Lukaisinpa kaksi ruokavalio-opasta, Braly & Hogganin Vaaralliset viljat sekä Antti Heikkilän Diabeteksen hoito ruokavaliolla. Heti aluksi pitää sanoa, että olen vähän allerginen nykyiselle ”ruualla pelleilylle”. Olemme aika etuoikeutetussa asemassa, jos voimme valita, mitä syömme. Omien ruoka-asioiden jatkuvan vatvomisen sijasta kannattaa harrastukseksi valita jotain muuta. Mutta kuitenkin, ajattelen näitä ruokavaliokirjojen tuomia mietteitä elämäntapojen väliaikatarkastuksena ja keskityn sitten taas oikeaan elämään. 🙂
Mielenkiintoista näissä saman Rasalas-kustantamon kirjoissa on, että molemmilla lääkärikirjailijoilla on potilaita, joiden terveydentila on parantunut selvästi jättämällä gluteeniviljat pois ruokavaliosta. Braly & Hoggan esittelevät laajalti solukemiallisia perusteluja tukemaan väitettään, että viljojen gluteeni ja mahdollisesti muutkin samansukuiset viljaproteiinit voivat olla lukuisten erilaisten sairauden takana. Näin voisi käydä ihmisillä, joiden elimistö ei siedä gluteenia vaan tuottaa vasta-aineita sitä vastaan. Heikkilä taas esittää oireiden lähteeksi viljan ja muiden nopeiden hiilihydraattien vuoksi heittelevät verensokeriarvot tai insuliinirasituksen.
Gluteeniviljoja ovat vehnä, ohra, ruis sekä muutamat meillä harvinaiset viljat. Puhdistamattoman kauran joukossakin voi olla muita gluteeniviljoja. Perinteisen lääketieteen tuntemista gluteenisairauksista tutuin on keliakia, jossa ohutsuolen pinta tuhoutuu. Jotkut tutkijat väittävät kuitenkin, että gluteeniherkkyyden oireet voisivat olla paljon moninaisempia, ja huonosti näitä viljoja sietäviä olisi jopa noin 30 % väestöstä. Maanviljely ja sen myötä gluteeniviljojen syönti on vasta 10 000 vuotta vallinnut tapa, joten geneettisesti emme ole niihin vielä ehtineet sopeutua. Vähiten karsintaa on tapahtunut täällä pohjoisessa, jonne viljanviljely saapui myöhään. Niinpä meidän suomalaisten joukossa gluteeniherkkiä voisi olla selvästi tiheämmässä kuin muualla.
Epäiltyjä viljasairauksia esitellään Vaarallisissa viljoissa joka lähtöön ykköstyypin sokeritaudista ihottumiin sekä autismista skitsofreniaan ja lasten korvatulehduskierteeseen sekä käytöshäiriöihin. Ufoiltakin kuulostaville väitteille kuvataan molekyylimekanismi. Siinä mielessä tämä eroaa tyypillisestä huuhaasta, etteivät kirjailijat yritä myydä mitään ihmehoitoa. Jos on ihmeissään vaikkapa lapsensa kanssa, joka näyttää kiukuttelevan kaikesta, voihan ruokavalion muutosta kokeilla.
Ai miksi nämä ruokavaliokirjat minua alkoivat kiinnostaa? Diabeteskirjan ostin äitiäni varten. Itseäni taas on häirinnyt kauan kasvojen ihottuma, joka näyttää vain ärtyvän voiteista lisää. Toisinaan se on parempana ja toisinaan pahempana, enkä ole löytänyt sille mitään syytä. Olin kuullut vähän sieltä ja täältä, että vehnä voisi olla syyllinen epämääräisiin iho-oireisiin, ja kokeillut siksi jättää sen pois. Isoa parannusta ei tullut, sillä söin tietysti sitäkin enemmän ruisleipää. Nyt olen kokeillut gluteenitonta ruokavaliota muutaman viikon. Ihottuma on parempana. Yllätyksenä vaatteet alkoivat roikkua päälläni jo ennen ekan viikon loppumista: jahas, minulla on näköjään ollut vatsan turvotusta, johon en ollut kiinnittänyt edes huomiota. Nyt voin yhtäkkiä valita garderoobistani minkä tahansa vaatekappaleen, ja se sopii vyötärön kohdalta.
Vaarallisissa viljoissa ehkä ajatuksia herättävin väite oli epäily gluteenin toimimisesta miedon huumeen tavoin. Mekanismi olisi seuraava. Gluteeni ärsyttää suolen pintaa ja johtaa vuotavan suolen oireyhtymään, jossa ohutsuolen pinnan läpi pääsee isompi joukko ravinnon molekyylejä kuin pitäisi. Niiden on joukossa on osittain pilkkoutunutta gluteenia: peptidejä, jotka muistuttavat rakenteeltaan mietoja opioideja. Pullan mussutuksesta seuraa mielihyvä, syödään lisää, suoli ärtyy lisää, mielihyväaineita pääsee verenkiertoon yhä enemmän ja riippuvuus on valmis. Mekanismin tiedostamisen kautta riippuvuus on myös mahdollista katkaista.
Heikkilä on luomu-terveysintoilija, ja esittää monien terveysongelmien syyksi ruuan liiallista prosessointia ja lisäaineita. Braly & Hoggan taas ovat sitä mieltä, että itse ”perusmassa” leivän, pastan, pullan ym. muodossa, on se ongelma, eivät pienet jäämät. Heikkilä ylistää raakamaitoa terveyden lähteenä, Braly & Hoggan suhtautuvat kaikenlaisiin maitotuotteisiin epäillen, koska herkistyminen niillekin vaikuttaa olevan yleistä ja ne ovat yhtä uudehkoja tulokkaita ihmisen ruokavaliossa kuin viljatkin.
No, oma kokeiluni ilman gluteeniviljoja on sujunut aika helposti, enkä ole huomannut isompia vieroitusoireita. Syön paljon kasviksia, hedelmiä, gluteenittomia viljatuotteita, kananmunia ja juustoa. Jos kuitenkin pitäisi jättää myös maitotuotteet pois, elämä kävisi hankalammaksi. Sen olen huomannut, että ruuassa kannattaa myös välttää kovin nopeasti imeytyviä hiilihydraatteja, oli viljassa gluteenia tai ei. Verensokerin heittely ei tunnu mukavalta.
Maailman kestokyvylle olisi riskialtista, jos kovin iso osa ihmisistä hylkäisi viljat. Suomen oloissa juurekset ovat niille ympäristöystävällinen vaihtoehto, ja eläinkunnan tuotteista kananmunat ovat ekotehokkaammasta päästä. Suomessakin viljellään pienessä määrin viljankaltaisista kasviksista kvinoaa, hampunsiemeniä ja tattaria. Niitä saa ainakin Ekolosta Helsingistä, tuontivaihtoehtoja taas perusmarketeistakin.
-Piia
Ekoelämää 