Sisustussuunnittelija ituhipin luona

Siinä se kirjahylly oli, asunnon edelliseltä omistajalta peritty, ja muuton jäljiltä se oli ollut jo vuoden Taiton huoneessa. Huoneessa on rajallisesti tilaa, ja tälle seinälle pitäisi mahtua niin vaatteiden kuin lelujenkin säilytys. Kaiken tohinan keskellä ratkaisujen miettiminen tähänkin asiaan tuntui ylivoimaiselta. Pyysimme lopulta sisustussuunnittelijan apuun, kun omaa kiinnostusta sisustamiseen ei juuri ole.

Lähtökohta: tämä edellisen asukkaan kirjahylly on saanut toimia niin vaatekaappina kuin leluhyllynäkin.

Lähtökohta: tämä edellisen asukkaan kirjahylly on saanut toimia niin vaatekaappina kuin leluhyllynäkin.

Suunnittelijan hankkiminen onnistui Stadin aikapankin kautta, jossa monenlaisia työsuorituksia voi vaihtaa pankin osakkaiden kesken. Aikapankissa työmäärän mittari on työhön kuluva aika, ja yhden tunnin työllä saa yhden tovin aikapankin tilille. Itse tarjoan energiansäästö- ja lainaneuvontaa.

Sisustajamme pyysi ennen käyntiään valokuvia tilasta ja pohjasta, samalla kerroin toiveista: vaatekaappi pitäisi mahtua, ja lelut ja muut tavarat pitäisi saada toimivasti sijoitettua. Huonekalujen on oltava puuta, uusille lastulevykalusteille on meillä porttikielto. Suunnittelijan käynnillä mietimme vielä tilan tyyliä. Tämä on 1970-luvun rivitalo, joten olemme joissain kaluste- ja valaisinvalinnoissakin suosineet samaa aikakautta. Enimmäkseen tyyli on kyllä seurausta sattumasta, sillä huonekalut ovat enimmäkseen kommuunin alkuhämäristä tai sukulaisilta perittyjä, monesti hovihankkija on ollut myös mainio Pelastusarmeijan kirppari.

Saimme sitten sähköpostilla suunnitelman, jossa Taiton huoneen säilytysratkaisu on toteutettu Lundian kalusteilla. Lundian hyllykköön saa vielä työtasonkin, jonka päälle voi viritellä vaikka nukkekodin kalusteet tai myöhemmin koulutyöt. Päälle tuli vielä ehdotus 1970-luvun värimaailmaan sopiviksi verhoiksi ja sängynpäällisiksi. Lisäksi saimme hyviä ideoita muihinkin huoneisiin, oikein kuvien kanssa. Hinnaksi tuli kolme tovia, eli talous ei vielä suunnittelupuoleen kaatunut.

Lundia-hahmotelma: vasemmalla vaatekaappi, muuten tavallinen lundia-kirjahylly ovineen ja työtaso.

Lundia-hahmotelma: vasemmalla vaatekaappi, muuten tavallinen lundia-kirjahylly ovineen ja työtaso. Vasemmassa kulmassa vielä ituhipin ensimmäinen verho-ostos.

Suunnitelmaan kuului myös talon henkeen sopivaa värimaailmaa. Tilaavievä lampunvarjostin on vaihtunut kapeampaan malliin.

Suunnitelmaan kuului myös talon henkeen sopivaa värimaailmaa. Tilaavievä lampunvarjostin on vaihtunut kapeampaan malliin.

Alku näyttää toimivalta! Lundian hyvä ominaisuus on muunneltavuus, ja samaa sarjaa meillä on siellä täällä jo ennestäänkin. Huono puoli on hinta – hyllykköratkaisu maksaisi uutena yli 2000 euroa… Onneksi perusosia saa hyvin käytettyinä – näistäkin on metsästetty jo huuto.netistä suurin osa. Vain vaatekaappi taidetaan joutua hankkimaan uutena tai Lundqvist-kopiona.

Ja huh, ostin ensimmäistä kertaa elämässäni uudet verhot, suunnittelijan ehdotuksen mukaan. Tummankeltainen sävy sopii hyvin talon aikakauden henkeen ja seinän muumitapettiin. Niitä varmaan katsellaankin seuraavat parikymmentä vuotta, kyllä tekstiiliteollisuus sen verran luontoa kuormittaa, ja ostosreissut ituhipin mielenrauhaa…

-Piia

Lastenhuoneen pohja: kirjahylly on vasemmalla, ennallaan pysyvä vuodesohva oikealla.

Lastenhuoneen pohja: kirjahylly on vasemmalla, ennallaan pysyvä vuodesohva oikealla.

Vuodesohva säilyy. Se on kätevä lastenhuoneessa, sillä se muuttuu tarvittaessa yhden hengen vuoteesta sohvaksi tai kahden hengen vuoteeksi.

Vuodesohva säilyy. Se on kätevä lastenhuoneessa, sillä se muuttuu tarvittaessa yhden hengen vuoteesta sohvaksi tai kahden hengen vuoteeksi.

Keskilattia on oiva paikka rakentaa junarataa.

Keskilattia on oiva paikka rakentaa junarataa.

Mainokset

Myrkkyvaatteita lapsille ja aikuisille?

Suurten vaatemerkkien vaatteet sisältävät monenlaisia haitallisia kemikaaleja, osoittaa Greenpeacen selvitys. On hormonihäiritsijöitä, vesieläimille haitallisia aineita, syöpää aiheuttavia aineita. Testeissä olivat mukana mm. Zara, H&M, Levi’s, Diesel, Esprit, Mango, Vero Moda, Giorgio Armani…

Lähes järjestäen vaatteet sisältävät nonyylifenolietoksylaattia (NPE), jotka Yhdysvaltain ympäristöministeriön sivun mukaan on haitallista vesieliöille, ja lisäksi hajoaa luonnossa myrkyllisempään ja pysyvämpään muotoon NP-yhdisteiksi. Vesieliöiden elinympäristöön aineet joutuvat pesuveden mukana. EU-alueella NPE:n käyttö teollisuudessa on ollut kielletty jo joitakin vuosia.

Monet ftalaatit taas ovat hormonihäiritsijöitä, joita löytyy etenkin vaatteiden ”muovisista” painokuvioista. Lastenvaatteissa niiden sallittu raja-arvo on 0,1 painoprosenttia, mutta Greenpeacen testeissä suurimmat löydetyt määrät olivat huomattavan paljon isompia. Testin kyseenalainen voittaja oli Tommy Hilfiger -merkki, jonka erään vaatekappaleen painosta 37 % oli ftalaatteja!

Syöpää aiheuttavia atsovärejä taas löytyi vain Zara-vaatemerkiltä kahdesta näytteestä.

Vastaavia tuloksia on tullut muidenkin tekemissä testeissä.

Yritämme oman perheen vaateostoksilla suosia kotimaisia vaatteita, luulisi valvonnan silloin toimivan paremmin kuin kiinan-tehtaalla. Helppoa se ei ole, sillä monet kotimaisiksi mielletytkin vaatteet tehdään kaukomaissa. Etenkin lastenvaatteissa on kuitenkin paljon kotimaisia pikkumerkkejä, jotka tehdään Suomessa.

Vähän aikaa sitten löysin todellisia lähivaatteita, kun oman kaupunginosani ompelija oli tuotteineen mukana myyjäisissä: tilasimme Lapsellisesta käsityöpuodista Taitolle joustofroteehousut. Hintakaan ei päätä huimannut, postikuluineen 12 e. Jos kerran vaatteita voi tehdä Suomessa näin halvalla, miksi kotimaisia valmistajia ei ole enempää?

Uudet froteepökät.

Uudet froteepökät.

-Piia

Ps. Myrkkyjäämät ovat myös hyvä peruste käyttää vaatteet loppuun ja suosia kirppariostoksia.

Taaperotaekwondoon vai kirkkokuoroon?

Kotona lekottelu on kivaa, mutta nytkö se loppui?

Kotona lekottelu on kivaa, mutta nytkö se loppui?

Tähän asti olen vältellyt harrastuksien järjestämistä lapsille. Kotona ja lähiympäristössäkin voi touhuta kaikkea monipuolista, ja mitä pienempi lapsi, sitä ikävämpi on elää aikataulujen mukaan.
Toisinaan olemme Tompan kanssa kuitenkin miettineet, mihin ajanvietteeseen lapsia oikein tulevaisuudessa kuskaammekaan. Siitä ainakin lähdetään liikkeelle, että harrastusten on oltava lähiharrastuksia, matkat menevät muuten mahdottomiksi. Itä-Helsingissä on valinnanvaraa vaikka mihin, joten tällä kriteerillä päästiin vasta alkuun.

Pitäisikö harrastuksella tukea jotakin osa-aluetta, joka lapsella kaipaa kehittämistä? Vai vahvistaa ennestään vahvaa taipumusta? Valita tulevaisuuden kannalta hyödyllinen laji? Paljonko vanhempien pitää osallistua?

Jos mentäisiin ensimmäisen kriteerin mukaan, valitsimme lukutoukalle jotakin liikunnallista. Toinen kriteeri johtaisi ehkä luontokerhoon tai pienten matemaatikkojen ryhmään. Itä-Helsingissä lapsuutensa viettävälle itsepuolustuslajit voisivat olla hyödyllisiä – pikkulasten taekwondoharkat ovat ikävä kyllä toisella puolen kaupunkia. Luontokerhoa taas voisi olla hauskaa vetää itsekin.

Yhtenä päivänä Taito katsoi paikallisen kuoron mainosta, joka oli kiinnitetty pylvääseen kotimme lähelle. Hän alkoi puhua, että haluaisi mukaan kuoroon. Minuakin alkoi kiinnostaa, ja käänsin puolen nettiä ympäri etsiessäni neljävuotiaalle sopivaa kuoroharrastusta, vieläpä lähikaupunginosissa. Löytyi Cantores Minores -kuoron musiikkileikkikoulu, jolla on ryhmä myös Itäkeskuksessa. Tähän loppui rauhaista kotonaolo, ensi tiistaina se alkaa. Me emme edes kuulu kirkkoon tai ymmärrä klassisesta musiikista mitään, mutta onpa ainakin sen pohjalta hyvä harrastaa musiikkia joka lähtöön – jos vain innostus säilyy alkua pitemmälle.

-Piia

Ps. Luin juuri ruotsinsuomalaisen Susanna Alakosken teoksen Sikalat, jossa hän kuvaa lapsuuttaan maahanmuuttajien ongelmalähiössä. Päähenkilö ui menestyksekkäästi ja soittaa nokkahuilua, mutta harrastuksistakin seuraa häpeää, kun vanhemmat eivät vaivaudu katsomoon. Esiintymisasukin pitää kaivaa viime hetkellä pyykkikorin pohjalta, kun ryyppyputkeen tempautuneet vanhemmat eivät ole pesseet vaatteita viikkokausiin.

Tavallisessakin perheessä lienee syytä valita harrastus niin, että se kiinnostaa myös vanhempia. Musiikkiharrastus vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta, jääkiekkokaukalon reunalle taas en osaisi itseäni kuvitella.

Yksivuotias osaa viestinnän

Taaperot touhuavat yksissä tuumin, kun vain tuntevat toisiaan tarpeeksi.

Taaperot touhuavat yksissä tuumin, kun vain tuntevat toisiaan tarpeeksi.

Kun muistelen Taiton taaperoaikaa, minulla on selvä muistikuva, että keskustelin hänen kanssaan sujuvasti milloin mistäkin asiasta. Muistikuvani vain alkavat selvästi aikaisemmin kuin Taito oppi puhumaan, sillä hän aloitti puhumisen aika myöhään, 1 v 7 kk ikäisenä. Hän sai siis keskustelun sujumaan eleillään jo paljon aikaisemmin.

Valokin kanssa on sama juttu. Tänään hän täytti vuoden ja neljä kuukautta, ja hänellä on sanottavaa monista asioista. Yksivuotiaan kanssa on ihanaa, että lapsi kyllä huolehtii keskustelunaiheiden riittävyydestä.

Asioiden nimien kysyminen alkoi ehkä vuoden iässä: lapsi osoittaa sormellaan jostain arkista esinettä ja sanoo ”tää?” (tai ”täm?”, ”tuu?” tms.). Hänelle kerrotaan esineen nimi ja ehkä lisätietoja aiheesta, ja hän osoittaa seuraavaa esinettä. Kun on hyvin aikaa, yksivuotiasta voi kantaa ympäri asuntoa ja jatkaa tätä vaikka kuinka kauan.

Monimutkaisempaa viestintää on keskustelun virittäminen eri aiheista. Valokki esimerkiksi meni eräänä päivänä kämppiksemme luokse kysyvän näköisenä. Häntä mietitytti, missä kämppiksen lapsi oikein oli. Kämppis selitti, että Elsa on päiväunilla. Valokki osoitti parveketta ja sanoi ”täm”. ”Niin, Elsa usein nukkuu parvekevaunuissa, mutta nyt hän on alakerrassa sängyssään”. Taas osoitus parvekkeelle ja ”täm”. ”Ei, Elsa nukkuu nyt alakerrassa sängyssään”. Osoitus portaita alas ja ”täm”. ”Niin, siellä alakerrassa”. Sitten asia oli selvä ja Valokki alkoi virittää keskustelua taas jostain muusta aiheesta.

Hauskaa on myös seurata, kuinka Valokki touhuaa yhdessä ”vauvakollegansa” kanssa. Valokki ja neljä kuukautta nuorempi Elsa menevät usein yksissä tuumin touhuamaan jotain, vaikkapa tyhjentämään kattilakaappia. Samalla he huitovat ja jokeltavat toisilleen. Tämä on myös itselleni uusi ilmiö, sillä Taito ei viettänyt samanikäisessä seurassa niin paljoa aikaa yksivuotiaana, että kunnon viestintää olisi päässyt syntymään.

-Piia

Ps. Vauvan ja taaperon kanssa viestinnän voi viedä myös pitemmälle. Kämppis käy lapsensa kanssa vauvaviittomakurssilla, jossa opetellaan keskustelemaan vauvan kanssa viittomakielellä. Vaikka lapsi ei vielä osaa puhua, hän voi saada hyvinkin jo viitottua käsillään asiansa perille.

Lapin lintu Helsingissä

Taviokuurna helsinkiläispihassa.

Taviokuurna helsinkiläispihassa.

Onpa meillä hienoja metsiä lähiympäristössämme, totesin taas, kun olimme Taiton ja Valokin kanssa kävelyllä. Ulkoilupolku kulkee vanhojen kuusikoiden, lehtojen ja merenrannan kautta. Välillä matkalla on komeita kallioita, joiden kohdalla polku nousee niin jyrkästi, että lastenvaunujen lykkiminen ylös asti teettää töitä.

Ulkoilupolulta erkanee monessa kohdassa sivupolku, joita olisi ollut mukava lähteä seuraamaan, mutta lastenvaunujen kanssa ei sinne ollut asiaa. Mietimme Taiton kanssa, kenen seurassa hänen olisi mukava lähteä tutkimaan niitä vähän vanhempana, vai sittenkin ihan yksin. Taito oli sitä mieltä, että kummit voisivat olla parasta seuraa.

Kotimatkalla tuli itku, kun Taito parkui kaupunginosamme rakentamissuunnitelmia. Yksi kauniista lähimetsistämme on paikallaan enää vuoden pari, ennen kuin uusien kerrostalojen rakentaminen alkaa. Hän kysyi kerran toisensa jälkeen, eikö uusia taloja voi sitten vain purkaa ja palauttaa metsää takaisin.

Kotipihaan tultuamme naapuri huuteli parvekkeelta, tunnistanko heidän pihallaan kyyhöttävää oudonnäköistä lintua. Taviokuurnahan se oli. Olimme katselleet kämppiksen kanssa samannäköistä lintua ikkunastamme jo pari päivää aikaisemmin ja tunnistaneet sen lintukirjapinon avulla. Taviokuurnat ovat Lapin ja Venäjän pohjoisosien lintuja, mutta huonoina ruokavuosina ne saattavat vaeltaa Helsingin pihoille asti ruuan perässä.

-Piia