kuva: oniitamo, Flickr, CC
Ruokapalkkiot lasten kasvatuksessa ovat käsittämättömän tehokkaita. Esimerkkinä vaikka tämä arkinen aamun tilanne: päiväkodissa pitäisi olla viiden minuutin päästä, ja nuorimmainen valittaa, että kolmannetkin sukat kiristävät ja paita pitäisi sittenkin vielä vaihtaa. Totean, että jos puetaan väkisin, huutoa jatkuu päiväkodille asti, eikä sittenkään olla ajoissa perillä. Jos vielä jään suostuttelemaan, perillä ei todellakaan olla viiden minuutin päästä. Lupaan, että molemmat lapset saavat ksylitolipastillin, mutta vasta, kun ulkovaatteet ovat päällä. Tulos: molemmat rynnivät alakerran eteiseen niin, että ovat teloa toisensa portaissa, ulkovaatteissa ollaan alta aikayksikön ja päiväkodin aamiaisellekin ehditään ajoissa.
Syyllistyinkö nyt karmeaan kasvatusmokaan, kun käytin ruokaa palkkiona? Tuleeko molemmista aikuisina lohturuokaa tankkaavia olentoja, jotka eivät mahdu kulkemaan ovista?
Olen käyttänyt ruokapalkkioita myös kävelemiseen kannustamiseen, kun kaksi- tai kolmevuotias ei millään olisi halunnut käyttää omia jalkojaan. Kenkien sopivuus oli tarkistettu moneen kertaan, mutta vaunuihin kinuaminen sen kuin jatkui. Otimme käyttöön kävelysuklaa-käytännön: kun kävelee tiettyyn määränpäähän asti, saa myöhemmin kotona palan tummaa suklaata. Käveleminen alkoi sujua, ja vaunut voitiin jättää lopulta autotalliin.
Makean syöminen on kuitenkin pysynyt kohtuudessa, sillä jälkiruuaksi alle kouluikäisillemme riittää karkki tai pari, eikä edes viikonloppuina herkkuja mässäillä kokonaisia pussillisia. Kesäloman alkaessa tyhjensin kaapista viimeisiä joulukarkkeja lapsille erityisherkuiksi.
Minun teoriani mukaan makeanhimo on yksi oire riittämättömästä vitamiinien saannista, siksi meillä pidetään huoli, että kasviksia ja hedelmiä syödään paljon. Karkkeja ei myöskään koskaan syödä tyhjään mahaan, jottei aivoihin jää muistijälkeä sokeriherkuista tehokkaana nälän lievittäjänä. Mutta silti? Olisi mielenkiintoista kuulla, millaisia kokemuksia teillä muilla on ruokapalkinnoista. Onko juuri sinulle jäänyt lapsuuden ruokapalkkioista vääristynyt suhde ruokaan ja millä tavalla?
Kirkonkylä, jossa voi kävellä joka paikkaan! Pitkään mökkeillessä käymme silloin tällöin Juvan kirkonkylällä hoitamassa asioita. Vakikäyntipaikkoihin kuuluvat ainakin ruokakaupat, apteekki, kirjakauppa, kirppari ja rautakauppa. Kun soutuveneet rautakaupan pihalla on fiilistelty läpi ja siirretty taas hankinta ensi vuoteen, on mukava lyssähtää kirjaston rauhaan.
Ekoelämää 