Erään uuden vuoden matkaromanssi

Murmansk 14 vuotta sitten. Meitä oli seitsemän nuoren joukko järjestämälläni Millennium Murmanskissa -matkalla. Ja matkaromanssi seurasi (kuvan taltioi filmille Niko Lipsanen).

Piian ja Tompan matkaromanssi 1999

Tässä on sitten uudempi perhepotretti, jonka liitimme tämän vuoden joulukortteihinkin (kuva tällä kertaa digikennolle, ja kuvaajana naapurimme Liisi Järveläinen, Mielikuvailua-blogin pitäjä).

perhe 14 vuotta myöhemmin

Kämppisten kanssakin tuli jo kahdeksan yhteistä vuotta täyteen. Kommuunin kuvaa ei nyt tähän osunut, mutta syyskuun lopulla meistä oli juttu Hesarissa (toisella sivulla alkaa meitä koskeva osuus).

Kiitos näistä yhteisistä vuosista! Yhteiselo on hyvää harjoitusta toisten huomioimisessa, ja ystävällisellä asenteella pääsee kohti seuraaviakin vuosia. 🙂

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Mainokset

Kymmenen kirjaa…

.. tai montako niitä jo kertyikään. Facebookissa monet kaverini ovat listanneet suosikkikirjojaan, mikä tuo kivasti esiin ihmisten tuntemattomiakin puolia. Tänä aamuna herätessäni minulla oli mielessäni oma kirjalistani, mutta monisanaisena haluan kertoa siitä vähän pitemmin kuin pelkät kirjailijat ja kirjojen nimet. Kaikki nämä kirjat saaneet päänupissani jonkinlaisen pitempiaikaisen muutoksen aikaan, luoneet siis uusia merkityksiä.

Jos kirjalistani sisältää täysin tuntemattomia opuksia, suosittelen aivan erityisesti kahta: lue ainakin jokin Linkolan esseekokoelma ja Nicholas Carrin Pinnalliset – Mitä Internet tekee aivoillemme.

Jostain syystä maailmankuvani perustaksi on asettunut käsitys, että me ihmiset olemme yksi ihmisapinalaji, ja toimintamme taustalla vaikuttaa satojen tuhansien vuosien evoluution metsästäjä-keräilijöinä. Tämän maailmankuvan eri osasia ovat olleet kokoamassa mm. seuraavat teokset:

Raamattu. Tunnen sen varsin hyvin. Perusteellisempi lukukokemus teininä johti ateismiin: tämä opushan on täysin epälooginen ja sekava, ja meille opetetut ennustukset ja niiden seuraukset ovat vain valikoitu osa kokonaisuudesta. Jeesuksen opetukset ovat joka tapauksessa hyviä elämänohjeita, ja Vanhan testamentin puolella taas on myös kiinnostavaa kaunokirjallisuutta, mm. näytelmän muotoon kirjoitettu Jobin kirja.

Jalouden alkuperä – Epäitsekkyyden ja yhteistyön biologiaa, Matt Ridley. Meissä, kuten muissakin ihmisapinoissa, on lajityypillinen pyrkimys yhteistyöhön ja epäitsekkyyteen. Toiminta oman ryhmän hyväksi auttaa lopulta myös meitä itseämme. Myötätunto on olennaisesti ihmisen biologiaan kuuluva piirre. Tästä aiheesta on kirjoitettu paljon, tämä teos tuli ensimmäisenä mieleen lukemistani.

Luonnollinen lapsuus, Tiina Kaitaniemi. Valtaosan ihmisen kehityshistoriaa olemme olleet metsästäjä-keräilijöitä, joiden lapset ovat kehittyneet vaarallisissa oloissa. Vauvoista on myös hylätty merkittävä osa useimmissa historiallisissa ihmisyhteisöissä. Kun vauvan ja pikkulapsen käyttäytymistä miettii tältä pohjalta, siihen on helpompi vastata turvallisuuden tunnetta tarjoten. Vauvan on syytäkin nostaa meteli, jos tutuista aikuisista ei saa aistihavaintoa. Perhepeti ja kantoliina tekevän vauvan olosta turvallisemman ja vauvaperheen arjesta sujuvamman.

Jared Diamond: Miksi seksi on hauskaa? Ihmisille ja monille muille ihmisapinoille lajityypillistä käytöstä on vahvistaa parisidostaan harrastamalla seksiä ”huvin vuoksi”. Meillä poikasten hoitaminen vaatii vanhemmilta paljon työtä ja kestää kauan, siksi vanhempien hyvä sitoutuminen toisiinsa edistää jälkeläisten selviämistä. Useimmilla muilla eläimillä seksin tarkoitus on vain lisääntyminen. Samasta teemasta kirjoitti jo keskiaikainen persialainen runoilija Sa’di teoksessaan Ruusutarha: Talossa, jossa nainen nousee tyydyttämättömänä miehensä viereltä, vallitsee ainainen riita ja tora.

Mieltäni kiehtoo, miten täällä Suomessa on eletty ennen nykyistä materiaalinen hyvinvoinnin aikakautta. Tähän näkökulmia tuovat monet teokset.

Kanteletar, koonnut Elias Lönnrot. Kanteletar on siinä mielessä Kalevalaa aidompi, että sen runoja ei ole muokkaamalla muokattu yhdeksi kokonaisuudeksi. Elämä on ollut kurjaa, ja laulaminen on tehnyt siitä helpompaa.

Täällä pohjantähden alla -sarja, Väinö Linna. Yksi näkökulma Suomen historiaan ja sen taustoihin. Myös Kalle Päätalo on tehnyt vaikutuksen.

Luonnonsuojelussa monet teokset ovat olleet vaikuttavia, mutta erityisesti nämä palaavat mieleen vuodesta toiseen:

Pentti Linkolan esseekokoelmat, erityisesti Toisinajattelijan päiväkirjasta, Unelmat paremmasta maailmasta ja Voisiko elämä voittaa. Kaunista tekstiä, joista vanhimmatkin, jo 1960-luvulla kirjoitetut esseet, ovat yhä ajankohtaisia. Lukijan on myös hyvä tietää, että Linkolan savolaiset sukujuuret tuntuvat hänen tavassaan sanoa asioita.

Kutistuva maailma, Ilkka Hanski. Yksi kansainvälisesti tunnetuimmista suomalaisista tutkijoista selittää rautalangasta vääntäen, miksi eliölajin eloonjäämiseen pitkällä tähtäimellä ei riitä pikkuinen suojelualue. Sukupuuttovelka hävittää lajistoa myös suojelualueilta, jotka ovat jääneet eristyksiin.

Teollinen yhteiskunta ja sen tulevaisuus, Theodore Kaczynski. Yhdysvaltalainen matemaatikko, joka tuli tunnetuksi myös Unabomberiksi kutsuttuna kirjepommittajana. Hän suree teknisestä kehityksestä seurannutta luonnon tuhoa, mutta tämä hänen manifestinsa käsittelee teollisen yhteiskunnan henkisiä vaikutuksia. Kehittyvä tekniikkaa ajaa meidät vaatimuksiin yhä kurinalaisemmin toimivista yksilöistä: vaaditaan esimerkiksi pitkä koulutus, jotta ihminen ei syrjäytyisi.

Romahdus, Jared Diamond. Kirjailija taitaa olla kaikkien alojen asiantuntija, kun kirjoittaa menestyneitä tiedekirjoja aiheesta kuin aiheesta. Tässä kerrotaan historiallista faktaa siitä, mitkä piirteet ja valinnat ovat saaneet yhteiskunnat tuhoutumaan tai selviytymään historian kuluessa.

Ihmetyttää, mistä olen mahtanut ilmastoon ja energiaan liittyvän innostukseni ammentaa, kun ei tule yhtään kirjaa mieleen. Ehkä netistä sitten pääasiassa.

Yleisiä elämänohjeita on kertynyt lukuisista teoksista. Nämä tulivat ensimmäisenä mieleen.

Kurt Vonnegutin tuotanto. Erityisesti Äiti yö jättänyt pysyvän jäljen: ”Beware, what you pretend to be, because you *are* what you pretend to be”. Olet sitä, mitä esität olevasi, ja toiset toimivat sen perusteella. Samaa sarjaa on Gandhin tunnettu elämänohje ”Ole se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä”. Vonnegutin teokset ovat lukukokemuksina ärsyttäviä, mutta päästyäni loppuun olen aina saanut oivalluksen: tämän hän siis halusi sanoa!

Pinnalliset – Mitä Internet tekee aivoillemme, Nicolas Carr. Uuden tietotekniikan pioneeri alkoi kiinnittää huomiota netin käytön vaikutuksiin ihmisissä. Hän kuvailee teoksessaan Pinnalliset aivotutkimusten tuloksia. Katsaus lukemisen historiaan auttaa ymmärtämään, miten iso muutos voi seurata, kun siirrytään kirjojen lukemisesta sähköiseen tekstiin, joka on täynnä linkkejä sinne tänne. Kaikki mitä aivoillamme teemme, muokkaa niitä!

Mihin kasvimme kelpaavat, Toivo Rautavaara. Olen innokas villivihannesten hyödyntäjä, ja tämä jo pula-aikana tehty klassikko on opettanut paljon uutta. Rautavaara on tosin suurpiirteinen joidenkin kasvien myrkyllisyyden suhteen. Monet rikkakasvimme edes ole Suomen alkuperäisiä luonnonkasveja, vaan esimerkiksi jauhosavikka on kivikautinen viljelykasvi, jonka esivanhempamme ovat tuoneet tullessaan.

Mistään kotosin, Marjaneh Bakhtiari. Myös uudempi teos Toista maata. Meidän ympärillämme elää kirjavampi joukko ihmisiä kuin aikaisempina vuosikymmeninä. Kuinka monen sukupolven jälkeen pidämme heitä aina vain ”maahanmuuttajina”? Voisimmeko suhtautua ihmisiin vain toisina ihmisinä ilman lokerointia?

Työnhakijan kirja, Olli Aulio. Mieheni kummisedän kirjoittama kirja on sekalainen kokoelma työnhakijan ohjeita, mutta tärkein niistä on tämä: Älä koskaan sano itsestäsi mitään kielteistä työhaastattelussa! Ehkä tästä voi johtaa apua elämään yleensä ja myös suhtautumisessa muihin ihmisiin.

Vaaralliset viljat, Braly & Hoggan. Gluteeniviljojen syöminen voi aiheuttaa välillisesti monenlaisia sairauksia, jos perimäsi sattuu olemaan sellainen, että se tuottaa vasta-aineita gluteenia vastaan. Samat vasta-aineet nimittäin voivat tuhota omiakin kudoksia.

Ja vielä vaikka kuinka paljon muita kirjoja. Monesta kirjasta on jäänyt mieleeni elämään jokin yksittäinen ajatus. Toiselle lukijalle kirjan merkitys voi olla ihan toinen. Olen nähtävästi tiedekirjaintoilija, vaikka yritän aina lukea kaunokirjallisuuttakin. Kymmeneenkö olisi jo pitänyt lopettaa?

Nupit koilliseen loman ajaksi

Joulun aikaan moni meistä lähtee reissuun ja talo hiljenee. Mutta kuinka käy lämmityksen? Keskuslämmitys pitää kotimme huomaamatta mukavan lämpöisinä, joten lämmitys unohtuu mukavuuslukemiin helposti, vaikka talon asukkaat lähtisivät muualle. Kotien lämmittämiseksi monilla paikkakunnilla palaa vielä kivihiili tai muu fossiilinen polttoaine.

termostaatin säätönuppi pienelläänHyvä tapa on vääntää lämpöpatterien termostaatit pienelle, kun on lähtemässä kotoa pitemmäksi aikaa. Kommuunissamme väännetään nupit koilliseen esimerkiksi kämppiksen huoneessa silloin, kun hän lähtee muutamaksi päiväksi pois. Yritän olla huomaavainen ja palauttaa lämmöt jo hyvissä ajoin ennen huoneen asukkaan paluuta, jottei hänen tarvitse palata kylmään huoneeseen.

Nyt rivitalokotimme tyhjeni noin viikoksi joulupyhien yli, ja väänsimme lämmityksen pienelle koko asunnossa. Me ensimmäisenä palaavat saamme alkaa kotioloihin totuttautumisen noin kuudessatoista asteessa, mutta pian se siitä lämpiää takaisin. Ja pysyvätpä huonekasvitkin paremmin elossa, kun eivät kuivu paahtavan lämpöpatterin vieressä! 🙂

Kaukolämpöä tuottavien voimaloiden toimintaa säädetään suoraan kaukolämmön kysynnän perusteella. Kannattaa siis jättää pois sellainen lämmönkulutus, jonka puuttumisesta ei kenenkään mukavuus kärsi.

Voi kunpa taloyhtiöt laskuttaisivat lämmöstä kulutuksen mukaan, niin saisimme rahallistakin palkintoa vaivannäöstämme. No, ainakin lämpimän veden kulutusmittarit tekevät jo tuloaan moneen kotiin! Lokoisaa joulua kaikille!

Ps. Touhutessani termostaattien kanssa unohdin viedä lähtiessäni biojätteen. No, eipä sekään haise viileässä asunnossa yhtä vahvasti kuin lämpimässä…

Joulukortit 2013!

Ensinnäkin kiitokset sille naapurille, joka dumppasi valtavan kasan vanhoja lastenkirjoja taloyhtiömme roskikseen. Useimmat vanhat Tammen kultaiset kirjat ja muut ihanuudet säästimme, mutta risaisemmat saivat uuden elämän joulukorttien materiaalina. Netcyclerin kautta vaihtamalla hankin osan askartelumateriaalista: korttipohjia ja leimasimia.

Tänä vuonna en kikkaillut askartelutekniikoiden kanssa, vaan leikkasimme lastenkirjoista kivoja kuvia, lisäsimme ehkä tähtiä, tonttulakin tai joulupukkikiiltokuvan. Leimasimella ja metallinvärisellä musteella sai kortteihin toivotukset. Leikkaaminen ja liimaaminen on viisivuotiaamme ominta osaamisaluetta, joten hän odotti aina innokkaana seuraavaa askartelukertaa. Teimme Taiton kanssa myös muotorei’ittimellä lumihiutaleita ja liimasimme niitä kimalleliimalla kortteihin. Parhaiten kimalleliima muuten toimii kiiltäväpintaisella kartongilla, mattapinnalla tulee sotkuisempi ilme.

itse askarreltuja joulukortteja

Olen varmaan friikki, kun teimme jokaisesta 34 kortista erilaisen, ja sitten pakkasin osan niistä näihin karttakirjan lehdistä taiteltuihin kirjekuoriin. Vielä valikoin karttalehden sen mukaan, mikä aihe on kullekin vastaanottajalle läheinen. Appivanhemmat saivat kirjekuoreensa Italian kartan, jossa heidän tapaamispaikkansa Etna on hyvin esillä. Avaruusharrastajakummin kirjekuori oli taiteltu linnunrataa esittelevästä karttasivusta. Berkeleyssä tutkijavaihdossa oleva lanko sai Kalifornian kartan.

Nyt joku lukija varmasti kysyy, miksi lässytän *taas* askartelusta, kun maailmassa on ihan oikeitakin ongelmia. Joo, hiukan on huono omatunto kirjoitusaiheiden valinnasta. Kävin sentään tällä viikolla mielenosoituksessa kauniin kaupunkimetsän puolesta, pohdiskelin kunnallisen päätöksenteon rakenteita ja puuhasin muiden innostuneiden vapaaehtoisten kanssa tuulivoimakampanjaa saadaksemme Helsinkiin viimein oikeita tuulivoimaloita. Ehkä kirjoitan näistä aiheita lisää, kunhan joulukiireet hellittävät. 🙂

Joulukalenteri tiedostavaan kotiin?

Suklaajoulukalenteri? Hm, ehkä tänä vuonna olisi jo voinut sortua. Taito on kuitenkin viisivuotias, ja kaveritkin tarhassa varmaan puhuvat joulukalentereistaan… Päätin mennä kauppaan katsomaan valikoimaa, ja järkytys – ei siellä oikein ollut sellaista, jota haluaisi katsoa kotonaan. Kalenterit näyttävät nykyään olevan eri lelubrändien lisämarkkinointia. Reilun kaupan merkkiä on turha etsiä, vaikka lapsityövoima on kaakaoplantaaseilla yleistä ja paikallisten tulot kurjat. Yritin löytää myös tarrajoulukalenteria, mutta yhtäkään ei osunut kohdalle.

Kävi kuitenkin niin onnekkaasti, etteivät lapset kyselleet suklaakalenterin perään. Perhetuttujen lähettämä partiolaisten adventtikalenteri on tuottanut yhtä paljon iloa kuin muinakin vuosina. Valokki tosin ehti avata suuren osan luukuista, kun silmä vältti. Hankin siksi vielä toisenkin kalenterin, sillä satuin bongaamaan tosi kivoja kalentereita Helsingin kaupungin museokaupasta Sofiankadulta. Harmillista, ettei niistä ole mainintaa netissä.

kaupunginmuseon joulukalenteri

Joulukalentereita oli kolmea erilaista, ja valitsin meille Hakasalmen huvilasta ja Aurora Karamzinista kertovan. Lapset ovat tykänneet kovasti 1800-luvun elämään avautuvista ikkunoista, joista kerrotaan lisää kalenterin takana. Olen itsekin oppinut uutta tästä 1800-luvun vaikuttajaihmeestä, joka ehti vaikka minne. Kalenterin takana esitellään myös huvilan asukkaat 1880-luvulla: everstinna Karamzin ja hänen velipuolensa asuivat siellä peräti yhdentoista palvelijan kanssa! Kyllä tässä omatkin yleishyödylliset aktiviteetit saisivat vauhtia, jos olisi vähän apujoukkoja…

Paperinen kalenterille on toki nykyään vaihtoehtoja. Netistä Ylen Areenasta voi katsoa joulukalenteri-ohjelmaa, ja Älä osta mitään -päivän sivujen kalenterissa julkaistaan joka päivä kulutuskriittinen sarjakuva. Lasten luonnontiedeverkkolehti Jipolla on oma joulukalenterinsa, ja Suomen luonnonsuojeluliitolla omansa. Mitähän muita vielä?

Ammattijärjestäjän vinkit tavarakaaoksen hallintaan!

Perhekahvilassa oli kerrankin hyödyllinen puhuja kaikenmaailman leluesittelijöiden välissä: tavarajärjestäjäfirma Tavararemontti. Se lupaa auttaa hallitsemaan kodin tavaravuorta, yhteistyössä kodin omistajan kanssa.

Meillä tilanne on kohtuullisen hyvä, koska olemme käyttäneet paljohkosti miettimisaikaa kodin toimivuuden hyväksi. Kommuunissa joutuu tottumaan jonkintasoiseen kurinalaisuuteen yhteisten tilojen käytössä. Toki aina on parantamisen varaa, ja selkeät säännöt auttavat. Ilokseni selvisi, että meillä on ollut sama perusperiaate kuin ammattilaisillakin:

  1. Jokaisella tavaralla on oma paikkansa. Käytön jälkeen tavara palautetaan omalle paikalleen.

    kuva: Wikimedia commons, Prateek manjrekar

    kuva: Wikimedia commons, Prateek manjrekar

  2. Tavara säilytetään siellä, missä sitä tarvitaan.

Mikä parasta, ammattijärjestäjien työhön kuuluu antaa vinkkejä myös sisään tulevan tavaravirran patoamiseen. Jos perussyytä ei hoideta, samaan tilanteeseen päädytään aina uudelleen ja kaatopaikat täyttyvät. Aloittaa voi vaikka hankkimalla Ei mainoksia -tarra oveen. Järjestävät varoittivat myös lisäsäilytystilan hankkimisesta; kannattaa ennemmin ensin varmistaa, että olemassaoleva tila on tehokkaassa käytössä: sisältääkö vaatekaappi niitä vaatteita, joita käytät?

Ai miksi kaaokseen nyt ylipäätään pitäisi tarttua? No, perusteluitahan voi hakea niin taloudellisuudesta, ympäristön huomioinnista, mielen kuormittumisesta kuin ajankäytöstäkin.

Asuinneliö täällä Helsingissä maksaa helposti jopa 5000 euroa. Aivan niin, metri x metrin pläntti lattiallasi. Jos neliöitä joutuu hankkimaan paljon vain siksi, että kaikki tavarat saisi mahtumaan, aika paljon rahaa on kiinni turhassa. Ympäristökin kiittää, kun lämmitettävää tilaa on vähemmän.

– Monen ihmisen mieli on keveämpi, jos koti ei ole täynnä roinaa. Minusta tuntuu, että aivoni koko ajan skannaavat muistiin eri tavaroiden sijaintia. Päänuppini pääsee vähemmällä, jos ei tarvitse katsoa tavaravuoria.

Tavaroiden hallinnointiin voi mennä käsittämättömän paljon aikaa. Tarpeettomia tavaroita voi joutua jatkuvasti siirtelemään tieltään syrjään, esim. siivotessa tai kaappeja penkoessa.

Ammattijärjestäjät kehottavat aloittamaan omatoimisen raivaustyön rajatusta kohteesta ja etukäteen suunnitellen. Tätä listaa seuraten pääsee alkuun:

  • Aloita helposta kohteesta (kylpyhuoneen kaappi, keittiön kuivamuonakaappi)
  • Rajaa työmaa (vain yksi hylly tai laatikko)
  • Rajaa työhön käytettävä aika (45 min)
  • Poista häiriötekijät (puhelin, sähköposti) ja keskity tehtävään
  • Mieti etukäteen, miten hoidat esim. kierrätettävät pois asunnosta.
  • Etene systemaattisesti, ja käytä apuna esim. neljän osaston metodia:
  1. Täällä säilytettävät
  2. Muualla säilytettävät
  3. Kierrätys
  4. Roskat
  • Ota jokainen tavara pois paikaltaan ja kyseenalaista se: Tulenko käyttämään tätä? Tuottaako tämä minulle niin paljon iloa, että sitoudun varastoimaan sen ja huoltamaan sitä?
  • Laita jäämään kelpuutetut takaisin
  • Vie roskat ja kierrätettävät pois
  • Nauti tuloksesta
  • Suunnittele seuraava kerta ja Muualla säilytettävien sijoittaminen

Suomessa ammattijärjestäjien työn pohjana on Anne Te Welde-Luoman teos Kaaoksen kesyttäjä, jonka saa kirjastosta.

Jos järjestämiseen ryhtyminen mietityttää, lukekaapa noin kilometrin pituista suositusten listaa!  Näin joulun alla kannattaa armahtaa myös ystäviä ja antaa lahjaksi Jotain muuta kuin tavaraa. HSY:n sivujen aineettomien lahjojen idealista on piiiitkä!