Vieraita ovella

Tämä viikko on kulunut neljän seinän sisällä: ei ollut yhtäkään kokousta kalenterissa, ja Taito-vauvelin kröhä vain jatkui ja jatkui. Hän on haronut vasenta korvaansa jo viikkoja. Kun antibioottikuurikaan ei vienyt tautia kokonaan, arvelin, että on parempi rajoittaa ulkoilu kauppareissuihin.

Kotona ollessa ovikello soi kesken vaipanvaihdon. Oven takana oli kaksi Jehovan todistajaa, liikkeellä ajankohtaisesti raha-aiheesta puhumassa. Vaikka pakana olenkin, minulla on tapana lyhykäisesti kuunnella, mitä heillä on sanottavana. Jeesus on hyvä esikuva ja opettaja, kunhan rajaa tarinoihin liittyvät yliluonnolliset ilmiöt niihin uskoville.

Tunnen myös myötätuntoa todistajien ankaraa elämäntapaa kohtaan. Luonnonsuojeluaddressien keruusta tiedän omakohtaisesti, miltä tuntuu puhutella tuntemattomia kerta toisensa jälkeen ja saada osakseen tylyä kohtelua. Maailmanmenon muuttaminen kestävälle pohjalle tuntuu lähes yhtä vaikeasti saavutettavalta päämäärältä kuin enemmistön kääntyminen Jehovaa palvomaan. Tällä kertaa aihe oli ympäristöaktivistin silminkin kannatettava, kannustusta vaatimattomaan elämäntapaan ja järkevään rahankäyttöön.

Myöhemmin Herätkää-lehteä selatessani osui silmiini luonnonsuojeluaiheinen artikkeli, jossa kerrottiin Euroopan luonnon ahdingosta. Tuttua juttua, Eurooppahan kuuluu maailman tiheimmin asuttuihin alueisiin, ja suurin osa alkuperäisluonnosta on hävitetty jo aikoja sitten. Artikkelissa kuvattiin lyhyesti eurooppalaisia vuoristoalueita, joissa sijaitsevat lukuisten uhanalaisten lajien viimeiset esiintymät.

Artikkelin loppupäätelmä sen sijaan oli hämmentävä. Sen mukaan ”meillä on kaikki syyt uskoa siihen, että hän (Jehova) ei koskaan anna vuoristojen eläinten hävitä kokonaan”. Ai kuinka niin? Eipä ole ensimmäinen kerta näiden julkaisujen osalta, kun olen johdannosta samaa mieltä, mutta päätelmissä mennäänkin ihan eri raiteille.

Talousaiheisissa jutuissa korostettiin ”herra auttaa niitä jotka auttavat itseään” -asennetta. Esiteltiin budjetin laatimista ja säästämistä, suositeltiin vakuutuksia ja eläketurvan miettimistä. Mutta luonto jätetään sen sijaan ”herran haltuun” aika kevyellä asenteella. Mistä moinen painotusero?

-Piia