Ekoelämää

Iän ja osaamisen lisääntyessä vauvelin vaatimukset leluja kohtaan kasvavat. Nykyiseen valikoimaan on jo kyllästytty, vaikka osa on aina piilossa ja vain muutama kerrallaan käytössä. Puolen vuoden iän ylityttyä Taito on alkanut odottaa leluiltaan toiminnallisuutta. Sängyn päädyssä oleva soittorasianalle on löytynyt. Nalle saa aikamoista höykytystä, kun sen narusta kiskotaan kerran toisensa jälkeen.

Aluksi täydensin leluvalikoimaa antamalla Taitolle tutkittavaksi taloustavaroita keittiön kaapeista. Muovikipoissa, kauhoissa, puulastoissa, vispilöissä ja siivilöissä riitti kussakin mielenkiintoa suunnilleen yhden aamupäivän ajaksi, sitten ne oli loppuun kaluttu. Leivänpalat jauhetaan hetkessä murusiksi, samoin pilkotut rusinat päätyvät pikavauhtia liiskautumaan vaatteisiin ja pitkin lattiaa. Suomen Kuvalehtiä on myös ollut mukavaa repiä ja rytistellä, HBL:n muste sottaisi liikaa. Metsäretkellä käydessä otin mukaan oksia, joita jaksettiin tutkia vähän aikaa, kunnes sähköjohtojen tavoittelu vei taas huomion.

Lopulta käväisin Pelastusarmeijan kirpputorilla etsimässä vähän edistyneemmälle vauvalle sopivia leluja. Taas kirpputorin leluvalikoiman laajuus ja laadukkuus jaksoi hämmästyttää. Vaikka tuotteet on muuten hinnoiteltu hiukan yläkanttiin, leluja saa halvalla. Nyt oli vielä alennuspäivä, kaikki puoleen hintaan. Korkeammilla hinnoilla kai kirpputorinpitäjät hautautuisivat leluvuoren alle. Ostin Duplon siilin, joka ponkaisee pyörien päällä eteenpäin, kun päällä olevasta napista painaa. Lisäksi mukaan tarttui toinenkin Legon vauvalelu, jollaiseen Taito tykästyi jo neuvolakäynnillä, ja pehmolelutiikeri. Kallein hankinta oli uhanalaisista eläimistä kertova lastenkirja, joka maksoi euron.

Kuvassa on seisemän kuukauden ikäisen suosikkileluvalikoimaa: Teddykompanietin nalle hankittiin jo raskausaikana Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksesta, joka on suosikkikirppiksiäni. Se maksoi muistaakseni 1,50 e, ja pääsi käyttöön pesukoneen ja linkouksen kautta. Nallen rusettia on mukava hypistellä pinsettiotetta harjoitellessa, ja kuonolleen se saa isoja pusuja. Nallen oikealla puolella on Duplon siili, ja sen vieressä pari kauan kiinnostanutta keittiökauhaa sekä kirahvi. Kesäinen kirahvi on Taiton suosikkeja edelleen, ja se palvelee nykyään erikoiskäytössä hoitopöydällä: Vaipanvaihto olisi vaikeaa ilman tehokkaita huomionkiinnittäjiä.

-Piia

Kuvat:

Suosikkileluja: Teddykompanietin nalle, Duplon siili, keittiökauhoja ja äiskän vanha kirahvi. Taustalla näkyy kämppiksen saniainen, joka on jo saanut osansa vauvan tutkimisinnosta.

Soittorasianallen kimpussa.

Kun aikanaan Piia päätti lopettaa alkoholin käytön kokonaan raskauden ajaksi, päädyin solidaarisuuttani samaan tilanteeseen. Ennen tipattomuutta edellisen kesän festareilla olin muutenkin ollut kuskina, joten koko kesäkauden kulutuksekseni tuli muutama lasi viiniä. Lienee jo turvallista kertoa, että jännitin silti hiukan päätöstäni pitkän ajan nenänvalkaisusta. Töissäni on tavallista, että saunaillat ovat kosteita ja illalliskutsuja sekä illanviettoja on joskus jopa useita viikossa.

Hämmästykseni olikin suuri ensimmäisessä saunaillassa, kun en erottunut joukosta ollenkaan. Tosin kaikki muut olivat autoilla liikkeellä, ja ilta oli keskellä viikkoa. Ensimmäisen kuukauden aikana tilaisuuksia kyllä tuli, mutta kaikki olettivat minun vain olevan autolla. Työkavereiden olisi kyllä pitänyt tietää, että pyrin pyöräilemään tilaisuuksiin melkein aina.

Parin kuukauden kuluttua edes firman toimitusjohtaja ei ihmetellyt juomattomuuttani, tosin kutsut kaikkein kosteimmille viikonloppureissuille loppuivat.

Nenänvalkaisu on nyt jatkunut puolitoista vuotta. Suurin alkoholimääräni tuli liköörikonvehdista, jonka söin vahingossa pikkujouluissa vuosi sitten. Tämä pikkujoulukausi meni jo rutiinilla.

Viinaton puolitoista vuotta on mennyt yllättävän helposti, enkä malttamattomana odota pääseväni kaatamaan viinaa kaksin käsin kurkustani alas. Muutenkaan en pidä ajatuksesta juopotella lapsen ollessa läsnä, sillä kyllähän lasta pelottaa vanhempien käytöksen muuttuminen. Positiivista oli myös se, ettei omien kokemuksieni mukaan teollisuudessa tarvita Kännikapinan kaltaista liikettä, vaan alkoholiton elämä hyväksytään, vaikkakin osittain epähuomiossa. Toisaalta yleinen asenteitten muuttos yletöntä alkoholinkäyttöä vastustavaksi olisi erittäin tervetullut, mutta saarnan säästän myöhemmäksi. 🙂

-Tomppa

Iän karttuessa talven pimeys ottaa enemmän ja enemmän voimille. Viime vuosina töissä pakertaessani toivoin usein iltapäivisin voivani ottaa päivätorkut. Välillä tuntui siltä, että voisin nukkua koko talven yli kuin karhu pesässään.

Marraskuun lopulla talvi käväisi Helsingissä, ja lunta tuli kerralla 30 senttiä, runsain lumisade kuulemma sitten vuoden 1961! Pyryn jatkuessa ja jatkuessa ja ikkunoiden peittyessä lumeen talvipesämietteet tulivat taas mieleen. Vauvan kanssa kotona ollessa olen voinut kömpiä vauvan viereen päiväunille, kun on väsyttänyt liikaa. Vauvelikin hymyilee herättyään iloisesti, kun näkee vanhemman vieressään nukkumassa. Se on kotona olon ylellisyyksiä kahdeksasta neljään -työssäkäyntiin verrattuna. Tämä talvi onkin tuntunut helpommalta kuin monet sitä ennen. Tiukkojen aikataulujen sijasta on voinut joinakin päivinä jopa ottaa rennosti, syödä kaikessa rauhassa ja lukea yhdessä katselukirjoja.

Toisaalta kotitöistä ei pääse kellon lyödessä neljä iltapäivällä. Yölläkin on oltava valmis paimentamaan ympäri sänkyä ryömivää vauvaa takaisin unten maille. Yhtenäisiä yöunia kaipaan jo kovasti niin itselleni kuin vauvallekin. Taito täytti juuri 7 kk, ja liikkuminen täyttää mielen niin täysin, ettei ryömimisinnosta näytä pääsevän yölläkään. On kuin potkupuvun sisään olisi ryöminyt muurahaislauma. Koskahan yöt rauhoittuvat?

-Piia