Lukutaitopäivänä

Vanhemmilla ihmisillä on tapana sanoa, että joku luki itsensä tuomariksi tai lääkäriksi. Nykyään on mahdollista lukea itsensä myös pitkäaikaistyöttömäksi. Mutta ehkäpä sitten on mukavampi olla lukenut pitkäaikaistyötön kuin lukematon.

lukutaitoruno, aale tynniMeillä lapsetkin ovat aina olleet kirjojen perään. Päiväsaikaan joudun ihan liian usein vastaamaan viisivuotiaan lukupyyntöihin, ettei juuri nyt ehdi. Nukkumaanmenohetken lukemisesta ei kuitenkaan tingitä. Lapset suoriutuvat iltatoimistaankin nopeammin, kun odottamassa on yhteinen hetki kirjan parissa sängyn pohjalla.

Usein luemme perinteisiä satuja. Viime aikoina nuorimmaisen lukuvalintoihin ovat ovat kuuluneet erityisesti Mauri Kunnaksen kirjat. Olemme myös tykästyneet lastenrunoihin. Pikku Pegasos tai Suomen lasten runotar ovat oivia kokoelmia, joista voi valita runoja myös teeman mukaan. Ja joskus on luettava yhtä ja samaa. Lapset ihastuivat niin Tuula Korolaisen Vääränlainen päivä -runoon, että sen on saanut lukea ääneen joka ilta jo viikkojen ajan.

Minun oma lukuharrastukseni ajoittain taantunut harvojen vielä lukemattomien Agatha Christien dekkareiden metsästämiseen. Tietokirjoja en sentään malta jättää. Viimeksi vaikutuksen teki solubiologi Jo Marchantin kirjoittama Hoida mielelläsi, josta pitää kirjoittaa vielä erillinen postaus.

Ja laajensin sentään scifi-sivistystäni, kun kesällä Frank Herbertin klassikko Dyyni tempaisi mukaansa. Tätä scifi-opuskaan olisi tuskin muotoutunut klassikon arvoiseksi ilman kirjailijan monipuolista lukuharrastusta: aikuisiällä on hän löysi perhetuttujen innoittamana mm. Heideggerin filosofian ja paljon muuta, mistä Dyyni-sarjassa on vaikutteita.

Mainokset

Positiivisuushaaste

Lapset olivat tänäänkin mukavia, kesäpäivä oli hieno ja uusi liikeidea piristi ajattelua. Sosiaalisessa mediassa on kannustettu ihmiset kannustavat toisiaan myönteiseen ajatteluun jakamalla positiivisuushaastetta, jossa pitää listata kolme myönteistä asiaa jokaisesta päivästä määräajan. Monet ovat jo väsyneet ilmiöön, facebookissa ihmiset kertovat muutenkin ennemmin myönteiset kuin kielteiset asiat.

muistiinpanoja kesäpäivistäMe otimme lasten kanssa tavaksi kirjoittaa vihkoon joka päivä muiston kuluneesta päivästä. Illalla hampipyykin jälkeen saa liimata tarran ja sitten kirjataan lyhyesti paperille, mitä mukavaa tai erityistä päivästä jäi mieleen. Alunperin tarkoituksena oli tallentaa mökkikesä myös tulevia vuosia varten ja saada kannuste iltatoimiin. Hampaiden pesussa isommat komfliktit olivat lasten ollessa pienempiä, mutta nytkin pyykkäys sujuu ripeämmin, kun lapset tietävät, että sen jälkeen pääsee liimaamaan mukavan tarran.

Etenkin Valokki sanoo usein päivän mukavimmaksi asiaksi leikit Taiton kanssa. Kolmen ikävuoden lähestyessä hänestä on jo tullut isoveljelle hyvä leikkikaveri. On hauskaa kuunnella, mitä mielikuvitusleikkejä he milloinkin keksivät keskenään. Viimeksi nauroin kippurassa Valokin keksimää Imppa-setä -hahmoa, jota hän esitti pitäen ruohonkortta viiksinä.

Yhtenä päivänä lapsilla oli menossa mökillä joulutonttuleikki, jossa pikkusisko kuljetti tonttulakki päässään veljelleen erilaisia tavaroita sänkyyn. Valokki on ottanut tavakseen opetella numerot tuomalla pieniä muovinumeroita yksi kerrallaan sängyssä loikojalle, joka kertoo, mikä numero on kyseessä. Viimeksi kävi näin:

(Valokki juoksee tuomaan numeron)
Taito: Ai sinä toit kasin.
Valokki: Ei kun se on nolla.
Taito: Kasihan se on.
Valokki: Ei, nolla!
Taito: Ai se onkin nolla, jolla on vyö.

Muuten mökin mukavimmat asiat ovat vaihdelleet kalareissuista kasvimaapuuhiin, kanojen hoitoon, maidonhakureissuihin ja kauppa-autolla käyntiin. Monesti olemme ihailleet kasveja ja monenlaisia eläimiä, joita lähiympäristössä näkyy. Yhtenä päivänä katiskoille lähtiessä veneen köyden solmulla istui vastakuoriutunut vihreä sudenkorento, jota katselimme pitkään, ennen kuin siirsin sen varovasti syrjään. Sudenkorentokirjasta tunnistimme sen myöhemmin vaskikorennoksi. Olen varmaan pilalle hemmoteltu, kun sudenkorentojen kuoriutumisen katselukin alkaa tuntua arkipäiväiseltä ilmiöltä. Mökkirannassa sitäkin saa katsoa monta kertaa kesässä. Talvella positiivisuushaasteelle on enemmän tarvetta, kun kaamoksen keskellä jaksaminen vaatii oikeasti ponnistelua.