Kuivaksi oppimisen vuosipäivä

Nyt voi jo aika luottavaisesti sanoa, ettei taloudessamme enää ole vaippaikäisiä. Ja että molempien lasten vaippa-aika mentiin ostamatta ainoatakaan kertakäyttövaippapakkausta. Hip hei!

villavaippahousut

Villavaippahousut ja muut kestovaippatarvikkeet etsivät jo uutta kotia.

Kestovaipat ovat ehkä työläämpiä pesuineen ja pyykinripustuksiin, mutta ne palkitsevat käyttäjänsä lopuksi: sekä lapsella että vanhemmalla pysyy motivaatio yllä päästä niistä eroon mahdollisimman aikaisin. Lisäksi alushousujen käytön aloittamiseen on matalampi kynnys, koska melkeinpä samalla vaivalla sitä pesee tai huuhtoo housuihin tulleet vahingot kuin pestävät vaipatkin. Esikoinen oppi kuivaksi noin 2,5 -vuotiaana, kuopus suunnilleen 1 v 8 kk ikäisenä. Useimpien ikätoverien vanhemmat näkyivät vielä raijaavaan vaippapaketteja, kun me jo nautimme vapaudesta.

Mitäkö opin näiden vuosien aikana? Ekan lapsen kanssa koin vaipanvaihdon hankalaksi. Yritin minimoida vaipanvaihtokerrat ja tälläsin esikoiselle valtaisat pehmusteet. Kuopuksen kohdalla touhun ytimenä oli säännöllinen rytmi ihan vastasyntyneestä lähtien: aina ruuan ja unien jälkeen häntä pidettiin vadin päällä töräyttämässä maitokakat ja pisut. Muutenkin kuulostelimme vessahätäviestintää, mutta ensisijaisesti tarkoitus oli keventää vaippoihin tulevaa kuormaa ja opettaa samalla oman kehon hallintaa. Vauva ei vielä osaa pidätellä, mutta hän oppii kyllä päästämään pisut ja maitokakat oma-aloitteisesti. Tämän ominaisuuden neuvolan oppaat ja länsimainen kertakäyttövaippoihin tukeutuva vauvanhoito unohtavat kokonaan.

Epäilen, että potatus edistää myös vauvan hyväntuulisuutta: vatsaa kivistää vähemmän, kun tarpeet hoidetaan aktiivisesti pois. Lapsi nauttii onnistuneesta viestinnästä vanhempansa kanssa ja kokee voivansa vaikuttaa omaan elämäänsä. Maitoaterian jälkeen (pienellä viiveellä) hoidettiin sisällöntuotanto ja sitten lapsi rentoutui helposti unille. Satunnaisen iltakitinänkin ratkaisu oli monesti ylimääräinen potatuskierros.

Potalle molemmat lapset ovat päässeet istumaan suunnilleen silloin, kun istumaan oppivat, 8-10 kk ikäisenä. Kun lapsi vielä oppi nauttimaan lukemisesta, häntä oli potalla helppo viihdyttää. Esikoinen ryhtyi jopa pidättelemään potalla, jotta vanhemmat lukisivat mahdollisimman pitkään. Ratkaisuna oli kirjaviihteen lupaaminen vasta, kun on tullut potantäytettä.

Kuinka kuivaksi oppiminen onnistui? Kuopuksen ollessa noin 1,5 -vuotias kuivaksi oppiminen otti takapakkia: pitkään kuivina pysyneet vaipat kastuivat entistä helpommin. Arvelin, että hänellä on jo kyky pidätellä, mutta ei motivaatiota. Päätin sitten hetken mielijohteesta järjestää motivaatiota: ”ison tytön housut” eli alushousut jalkaan. Viesti meni perille noin viikossa. Aluksi vaatteet kastuivat vähän väliä, sitten hän ryhtyi säätelemään asiaa itse. Tuon ikäistä pitää viedä potalle noin tunnin välein, mikä vaatii muistamista ja viitseliäisyyttä. Väsyneenä ja diureettisten ruokien syömisen jälkeen pökät kastuvat helpommin. Diureettisiksi eli pissattaviksi ruuiksi olemme havainneet ainakin mansikat ja tomaatit, niillä ei kannata ruokkia pientä kuivaksi opettelijaa. Muutaman kuukauden päästä uskalsimme jättää varmistukset pois myös ulos lähdettäessä.

Oman kehon saaminen haltuun parantaa lapsen itseluottamusta, ja arvelen sen vähentävän myös tahtoikään kuuluvia turhautumiskiukkuja. Meillä kunnon tahtokiukuttelu on oikeastaan alkanut vasta nyt kolmen ikävuoden lähestyessä, kun pottaosaaminen on jo vanha juttu. Mihinkähän uuteen taitoon lapsi nyt keskittäisi huomionsa, jotta päästäisiin tässäkin vähemmällä? Tänä talvena oli vielä vähän takapakkia, kun kakat alkoivat päätyä potan sijaan taas pöksyihin. Tavasta päästiin eroon ottamalla kakkatarrat käyttöön: onnistuneesta potalle ehtimisestä sai liimata hienon värisen hedelmätarran lasten huoneen seinällä olevalle paperille.

Mainokset

Kakka!

Siinä se nyt komeilee, pottaan väkerretty ensimmäinen kunnon kakka. Tekisi mieli asetella vitriiniin esille, mutta vessanpyttyyn se taitaa kuitenkin joutua. Tai no, tämä oli minun seurassani ensimmäinen, Tomppa oli onnistunut sieppaamaan pari jo aikaisemmin.

Kun Taito oppi istumaan tukevasti ja turvallisesti, arvelimme, että istukoon potallakin samantien. Hankimme Babybjörnin istuinmallisen potan hänen lähestyessään yhdeksän kuukauden ikää. Siitä lähtien hän on päässyt potalle istuksimaan vaipanvaihtojen yhteydessä. Vaippapyykissä ja pepun pesussa on ollut kova työ, joten kaikki potan suoma kevennys työtaakkaan on otettu ilolla vastaan. Monesti päivän kaikki viisi vaippaa ovat kakkavaippoja.

Pissoja alkoi lirahdella pottaan alusta lähtien, mutta reilun kuukauden aikana ei kakkoja näkynyt. Lorauksia seurasivat aina vuolaat kehut, joten istuskelun tavoite valkeni vauvelille nopeasti. Nyt pissoja päätyy pottaan yhdestä neljään joka päivä. Toki vaipatkin kastuvat edelleen.

Tavoitteen laajentaminen on ollut hankalampaa. Näen kyllä yleensä, milloin vaippaan äkistellään sisältöä, mutta ongelmana on saada haalarit ja vaippa pois tarpeeksi nopeasti. Siitäkin usein seuraa toimituksen jääminen puolitiehen, ja seuraava kakkavaippa heti perään. Moninkertainen vaatteidenvaihtoruljanssi ei ole houkutellut järjestelmälliseen kakanmetsästykseen.

Ennen Taiton syntymää olimme kovasti kiinnostuneita vaipattomuudesta. Vaipattomuuskokeilut tyssäsivät oikeastaan tähän samaan ongelmaan: kuinka saada vaatteet ja vaippa pois päältä ajoissa? Kakkavaippoja pestessä on kerran jos toisenkin tullut mieleen, että täytyy olla helpompikin tapa hoitaa asiat. Mitä järkeä on opettaa lapsi ensiksi kakkimaan kankaaseen ja sitten yrittää epätoivoisesti saada läntit lähtemään pesussa, hohhoijaa? Maailmalla halkiohousut ovat yleinen ratkaisu, mutta eivät oikein meidän ilmastossamme.

-Piia