlaisia itse tehtyjä papumuhennoksia ja hummuksia. Muuten hyviä, mutta ne eivät säily kauaa jääkaapissa.

Viime vuonna juustopaasto jäi väliin raskauden takia, mutta nyt laskiaisesta lähtien olisi hyvä aloittaa taas. Tämän talven löytöni leivän päälle on seesaminsiementahna, tahini. Maku oli aluksi vähän karvas, mutta parin kokeilukerran jälkeen jäin täysin koukkuun. Sen jälkeen olen mussuttanut tahinia purkin toisensa perään. Välillä on ollut piinallisia taukoja, kun tahnapurkki on loppunut, enkä ole päässyt keskustaan hakemaan lisää. Vähän margariinia leivän päälle, sitten ainakin puolen sentin kerros tahinia. Olen huomannut, että monesti himo iskee sellaiseen ruokaan, josta saa jotakin puuttuvaa ravintoainetta. Selvisi, että seesaminsiemenissä onkin valtavat määrät kalsiumia ja magnesiumia.

Jotain tuorettakin pitäisi talvella saada, tai ainakin vitamiineja. Hapankaalia syömme leivän päällä säännöllisesti. Siinä on mukavasti C-vitamiinia, ja sen maitohappopöpöt pitävät masunkin kunnossa. Vähän aikaa sitten innostuimme pitkästä aikaa ryhtymään ituhipeiksi. Idätimme ensin mungpapuja, sitten perinteisiä sinimailasia ja nyt on vuorossa sarviapila. Tattari on vielä kokeilematta. Idut ovat onnistuneet hyvin ja tehneet kauppansa. Itupurkki on ollut saunassa valumassa, kun kuivauskaappiin ei oikein sopuisasti mahdu.

Suolakurkut ovat talven kestosuosikki leivän päälle. Ne ovat tuntemistani kotisäilykkeistä helpoimpia valmistaa, ja kustannustehokkaita myös. Jopa nyt vauva-ajan tohinassa säilöimme yhden ämpärillisen. Se on jo syöty hyvällä ruokahalulla. Hapankaalin olemme tänä vuonna joutuneet ostamaan kaupasta.

Muutamana talvena olemme kasvatelleet myös auringonkukan versoja ikkunalaudalla. Kasvatusalustaksi sopii hyvin muutama puhdas vessapaperinpalanen, niiden päälle vain liotetut auringonkukansiemenet kasvamaan. Mullasta luovuimme, koska se sotkee ikkunalaudan, kun versot nousevat matalasta ruukusta. Versotuksen voisi taas aloittaa, valo riittäisi jo vihertämään sirkkalehdet.

-Piia

Kuvat:

ituaamiainen.jpg
Piian aamiaisleivät: ruisleipää tahinin, juuston ja mung-pavun itujen kanssa. Tahinia ei ole ihan riittävää kerrosta, sillä tämä purkillinen oli liian juoksevaa lajia. Mukissa on tyrnimehua.

Mainokset

Kemistin elämää

Huuto.netistä tilattu vauvan unihaalari haisi vahvan äitelästi pesuaineelta. Haju ei lähtenyt kokonaan edes ensimmäisessä pesussa, siis pesuainejäämät pysyvät sitkeästi vaatteessa. Kemistinä valitsen aina hajusteetonta pesuainetta, etenkin kun pestävänä on vaate, joka tulee vauvan ihoa vasten.

Elämme jo kemikalisoituneessa maailmassa, jokainen meistä on kosketuksissa satojen tai tuhansien kemikaalien kanssa päivittäin. Lähin ihmisen tuottamista kemikaaleista vapaa paikka on useitten senttien sisällä ikijäässä… Joka sekin on tosin sulamassa monin paikoin. Termiä kemikalisaatio esitellään suhteellisen usein, mutta missä kaikkialla se vaikuttaakaan.

Ruokia lämmittäessä muistuu mieleen, että osasta mikronkestävistä ruokarasioista liukenee muovin pehmennysaineita, jos happamia ruokia kuumennetaan niissä.

Vihannestiskillä mietin uutista, jonka mukaan parhaimmillaankin vain noin 2 % kaikista Suomeen tuotavista elintarvike-eristä tarkastetaan tullilaboratorion toimesta syömäkelpoisiksi. Pahimmillaan yli puolet testattavista tuotteista sisältää liikaa torjunta-ainejäämiä/kiellettyjä lisäaineita/muuta, jota ei kannattaisi syödä.

Kun EU pyysi listaa alueelleen tuotavista ja käytettävistä kemikaaleista, listalle ilmoitettiin yli 1500 ainetta, joiden käytöstä ei viranomaisilla ollut mitään aikaisempaa tietoa. Kaikkiaan EU:ssa vähintään 1000 kiloa vuodessa käytettävien kemikaalien lista sisältää noin 150 000 ainetta.

Mikään elämämme osa-alue ei enää ole kemikaalien ulottumattomissa. Vetemme puhdistetaan vedenpuhdistuskemikaaleilla, vaatteistamme liukenee ihollemme väriaineita ja pesuainejäämiä, ruokamme sisältää yhä enemmän torjunta-aineita, elohopeaa, dioksiinia. Hammastahnoissamme on melkoinen lista kemikaaleja. Listaa voisi jatkaa täältä Ouluun ja takaisin.

Kemikaaleilta ei myöskään pääse pakoon. Parasta mitä voi tehdä on suosia hajusteettomia pesuaineita, tai siirtyä käyttämään pelkkää saponiinia (kemikaali kyllä sekin) vaikkapa pesupähkinöistä tai kotimaisemmin hevoskastanjoista. Välttää turhaa kosmetiikkaa. Sammuttaa tietokone sekä muu elektroniikka, koska lämmetessä niistä haihtuu palonestoaineita. Välttää kasvatettua kalaa sekä tehotuotettuja kasviksia. Turvallisinta olisi varmaan jättää myös ulkomainen liha syömättä, samoin kala. Kasviksista tuontiparsakaali, paprika ja viinirypäleet lienevät jääneet useimmiten kiinni tullilabran testeissä.

–Tomppa

Lastenvaunumielenosoitus 4.2. Helsingissä

Suomen viimeiset suuremmat luonnontilaiset metsät ovat Lapissa, ja sielläkin ihmisen vaikutukselta on säästynyt vain muutama prosentti metsämaasta. Valtion Metsähallitus on joulukuussa 2008 ja alkuvuodesta 2009 hakannut näitä yhteisiä luonnontilaisia erämaametsiämme Sallan, Savukosken ja Kittilän kuntien alueella.

Luonto-Liiton metsäryhmä järjestää huomenna keskiviikkona mielenosoituksen, jossa vanhemmat ilmaisevat huolensa siitä, jääkö
lapsille ikimetsiä ja millaiseksi lastemme luontosuhde muodostuu ilman
vanhaa metsää. Lisäksi mielenosoituksen yhteydessä toimitetaan Maa- ja metsätalousministeriöön sekä Metsähallitukseen avoin kirje, jossa
vaaditaan selitystä sille, miksi nämä metsät on hakattu tai aiotaan hakata.

Surullista on sekin, että Lapin hitaasti kasvaneet sitkeät pikku puut viedään sellukattilaan. Satoja vuosia vanhat petäjät kaadetaan vain, jotta saataisiin mainoslehtisiä tai päivän sanomalehti. Metsiä ei saa enää takaisin, lehti on huomenna jo vanha. Mekin liitymme koko perheen voimin mukaan sanomaan ei tälle järjettömyydelle.

Kokoontuminen on huomenna keskiviikkona klo 9.45 Helsingissä Senaatintorilla, josta marssitaan Maa- ja metsätalousministeriön eteen (Hallituskatu 3).

Osallistujiksi toivotaan etenkin vanhempia lapsineen. Lapset voi ottaa
mukaan vaunuissa, kantoliinassa tai käsipuolessa. Halutessaan vaunuihin
tai mukaan voi askarrella oman pikkubanderollin (esim. tekstiksi suurin oma huoli hakkuisiin liittyen tai teemaan liittyvää kuvitusta). Vanhempien & lasten lisäksi mielenosoitukseen kaivataan muitakin metsien tulevaisuudesta huolestuneita osallistujia suurempia banderolleja
kantamaan ja "mielenosoitusmassaa" lisäämään.

Hakkuiden kuvia on verkossa mm. täällä:
http://www.forestinfo.fi/metsalappi

-Piia ja Tomppa