Asioilla kirkonkylällä

kirjaston kirjakassitKirkonkylä, jossa voi kävellä joka paikkaan! Pitkään mökkeillessä käymme silloin tällöin Juvan kirkonkylällä hoitamassa asioita. Vakikäyntipaikkoihin kuuluvat ainakin ruokakaupat, apteekki, kirjakauppa, kirppari ja rautakauppa. Kun soutuveneet rautakaupan pihalla on fiilistelty läpi ja siirretty taas hankinta ensi vuoteen, on mukava lyssähtää kirjaston rauhaan.

Taas palattiin mökille valtavan kirjapinon kanssa; innostun aina lainaamaan liikaa, kun on hyvä tarjonta. Valtavan hieno palvelu, ja avoinna myös ulkopaikkakuntalaisille!

Nyt on muuten hyvä palvelu hiottu entistä paremmaksi: kirjasto on ryhtynyt tukemaan päättämätöntä kävijää. Lainausautomaatin viereen oli koottu valmiita kirjakasseja aikuisille ja eri-ikäisille lapsille. Kiireinen kävijä napatkoon siitä mukaansa, jos ei jaksa kierrellä hyllyjen väleissä. Meneekö tämä jo holhouksen puolelle? 🙂

Saako ruualla palkita?

kuva: oniitamo, Flickr, CC

kuva: oniitamo, Flickr, CC

Ruokapalkkiot lasten kasvatuksessa ovat käsittämättömän tehokkaita. Esimerkkinä vaikka tämä arkinen aamun tilanne: päiväkodissa pitäisi olla viiden minuutin päästä, ja nuorimmainen valittaa, että kolmannetkin sukat kiristävät ja paita pitäisi sittenkin vielä vaihtaa. Totean, että jos puetaan väkisin, huutoa jatkuu päiväkodille asti, eikä sittenkään olla ajoissa perillä. Jos vielä jään suostuttelemaan, perillä ei todellakaan olla viiden minuutin päästä. Lupaan, että molemmat lapset saavat ksylitolipastillin, mutta vasta, kun ulkovaatteet ovat päällä. Tulos: molemmat rynnivät alakerran eteiseen niin, että ovat teloa toisensa portaissa, ulkovaatteissa ollaan alta aikayksikön ja päiväkodin aamiaisellekin ehditään ajoissa.

Syyllistyinkö nyt karmeaan kasvatusmokaan, kun käytin ruokaa palkkiona? Tuleeko molemmista aikuisina lohturuokaa tankkaavia olentoja, jotka eivät mahdu kulkemaan ovista?

Olen käyttänyt ruokapalkkioita myös kävelemiseen kannustamiseen, kun kaksi- tai kolmevuotias ei millään olisi halunnut käyttää omia jalkojaan. Kenkien sopivuus oli tarkistettu moneen kertaan, mutta vaunuihin kinuaminen sen kuin jatkui. Otimme käyttöön kävelysuklaa-käytännön: kun kävelee tiettyyn määränpäähän asti, saa myöhemmin kotona palan tummaa suklaata. Käveleminen alkoi sujua, ja vaunut voitiin jättää lopulta autotalliin.

Makean syöminen on kuitenkin pysynyt kohtuudessa, sillä jälkiruuaksi alle kouluikäisillemme riittää karkki tai pari, eikä edes viikonloppuina herkkuja mässäillä kokonaisia pussillisia. Kesäloman alkaessa tyhjensin kaapista viimeisiä joulukarkkeja lapsille erityisherkuiksi.

Minun teoriani mukaan makeanhimo on yksi oire riittämättömästä vitamiinien saannista, siksi meillä pidetään huoli, että kasviksia ja hedelmiä syödään paljon. Karkkeja ei myöskään koskaan syödä tyhjään mahaan, jottei aivoihin jää muistijälkeä sokeriherkuista tehokkaana nälän lievittäjänä. Mutta silti? Olisi mielenkiintoista kuulla, millaisia kokemuksia teillä muilla on ruokapalkinnoista. Onko juuri sinulle jäänyt lapsuuden ruokapalkkioista vääristynyt suhde ruokaan ja millä tavalla?

Oodi Järvi-Suomelle?

Järvi-Suomeen matkaa kesälomaksi valtava joukko ihmisiä, meidän perheemme muiden mukana. Mutta miksei ole olemassa laulua, joka kertoisi kaipuusta Järvi-Suomeen? Tai ainakaan en ole sellaista löytänyt.

Rinkkaa pakatessa rallattelen ”Minä lähden Pohjois-Karjalaan”, kun Etelä-Savoon lähtemisestä ei tule yhtään biisiä mieleen. Saimaa on käsittämättömän upea järvi, mutta Saimaa-aiheisia lauluja kelatessa tulee mieleen lähinnä Nestori Miikkulainen ja ”Suuri Saimaa, mut naista sen rannoilta vaan, ei näin tuuliseen saareen saa asettumaan”. Lapin kuumeestakin on lauluja tehty vaikka kuinka, tyyliin ”Ken suoniinsa on saanut Lapin kuumeen polttavan, sen mieli tänne lakkaamatta palaa”.
lampimaisema
Mökkilampi on rakas synkemmälläkin säällä, en väsy katsomaan sen maisemaa. Lintujen konserttikin on ihan toista monimuotoisuudessaan kuin kotipihalla Helsingissä. Päällimmäisenä raikaavat kurkien huudot ja laulujoutsenten touhotus, ja niiden seurana iso joukko yölaulajia, jotka haluaisin oppia tuntemaan tarkemmin. Lapset kyselevät, onko tämä nyt jo se pitkä loma, jottei mökiltä tarvitse lähteä heti pois. Kyllä vain, nyt nautitaan!

maahumalaPs. Villiyrttiharrastajat, nyt on hyvä aika aloittaa ensi talven flunssalääkkeiden kerääminen. Päätin lisätä kuivattavien yrttien valikoimaan tänä vuonna maahumalan, jota on perinteisesti käytetty mm. monenlaisten hengitystievaivojen hoitoon. Nyt on sen paras keruuaika, sillä kukkivissa versoissa on vaikuttavia aineita yleensä eniten. Pian seuraa mesiangervokausi, siitä saa flunssan taltuttamiseen luonnon omat aspiriinit.

Marttakerho kokoontuu

marttakerho_kokoontuu1Marttakerho kokoontuu, tokaistaan, kun joukko naisia jää puhua pälättämään. Pitkän matikan tunneilla aikoinaan saimme kuulla sen tapaisia huomautuksia. No, tuon kuvan mukaisissa tiloissa ne marttakerhot sitten kokoontuvat. Sain vihdoin liityttyä jäseneksi.

Tiesittekö, että erilaisia marttayhdistyksiä on valtava määrä? Yliopistolla toimii Hyvät martat, täällä kotikaupunginosassani Laajasalon martat ja Espanjassa Aurinkorannikon Martat. Valitsin omaksi yhdistyksekseni Anarkistimartat, koska toiminta oli sopivan laaja-alaista. Eihän sitä tiedä, jos sattuu muuttamaan jonnekin muualle.

Osallistuin marttojen villivihanneskurssille, vaikka sen sisältö olikin kovin tuttua. Halusin saada virallisen statuksen villivihannesosaamisesta. Erityisesti ruoka- ja puutarhakursseja järjestetään martoissa valtavat määrät. Kalankäsittelykurssi oli taas kerran täynnä, ja ennen syksyn sienikursseja on tarjolla puutarhaosaamista monesta näkökulmasta. Vähemmän kodinhoito-orientoituneetkin harrastavat marttailua, vaikkapa marttagolfia…

Kuulenko joltakulta huomautuksen, etteivät sukupuolen mukaan rajoitetut kerhot ole oikein tätä päivää? Eivät olekaan, marttojen jäsenyys on ollut avoinna miehillekin jo pitkään. Tervetuloa mukaan!

Villivihanneskokeiluja

kuusenkerkkäpirtelöä syömässäAika monet villivihannekset sopivat syötäviksi niin, että surauttaa ne tehosekoittimessa pirtelön sekaan. Rantamintusta tulee hyvä pirtelö, ja olen nähnyt ihmisten käyttävän vuohenputkeakin samaan tapaan. Tänään pirtelöön katosi reilu erä kuusenkerkkiä, kaksi banaania, aamuisen kaurapuuron jämät ja vajaa puoli litraa jäätelöä. Hyvin maittoi kuusenkerkkäpirtelö niin aikuisille kuin lapsillekin, tosin puuro teki rakenteesta turhankin kiinteää.

Mökin omenapuiden alla maata peittää yhtenäinen maahumalakasvusto. Päätin tänä vuonna kokeilla maahumalaa samaan tapaan, onhan se hyväntuoksuinen ja vahvannäköinen kasvi. Suomen terveyskasvit -kirja suosittaa sitä keuhkoputkentulehdukseen, ja jostain luin sitä käytetyn myös hengenahdistuksen hoitoon. Maahumalapirtelön maussa ei ollut vikaa, mutta hyvää suutuntumaa siitä ei tule. Lehdenpalat tuntuivat takertuvan kurkkuun.

villivihanneskokeiluja2Nenän, kurkun ja nielun vaivoihin aion vastedes kokeilla maahumalaa perinteisenä teenä, silloin ei lehtiä tarvitse syödä. Kasvista käytetään kukkivia versonlatvoja, eli se on parhaimmillaan juuri nyt.

Muuten villivihanneskevään ruuat ovat meillä olleet niitä totuttuja: nuoria vuohenputken lehtiä salaattiin ja ryöpättyjä nokkosia lettuihin.

Yllätyin muuten, kun selvitin nokkosen ravintoarvoja. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Fineli -tietokanta  tiesi kertoa, että siinä on kalsiumiakin 594 mg/100 g – yli nelinkertaisesti maitoon verrattuna! Vihreissä kasviksissa on muutenkin kivasti kalsiumia, keskimäärin (72 mg/100 g). Villivihannesten puputtaja ainakin saa vahvat luut. Myös C-vitamiinia on monissa villikasveissa paljon, nokkonen ylittää appelsiinin pitoisuudet yli kuusinkertaisesti massayksikköä kohti!

Eskarilaisen elämää: Biokaasuautolla mökille

biokaasuautolla_mokille1Huruttelimme tässä mökille biokaasuautolla, jonka äitini sai janne kilpiseltä. Mökille pääsyä oltiinkin jo odoteltu. Mutta biokaasuauto onkin aivan omaa luokkaansa. Biokaasuauto on omaa luokkaansa siksi, että se pystyy käyttämään sekä biokaasua että bensaa.

Taito