Oikeissa töissä

Onneksi on henkilöstövuokrausyrityksiä! Pääsin oikeisiin töihin pitkästä aikaa. Elintarvikeyrityksen tuotannossa työskentely ei ole ihan koulutukseni mukaista hommaa, mutta on ollut tosi mielenkiintoista. Mietin aina erilaisia tuotteita käyttäessäni, kuinka ne oikein tehdään. Nyt sain olla tekemässä ja näkemässä ihan itse. Jopas jotakin, pinaattiletut ihan oikeasti paistetaan isoilla pannuilla ja pakataan käsin rasioihin.

Enpä olisi tuotekehitystaustainen insinööri, elleivät aivoni alkaisi työskennellä erilaisten parannusehdotusten parissa, kun jonkinlaisen tuotantoprosessin näen. Pieni lean-konsultti vaatii päästä esiin. Miksi tämä asia on ratkaistu näin? Eikö olisi sujuvampaa hoitaa asiat noin? Olisiko tuossa paikka energian ja kustannusten säästölle? Olenko teknofriikki, kun alan heti miettiä teknistä ratkaisua avuksi työläimpiin käsityövaiheisiin? Voisiko uudet työntekijät perehdyttää paremmin? Miksi luomutuotteisiin profiloituva firma näyttää laiminlyövän jätteiden lajittelun kokonaan?

Käytävältä löytyi aloitelaatikko, sinne vein nipun kehitysehdotuksia. Nyt odottelen uteliaana, kuinka yritys suhtautuu aloitteisiin.

Työt jouluruokien tuotannossa olivat ensimmäinen kertani käytännön hommissa. Ennestään olen tehnyt vain asiantuntijatöitä. Sen kyllä huomasi. Välillä tuntui kömpelöltä, kun kaikki työtavat ja -välineet olivat outoja. Toisaalta minut saattoi huoletta lähettää  punnitsemaan aineksia isoja ruokaeriä varten. Olin innoissani, kun pääsin ottamaan uutta tuotantokonetta käyttöön ja säätämään sen asetuksia. Hämmentävää ja helpottavaa, että kellon lyödessä neljä voi tosiaan lyödä hanskat tiskiin ja jättää työn jatkamisen myöhempää vuoroa tekeville.

Joskus kohtasin ongelmia siksi, että olen tottunut tietämään, *miksi* asiat tehdään. Joku vakityöntekijöistä puhui kyselijälle kuin vähä-älyiselle:

Vakityöntekijä: ”Punnitse kilo ruokaöljyä.”
Minä: ”Ei siis toimitakaan tämän ohjeen mukaan?” (näytän saamaani ohjetta, jossa lukee 400 g)
V: ”Punnitse kilo ruokaöljyä.” (ärtyneesti)
M: (lähden hämmentyneenä punnitsemaan)

Muuten ilmapiiri oli hyvä, ja työkaverit auttoivat. Tuotantohommat sopivat hyvin satunnaiseksi lisätienestiksi, ja henkilöstövuokrausyritys tekee lyhyet työkeikat mahdollisiksi. Vakityöhön tehdashallissa voisi olla vaativampaa sopeutua: ei näe päivänvaloa arkipäivinä ollenkaan. Nautinkin sitten kaksinverroin, kun viikonloppuna kävimme Lucian-päivän konsertissa ja syömässä Vehmaan teehuoneella: kaunis ympäristö, ensilumen ripaus eikä ohjelmoitua aikataulua.

Eskarilaisen elämää: roskien keruuta meren rannalla

meren rannalla roskia keräämässäRoskien keruu roskapihdeillä on hauskaa, kun voi siivota luontoa. Emme ehtineet edes lähteä, kun isä löysi autotallin lattialta jonkun paperin. Kun olimme merenrannalla, löysimme sieltä roskia. Muuten siellä on hauskaa. Käyn siellä mielelläni retkillä, koska tykkään kiipeillä siellä. Näimme siellä myös sorsia.

Löysimme rannalta kokonaisen pussillisen roskia. Ajattelin roskaajista niin rumasti, etten voi sitä edes tähän kirjoittaa.

Taito

roskien_keruuta_meren_rannalla2Ps. Tässä tekstissä vierailevana toimittajana oli kuusivuotias Taito, joka halusi kirjoittaa omia mietteitään. Sain haasteen roskienkeruuretkeen Kaarina Davisilta, joka antoi haasteen bloginsa välityksellä. Kiitos Kaarina! Haastan itse muutkin laajasalolaiset pitämään huolta rantojemme kauneudesta. Sinne jäi vielä kerättävää. 🙂

Kännykän synttäribileet

Kahdeksan vuotta on puhelimeni palvellut minua uskollisesti! Sama akkukin on kestänyt kaikki nämä vuodet, ja sillä mennään edelleen monta päivää. Oli siis aika kohottaa malja! Juhlimme ystävieni kanssa kännykän synttäreitä ja lapsetkin pääsivät kilistämään, sillä laseissa oli Kuohuvaa kuusenkerkkää. Lasten mielipide hiilihapotetun juoman mausta olikin sitten toinen juttu.

Nokialainen kännykkä 8 v!

Vuonna 2006 aloitin uudessa työpaikassa. Uusi pomoni tyrkkäsi käteeni työpuhelimen ja tokaisi jotain sen tapaista, että tuossa on, jos kelpaa. Tavalliselle rivityöntekijälle ei tarjottu kovin kallista mallia, vaan enemmänkin karvalakkiversio. Perustoiminnot ajoivat kuitenkin hyvin asiansa. Puhelimen muoto on mukavan käteensopiva, siitä tulee mieleen Puffet-jäätelö. Jo paria vuotta aikaisemmin oli Valion jäätelöliiketoiminta myyty Nestlelle, ja nyt on Nokiakin myyty Microsoftille. Ja olen jo ehtinyt alla kahdessa muussakin työpaikassa.

Kameraa ei tuossa kännykkämallissa vielä ole. Uusiin paikkoihinkin suunnistan edelleen siten, että katson kotona reitin tietokoneelta, painan sen mieleeni tai hahmottelen tarvittaessa tärkeimmät risteykset paperille. Ja bussissa istun levollisena jutellen lasten kanssa, katsoen maisemia tai lukien kirjaa. Muiden lapset tuijottavat älypuhelimia näprääviä vanhempiaan odottaen saavansa edes vilkaisun facebook-päivitysten välissä.

Samaan aikaan yhdessä puhelimen kanssa sain kannettavan tietokoneen, jonka muistista pari päivää sitten otin viimeisiä varmuuskopioita ennen koneen päätymistä kierrätykseen. Sen akku otti viimeiset hengenvetonsa pari vuotta sitten. Onneksi Dellin kone oli niin varmatoiminen, että sitä pystyi ajamaan myös suoraan verkkovirralla, mikä antoi lisävuosia. Niitä toi myös työmuistin lisäys jo vuosia sitten. Nyt alkoi kovalevy sanoa sopimustaan irti.

Laitteistaan kannattaa pitää hyvää huolta. Jos jokainen meistä vaihtaisi puhelintaan vuodenkin välein, voi vain kuvitella, millainen pino niitä kertyisi kaatopaikoille tai kehitysmaiden lasten purettaviksi vuosikymmenten mittaan. Elektroniikka sisältää paljon arvokkaita metalleja, mutta hankalasti hyödynnettävässä muodossa. Kierrätysaste on vielä yllättävän alhainen. Vaikka käyttöikää saataisiinkin pidennettyä, pitää saada myös tämä perusongelma ratkaistuksi, muuten meillä ei kohta enää ole raaka-aineita, joista valmistaa viimeisimmät tekniikan vempeleet.

Kas niin, aika mennä nukkumaan. Säädän taas puhelimeen herätysajan, kytken virran pois virtanapista ja panen kännyn tyynyni alle pitämään huolen, ettei tule nukuttua liian myöhään aamulla. Vanha nokialainen osaa käynnistää itsensä, kun on aika herätä.

-Piia

Joulukortit 2013!

Ensinnäkin kiitokset sille naapurille, joka dumppasi valtavan kasan vanhoja lastenkirjoja taloyhtiömme roskikseen. Useimmat vanhat Tammen kultaiset kirjat ja muut ihanuudet säästimme, mutta risaisemmat saivat uuden elämän joulukorttien materiaalina. Netcyclerin kautta vaihtamalla hankin osan askartelumateriaalista: korttipohjia ja leimasimia.

Tänä vuonna en kikkaillut askartelutekniikoiden kanssa, vaan leikkasimme lastenkirjoista kivoja kuvia, lisäsimme ehkä tähtiä, tonttulakin tai joulupukkikiiltokuvan. Leimasimella ja metallinvärisellä musteella sai kortteihin toivotukset. Leikkaaminen ja liimaaminen on viisivuotiaamme ominta osaamisaluetta, joten hän odotti aina innokkaana seuraavaa askartelukertaa. Teimme Taiton kanssa myös muotorei’ittimellä lumihiutaleita ja liimasimme niitä kimalleliimalla kortteihin. Parhaiten kimalleliima muuten toimii kiiltäväpintaisella kartongilla, mattapinnalla tulee sotkuisempi ilme.

itse askarreltuja joulukortteja

Olen varmaan friikki, kun teimme jokaisesta 34 kortista erilaisen, ja sitten pakkasin osan niistä näihin karttakirjan lehdistä taiteltuihin kirjekuoriin. Vielä valikoin karttalehden sen mukaan, mikä aihe on kullekin vastaanottajalle läheinen. Appivanhemmat saivat kirjekuoreensa Italian kartan, jossa heidän tapaamispaikkansa Etna on hyvin esillä. Avaruusharrastajakummin kirjekuori oli taiteltu linnunrataa esittelevästä karttasivusta. Berkeleyssä tutkijavaihdossa oleva lanko sai Kalifornian kartan.

Nyt joku lukija varmasti kysyy, miksi lässytän *taas* askartelusta, kun maailmassa on ihan oikeitakin ongelmia. Joo, hiukan on huono omatunto kirjoitusaiheiden valinnasta. Kävin sentään tällä viikolla mielenosoituksessa kauniin kaupunkimetsän puolesta, pohdiskelin kunnallisen päätöksenteon rakenteita ja puuhasin muiden innostuneiden vapaaehtoisten kanssa tuulivoimakampanjaa saadaksemme Helsinkiin viimein oikeita tuulivoimaloita. Ehkä kirjoitan näistä aiheita lisää, kunhan joulukiireet hellittävät. 🙂

Ammattijärjestäjän vinkit tavarakaaoksen hallintaan!

Perhekahvilassa oli kerrankin hyödyllinen puhuja kaikenmaailman leluesittelijöiden välissä: tavarajärjestäjäfirma Tavararemontti. Se lupaa auttaa hallitsemaan kodin tavaravuorta, yhteistyössä kodin omistajan kanssa.

Meillä tilanne on kohtuullisen hyvä, koska olemme käyttäneet paljohkosti miettimisaikaa kodin toimivuuden hyväksi. Kommuunissa joutuu tottumaan jonkintasoiseen kurinalaisuuteen yhteisten tilojen käytössä. Toki aina on parantamisen varaa, ja selkeät säännöt auttavat. Ilokseni selvisi, että meillä on ollut sama perusperiaate kuin ammattilaisillakin:

  1. Jokaisella tavaralla on oma paikkansa. Käytön jälkeen tavara palautetaan omalle paikalleen.

    kuva: Wikimedia commons, Prateek manjrekar

    kuva: Wikimedia commons, Prateek manjrekar

  2. Tavara säilytetään siellä, missä sitä tarvitaan.

Mikä parasta, ammattijärjestäjien työhön kuuluu antaa vinkkejä myös sisään tulevan tavaravirran patoamiseen. Jos perussyytä ei hoideta, samaan tilanteeseen päädytään aina uudelleen ja kaatopaikat täyttyvät. Aloittaa voi vaikka hankkimalla Ei mainoksia -tarra oveen. Järjestävät varoittivat myös lisäsäilytystilan hankkimisesta; kannattaa ennemmin ensin varmistaa, että olemassaoleva tila on tehokkaassa käytössä: sisältääkö vaatekaappi niitä vaatteita, joita käytät?

Ai miksi kaaokseen nyt ylipäätään pitäisi tarttua? No, perusteluitahan voi hakea niin taloudellisuudesta, ympäristön huomioinnista, mielen kuormittumisesta kuin ajankäytöstäkin.

Asuinneliö täällä Helsingissä maksaa helposti jopa 5000 euroa. Aivan niin, metri x metrin pläntti lattiallasi. Jos neliöitä joutuu hankkimaan paljon vain siksi, että kaikki tavarat saisi mahtumaan, aika paljon rahaa on kiinni turhassa. Ympäristökin kiittää, kun lämmitettävää tilaa on vähemmän.

– Monen ihmisen mieli on keveämpi, jos koti ei ole täynnä roinaa. Minusta tuntuu, että aivoni koko ajan skannaavat muistiin eri tavaroiden sijaintia. Päänuppini pääsee vähemmällä, jos ei tarvitse katsoa tavaravuoria.

Tavaroiden hallinnointiin voi mennä käsittämättömän paljon aikaa. Tarpeettomia tavaroita voi joutua jatkuvasti siirtelemään tieltään syrjään, esim. siivotessa tai kaappeja penkoessa.

Ammattijärjestäjät kehottavat aloittamaan omatoimisen raivaustyön rajatusta kohteesta ja etukäteen suunnitellen. Tätä listaa seuraten pääsee alkuun:

  • Aloita helposta kohteesta (kylpyhuoneen kaappi, keittiön kuivamuonakaappi)
  • Rajaa työmaa (vain yksi hylly tai laatikko)
  • Rajaa työhön käytettävä aika (45 min)
  • Poista häiriötekijät (puhelin, sähköposti) ja keskity tehtävään
  • Mieti etukäteen, miten hoidat esim. kierrätettävät pois asunnosta.
  • Etene systemaattisesti, ja käytä apuna esim. neljän osaston metodia:
  1. Täällä säilytettävät
  2. Muualla säilytettävät
  3. Kierrätys
  4. Roskat
  • Ota jokainen tavara pois paikaltaan ja kyseenalaista se: Tulenko käyttämään tätä? Tuottaako tämä minulle niin paljon iloa, että sitoudun varastoimaan sen ja huoltamaan sitä?
  • Laita jäämään kelpuutetut takaisin
  • Vie roskat ja kierrätettävät pois
  • Nauti tuloksesta
  • Suunnittele seuraava kerta ja Muualla säilytettävien sijoittaminen

Suomessa ammattijärjestäjien työn pohjana on Anne Te Welde-Luoman teos Kaaoksen kesyttäjä, jonka saa kirjastosta.

Jos järjestämiseen ryhtyminen mietityttää, lukekaapa noin kilometrin pituista suositusten listaa!  Näin joulun alla kannattaa armahtaa myös ystäviä ja antaa lahjaksi Jotain muuta kuin tavaraa. HSY:n sivujen aineettomien lahjojen idealista on piiiitkä!

Vintti asuinkäyttöön – osa 2

ekovilla asennettuna

Nyt on vintillä vällyt ja fyllit paikoillaan. Märkäpuhallus ei nimestään huolimatta ollut kovin vetistä touhua. Puhallustekniikan ansiosta eriste asettuu hyvin paikoilleen myös avoimeen pystysuoraan seinään ja täyttää tarkasti kaikki kolot. Eristeiden on annettava kuivua muutama päivä, ennen kuin seinän rakentamista jatketaan.

villa tulee letkua pitkin

ekovillan puhallustaAsennus sujui näppärästi: pihaan ajoi Ekovillan kuorma-auto, josta vedettiin letku vintille. Kaksi asentajaa vuorasi vintin pinnat ja laipion puolessa päivässä.

Ekovillaeriste on tehty kierrätyspaperista, ja siihen on lisätty booria palonesto- ja homeenestoaineeksi. Boori voi aiheuttaa hengitysteiden ja ihon ärsytystä pölistessään puhallusvaiheessa, joten työntekijöiden on syytä käyttää hengityssuojaimia. Eriste on kuitenkin siinä määrin luonnontuote, että sen voi vaikka kompostoida, onhan boori myös kasveille tarpeellinen alkuaine.

Ekovillan tiheys on 30-45 kg/m3 riippuen rakenteesta, johon se on asennettu. Meillä täytettäviä kuutioita oli noin 30, joten eristemassaa on rakenteissa noin 1000 kg verran. En löytänyt netistä tarkkaa tietoa, paljonko paperiin on sitoutunut hiiltä. Jos arvioidaan, että paperi sisältäisi noin painonsa verran hiilidioksidiekvivalentteja, eristeeni vastaisi noin 8000 km:n autoilua. Hiilen varastointi on selvästikin vaativa tehtävä!

Ympäristökeskuksen sivuilla on ihan vertailututkimuskin erilaisten rakentamisratkaisujen ympäristöystävällisyydestä ilmaston ja energiankulutuksen kannalta: Koskela, Korhonen et al 2011: Materiaalinäkökulma rakennusten ympäristöarvioinnissa. Jos rakentaa puurunkoisen talon ja eristää sen ekovillalla, pääsee jopa plussalle. Talo varastoi enemmän hiiltä kuin sen rakentaminen on tuottanut hiilidioksidipäästöjä! Sen sijaan mineraalivillaeristeet ovat energiasyöppöjä valmistaa. Mineraalivilla sopii myös kosteudenpidätysominaisuuksiltaan huonosti yhteen puurakenteiden kanssa, joten sekä ympäristön että terveen rakennustavan kannalta kannattaa valita selluvilla/ekovilla. Selluvilla pidättää paljonkin kosteutta eristyskyvyn kärsimättä.

Vintti asuinkäyttöön! Osa 1

Kesäelämämme alkoi taas neljän kuukauden mökkiloman muodossa. Kun olimme päässeet perille, jouduimme sellaiseen töiden pyörteeseen, että viikko on kulunut huimalla vauhdilla. Tämän kesän ohjelmaan kuuluu isona asiana mökin vintin remontointi asuinkäyttöön. Remontin ohjaamisen ohessa hoidamme kesäkanoja, viljelemme kasvimaata ja kalastamme.

vintti remontissaMökkini on puolitoistakerroksinen 1950-luvun puutalo, jonka yläkerta on jäänyt aikoinaan rakentamatta loppuun. Meillä vei vuosia tyhjentää vintti sinne kuudenkymmenen vuoden aikana kertyneistä tavaroista: kävimme kaiken läpi, lajittelimme, valitsimme säilytettäväksi näytteitä menneen ajan elämästä ja etsimme niille epätoivoisesti säilytyspaikkaa remontin ajaksi. Itse työn pitäisi olla aika suoraviivaista, sillä huonekorkeutta ja valoa on vintillä jo alkujaan riittävästi. Tämän vuoden toukokuussa remontti viimein pääsi alkamaan: seinien ja katon tuleva rakenne on suunniteltu, luvat on saatu ja työntekijätkin ehtivät viimein paikalle. Vinttiremonteista on ollut yllättävän vaikea löytää tietoa, joten esittelenpä tässä pääpiirteittäin, kuinka omamme toteutamme.

Remontin lähtökohtana on talon alkuperäisen rakenteen ja tyylin kunnioittaminen. vanha lehti-ilmoitus puruissaMökissä ei pidetä lämmitystä talvella, joten täytyy valita rakenteita, jotka kestävät vuodenaikojen kosteusvaihteluja mahdollisimman hyvin. Siksi emme ole uskaltaneet ottaa mitään muovimateriaaleja rakenteisiin mukaan. Myöskään mineraalipohjaiset eristeet eivät sovi yhteen kosteusvaihtelujen kanssa: Panu Kailan klassikosta Talotohtorista olen oppinut, että kivivillojen eristyskyky romahtaa, jos niihin pääsee kosteutta. Puutalossa jos missä on väistämättä kosteusvaihteluja. Markkinoillahan olisi monenlaisia muoviratkaisuja, jopa luomulta kuulostavilla nimillä kuten Vintti-Iita, mutta niille sanoimme kiitos ei.

Sen verran joustimme luomuilussa, että perinteisten purueristeiden sijaan yläpohjaan ja vintin seiniin on tulossa selluvillaeriste. Selluvilla säilyttää eristyskykynsä kosteuden vaihdellessa ja on hengittävä materiaali. Sopivan tuotteen hakeminen vei aikansa: vanhan talon kattoruoteiden väli ei sovi yhteen minkään levykoon kanssa. Puhallettavan villan taas sanotaan valuvan aikaa myöten kohti räystäitä, mikä veisi eristyskyvyn. Sitten kuulimme selluvillan märkäpuhalluksesta, jolla villa saadaan tarttumaan paikoilleen tiiviisti vuotokohtia jättämättä, ja seinät ovat avoimina puhalluksen ajan. Näin asennetun eristeen pitäisi myös pysyä muodossaan pitkään. Märkäpuhallusratkaisu kuulosti parhaalta tässä tapauksessa. Ensi viikolla Ekovillan asentajat saapuvat, sittenpä nähdään.

Seinien rakenteessa jäljitellään talon alakerran ratkaisua, ja kerrokset ulkoa sisäänpäin ovat 1950-luvun talon seinärakenne purueristeineentällaiset:

1. ulkoverhous (vanha säilyy)
2. vinolaudoitus (vanha säilyy)
3. tuulensuojapaperi (paperoitava uudestaan, osittain hiirensyömää)
4. puurunko ja selluvilla (vanha runko, uusi eriste)
5. leijonalevy
6. panelointi

Alakerrassa sisäpuolella on vaakalaudoitus ja sen päällä levy tai pinkopahvi. Tulimme siihen tulokseen, että pinkopahvia olisi ollut hankala viritellä vintin pienille ja rikkonaisille seinäpinnoille. Levyt ja panelointi on parempi vaihtoehto.

Laipioon tuleva eristekerros on paljon ohuempi kuin nykyiset rakennusmääräykset vaatisivat. Yläkerta on kuitenkin määritelty vain puolilämpimäksi tilaksi, minkä vuoksi se sallittiin tässä tapauksessa. Siitä huolimatta paksuutta tulee reilummin kuin mihin talon rakennusvaiheessa oli varauduttu, joten ruoteet saivat korotusta.

1. aluskate/ vanha kate
2. vanha ruode + lisäkoolaus
3. tuuletusväli 60mm + tuuletusraot räystäiden alla sekä päädyissä
4. kuitulevy 24mm (ohuempi menisi notkolle)
5. selluvilla noin 200 mm
6. paperointi vahvistetulla paperilla
7. koolaus 22mm
8. panelointi 18mm

kattoruotteiden korotus, ilmarako ja kuitulevy

katon rakenne ennen panelointia

Puimurin olkiputki remonttijätteen poistoapuna

Vanhat likaantuneet purut piti poistaa lattiasta. Kysyin tarjousta tehoimurifirmalta, ja sieltä arvioitiin tyhjennyksen hinnaksi noin tuhat euroa. Sisuunnuin tästä niin, että teimme työn itse Tompan kanssa parissa päivässä. Viritimme remontintekijöiden avustuksella ikkunan ja mattotelineen väliin puimurin olkiputken. Mätimme purut rikkalapioilla isoihin ämpäreihin ja kippasimme ne putkea pitkin alas pihalla odottaviin kottikärryihin. Isoin urakka oli oikeastaan loppusiivous rakennusimurin avulla, mutta pölyä yskimme nenät verillä.

Lattiakoolauksia piti oikaista, jotta uusi lattia saataisiin suoraan. Kuvassa näkyy, kuinka viiden lattian oikaisusentin vinous on korjattu liittämällä vanhan koolauksen kylkeen uusi.

-Piia

Sisustussuunnittelija ituhipin luona – lopputulos!

Kerroin viime syksynä lastenhuoneen sisustussuunnitelmista, ja nyt viimein on valmista. Lundia-kirjahylly on koossa, verhot on hankittu, lampunvarjostin on vaihdettu ja edelliselle kirjahyllyllekin on löytynyt uusi koti.

Lundian kirjahylly ja taso

Lundian kirjahylly ja taso

Lundioissa meni aikaa, sillä hankimme kaikki käytettynä eri paikoista. Hioin ja lakkasin ovet ja tason. Vaihdoimme myös vetimet. Nyt on sitten vetiminä ihan K-Raudan hyllytavaraa, sillä Lundialla on onneksi käytössä standardimitat. Kirjoitustaso tuo lisää tilaa leikeille, sitä voi käyttää vaikka nukkekodin kanssa. Myöhemmin se palvelee koulupöytänä, ja tason korkeutta voi vaihtaa tarpeen mukaan.

sisustussuunnittelija_lopputulos3Hankintoja tehdessäni olen huomannut, miksi kulutusmenomme ovat näyttäneet aika pieniltä: kaikenlaiseen sisustussälään saa menemään aika tavalla rahaa, jos jatkuvasti pitää kotia päivittää. Otetaan nyt vaikka verhot: erehdyin aluksi tilaamaan ne Ellokselta. Saapunut paketti sisälsi aivan erilaisen kangaskappaleen kuin piti ja kurjaa laatua – ei kun palauttamaan. Seuraavaksi piti perua yrityksen ilman lupaa lähettämät mainosviestit sähköpostista ja kännykästä. Paperipostia lappaa vieläkin suunnilleen viikoittain, markkinointibudjetin täytyy olla todella suuri. Hankin lopulta laadukasta ja oikeanväristä kangasta olevat verhot tilaustyönä Eurokankaan kautta, ja rahaa meni yli satanen. Näihin kankaanpaloihin on nyt syytä olla tyytyväinen pitkään, vielä silittääkin pitäisi. Ylijäämäpaloista saimme vielä pari tyynyä.

sisustussuunnittelija_lopputulos2Lampunvarjostinten vaihtokappaleita löytyy helposti vaikka Sokokselta, eivätkä ne maksa paljoa.

Nyt lastenhuoneessa pääsee taas keskittymään siihen, mitä varten huone on olemassa.

sisustussuunnittelija_lopputulos4

sisustussuunnittelija_lopputulos6

sisustussuunnittelija_lopputulos5

Ps. Vanhan kirjahyllyn kanssa olimme ensin sormi suussa, kun jopa Kierrätyskeskus ilmoitti, ettei ota vastaan kymmentä vuotta vanhempia kirjahyllyjä. Ei käy, olipa se kuinka hyväkuntoinen hyvänsä. Onneksi sille löytyi onnellinen ottaja Siwan ilmoitustaulun kautta.

Ps2. Lopputuloksesta on sisustajan näkökulma myös hänen omassa blogissaan!

Ihana, ihana lumi – entä tulevaisuudessa?

ihana_ihana_lumi1Talviulkoilua lasten kanssa tänään: ihana auringonpaiste, ja puhdasta lunta kasoittain ja taas kasoittain ympärillä. Ulkoilun sisältö ei ollut sen kummempaa kuin viedä paperinkeräyssäkki keräysastiaan ja sitten möyriä vähän pihalla, mutta nautimme siitä kaikki täysillä.

Saamme vielä vähän aikaa nauttia lumisista talvista, mutta lasteni ollessa minun ikäisiäni lumen määrä on jo alkanut vähentyä. Vuoteen 2040 mennessä Suomen keskilämpötila ehtii nousta noin kaksi astetta, ja nousu on suurempaa talvella kuin kesällä.
ihana_ihana_lumi2
Olen tuntenut viime ajat suurta kiitollisuutta siitä, että oman perheemme asiat ovat niin hyvin. Samalla tieto siitä, miten kurjaan suuntaan maailman asiat noin yleisesti ovat menossa, tuntuu monesti musertavalta. Kaksi astetta kuulostaa vähältä, mutta sitä vastaavassa ilmastossa luonto on jo toisen näköinen kuin tämä nykyinen.

Ja se on vasta alkusoittoa, vuosisadan puolivälin jälkeen mennään lämpötiloissa ylös ja rytinällä. Suuri osa maapallon nykyisestä asutusta pinta-alasta muuttuu olosuhteiltaan niin vaikeaksi asua, että tulijoita tänne pohjoiseen riittää. Ja mitähän heille kaikille tehdään? Samaan aikaan luonnossa kaikki menee mullin mallin. Presidentti Sauli Niinistökin otti eduskunnan avajaispuheessaan voimakkaasti kantaa ilmastonmuutokseen, suunnilleen sanoilla ”elämä uhkaa loppua nykymenolla ennen kuin öljy loppuu”, mutta uutisoitiinko sitä juuri missään. Hesari ainakin ohitti asian täysin.

Nyt lastensa tulevaisuudesta huolestuneet vanhemmat ovat perustamassa uutta järjestöä, jonka idea ei ole ekovinkkien antaminen, vaan vaikuttaminen poliittiseen päätöksentekoon ja täysillä. Liityin jo itsekin mukaan: http://www.ilmastovanhemmat.fi/ . Liittykää muutkin, tänne tarvitaan kaikki!

-Piia

Ps. Ilmatieteen laitoksen julkaisemaan nettisivuston Ilmasto-oppaaseen on koottu tietoa ilmastonmuutoksen vaikutuksesta Suomessa.

Vanhat vaatteet hyötykäyttöön

Perinteisesti vanhat korjauskelvottomat vaatteet on leikelty matonkuteiksi, mutta jos mattojakin on jo kotona tarpeeksi, muut hyötykäyttötavat ovat tarpeen.

Siistimmistä vaatteenkappaleista olen askarrellut kaikenlaista pientä hernepussista ja pannulapuista pyyhkeenripustuslenkkeihin. Kuluneet pyyhkeet ovat hyviä rättejä. Isommat erät puhkikuluneita ja kauhtuneita t-paitoja, pussilakanoita ja muita puuvillaisia vaatekappaleita olen leikannut kertakäyttöräteiksi. Niille on löytynyt aikamoinen määrä käyttökohteita, sillä talouspaperia ei meille osteta.

Millä ottaisi hiustupon viemäriritilän päältä? Pyyhkisi vessanpytyn renkaan siivouspäivänä? Entä siivoaisi oksennuksentaudin jälkiä? Puhdistaisi potan kun tatta on tullut? On paljon siivouskohteita, joiden jäljiltä rättiä ei tee mieli huuhtoa uudestaan käyttöön. Kulunut puuvilla on yleensä imukykyistä ja toimii hyvin pesuvälineenä. Lisäksi se on käyttömukavuudeltaan parempaa kuin talouspaperi.

Mökillä heitämme kertakäyttörätit suoraan kompostiin, kaupungissa ne menevät sekajätteeseen.

Vaativampaan siivoukseen käytämme etenkin mikrokuituliinoja, joilla on kosteannihkeänä kätevä pyyhkiä vaikkapa väriliidunjäjet parketista, peili tai keittiön kaapinovet. Ne ja muut monikäyttörätit pestään aina käytön jälkeen muun pyykin mukana kuudessakympissä. Keittiön selluloosaiset wettexitkin voi pestä pyykin mukana muutaman kerran, ja lopulta niiden paikka on biojätteessä.

Toinen iso käyttökohde kuluneille puuvillavaatteille on kasvimaan kattaminen. Lannoitetun kasvimaapenkin päälle voi levittää vanhan lakanan, lyödä siihen tarvittavat reiät taimia varten ja peittää lakanan niittosilpulla tai muulla eloperäisellä katteella. Kitkemisen vaiva jää sen penkin osalta pois. Pelkkä lakanakin kivillä ankkuroituna hidastaa rikkakasvien kasvua, mutta katettuna se on vielä parempi. Kankaat ovat kesän palveltuaan muokkautuneet peltoon, emmekä ole poistaneet niitä erikseen.

-Piia

Lakanoista ja vaatteista leikattuja kertakäyttörättejä.

Lakanoista ja vaatteista leikattuja kertakäyttörättejä.

« Older entries