Viljasta terveyshaittoja?

Lukaisinpa kaksi ruokavalio-opasta, Braly & Hogganin Vaaralliset viljat sekä Antti Heikkilän Diabeteksen hoito ruokavaliolla. Heti aluksi pitää sanoa, että olen vähän allerginen nykyiselle ”ruualla pelleilylle”. Olemme aika etuoikeutetussa asemassa, jos voimme valita, mitä syömme. Omien ruoka-asioiden jatkuvan vatvomisen sijasta kannattaa harrastukseksi valita jotain muuta. Mutta kuitenkin, ajattelen näitä ruokavaliokirjojen tuomia mietteitä elämäntapojen väliaikatarkastuksena ja keskityn sitten taas oikeaan elämään. 🙂

Mielenkiintoista näissä saman Rasalas-kustantamon kirjoissa on, että molemmilla lääkärikirjailijoilla on potilaita, joiden terveydentila on parantunut selvästi jättämällä gluteeniviljat pois ruokavaliosta. Braly & Hoggan esittelevät laajalti solukemiallisia perusteluja tukemaan väitettään, että viljojen gluteeni ja mahdollisesti muutkin samansukuiset viljaproteiinit voivat olla lukuisten erilaisten sairauden takana. Näin voisi käydä ihmisillä, joiden elimistö ei siedä gluteenia vaan tuottaa vasta-aineita sitä vastaan. Heikkilä taas esittää oireiden lähteeksi viljan ja muiden nopeiden hiilihydraattien vuoksi heittelevät verensokeriarvot tai insuliinirasituksen.

Gluteeniviljoja ovat vehnä, ohra, ruis sekä muutamat meillä harvinaiset viljat. Puhdistamattoman kauran joukossakin voi olla muita gluteeniviljoja. Perinteisen lääketieteen tuntemista gluteenisairauksista tutuin on keliakia, jossa ohutsuolen pinta tuhoutuu. Jotkut tutkijat väittävät kuitenkin, että gluteeniherkkyyden oireet voisivat olla paljon moninaisempia, ja huonosti näitä viljoja sietäviä olisi jopa noin 30 % väestöstä. Maanviljely ja sen myötä gluteeniviljojen syönti on vasta 10 000 vuotta vallinnut tapa, joten geneettisesti emme ole niihin vielä ehtineet sopeutua. Vähiten karsintaa on tapahtunut täällä pohjoisessa, jonne viljanviljely saapui myöhään. Niinpä meidän suomalaisten joukossa gluteeniherkkiä voisi olla selvästi tiheämmässä kuin muualla.

Epäiltyjä viljasairauksia esitellään Vaarallisissa viljoissa joka lähtöön ykköstyypin sokeritaudista ihottumiin sekä autismista skitsofreniaan ja lasten korvatulehduskierteeseen sekä käytöshäiriöihin. Ufoiltakin kuulostaville väitteille kuvataan molekyylimekanismi. Siinä mielessä tämä eroaa tyypillisestä huuhaasta, etteivät kirjailijat yritä myydä mitään ihmehoitoa. Jos on ihmeissään vaikkapa lapsensa kanssa, joka näyttää kiukuttelevan kaikesta, voihan ruokavalion muutosta kokeilla.

Ai miksi nämä ruokavaliokirjat minua alkoivat kiinnostaa? Diabeteskirjan ostin äitiäni varten. Itseäni taas on häirinnyt kauan kasvojen ihottuma, joka näyttää vain ärtyvän voiteista lisää. Toisinaan se on parempana ja toisinaan pahempana, enkä ole löytänyt sille mitään syytä. Olin kuullut vähän sieltä ja täältä, että vehnä voisi olla syyllinen epämääräisiin iho-oireisiin, ja kokeillut siksi jättää sen pois. Isoa parannusta ei tullut, sillä söin tietysti sitäkin enemmän ruisleipää. Nyt olen kokeillut gluteenitonta ruokavaliota muutaman viikon. Ihottuma on parempana. Yllätyksenä vaatteet alkoivat roikkua päälläni jo ennen ekan viikon loppumista: jahas, minulla on näköjään ollut vatsan turvotusta, johon en ollut kiinnittänyt edes huomiota. Nyt voin yhtäkkiä valita garderoobistani minkä tahansa vaatekappaleen, ja se sopii vyötärön kohdalta.

Vaarallisissa viljoissa ehkä ajatuksia herättävin väite oli epäily gluteenin toimimisesta miedon huumeen tavoin. Mekanismi olisi seuraava. Gluteeni ärsyttää suolen pintaa ja johtaa vuotavan suolen oireyhtymään, jossa ohutsuolen pinnan läpi pääsee isompi joukko ravinnon molekyylejä kuin pitäisi. Niiden on joukossa on osittain pilkkoutunutta gluteenia: peptidejä, jotka muistuttavat rakenteeltaan mietoja opioideja. Pullan mussutuksesta seuraa mielihyvä, syödään lisää, suoli ärtyy lisää, mielihyväaineita pääsee verenkiertoon yhä enemmän ja riippuvuus on valmis. Mekanismin tiedostamisen kautta riippuvuus on myös mahdollista katkaista.

Heikkilä on luomu-terveysintoilija, ja esittää monien terveysongelmien syyksi ruuan liiallista prosessointia ja lisäaineita. Braly & Hoggan taas ovat sitä mieltä, että itse ”perusmassa” leivän, pastan, pullan ym. muodossa, on se ongelma, eivät pienet jäämät. Heikkilä ylistää raakamaitoa terveyden lähteenä, Braly & Hoggan suhtautuvat kaikenlaisiin maitotuotteisiin epäillen, koska herkistyminen niillekin vaikuttaa olevan yleistä ja ne ovat yhtä uudehkoja tulokkaita ihmisen ruokavaliossa kuin viljatkin.

No, oma kokeiluni ilman gluteeniviljoja on sujunut aika helposti, enkä ole huomannut isompia vieroitusoireita. Syön paljon kasviksia, hedelmiä, gluteenittomia viljatuotteita, kananmunia ja juustoa. Jos kuitenkin pitäisi jättää myös maitotuotteet pois, elämä kävisi hankalammaksi. Sen olen huomannut, että ruuassa kannattaa myös välttää kovin nopeasti imeytyviä hiilihydraatteja, oli viljassa gluteenia tai ei. Verensokerin heittely ei tunnu mukavalta.

Maailman kestokyvylle olisi riskialtista, jos kovin iso osa ihmisistä hylkäisi viljat. Suomen oloissa juurekset ovat niille ympäristöystävällinen vaihtoehto, ja eläinkunnan tuotteista kananmunat ovat ekotehokkaammasta päästä. Suomessakin viljellään pienessä määrin viljankaltaisista kasviksista kvinoaa, hampunsiemeniä ja tattaria. Niitä saa ainakin Ekolosta Helsingistä, tuontivaihtoehtoja taas perusmarketeistakin.

-Piia

Mainokset

Yksinhuoltajana mökillä – kuovi ja minä

Mökkielämä aiheuttaa toisinaan henkistä rasitusta. Tänä kesänä olemme seuranneet tiiviisti kuovin pesintää mökkiä ympäröivällä pellolla. Pesän tarkkaa paikkaa ei ollut löytynyt, joten heinänkorjuun alkaessa tarkkailin peltoa hermostuneena. Olin kertonut viljelijälle, että pesä on siellä jossakin, mutta kuinka huomata se ennen kuin se on mennyt niittokoneen läpi. Kuovi lähtee lentoon vasta viime hetkellä, jos sitä häiritään. Tämä ominaisuus oli nyt hyödyllinen: traktorikuski huomasi lentoon lähtevän linnun ja jätti keskelle peltoa heinätupsun pesän ympärille.yksinhuoltajana_mokilla1

Pesän ympäristö muuttui rajusti, mutta kuovipariskunta näytti järkytyksensä jälkeen hyväksyvän uudet olosuhteet. Ne jatkoivat hautomistaan, ja koiras kuulutti reviirin sijaintia tutulla kuo-vi kuo-vi kuo-vi kur-kur-kur-kur -huudollaan.

kuovi kiertelee reviirilläänKoiraskuovia odottaa yksinhuoltajaelämä, sillä naaraat yleensä lähtevät muuttomatkalleen pian poikasten kuoriutumisen jälkeen. Tompan lomat olivat rajallisia tänä vuonna, joten minäkin joudun jäämään mökille yksinhuoltajaksi osaksi kesää. Äitini on sentään auttamassa, milloin ei ole taidekurssillaan. Kun läksimme käymään kaupungissa muutama päivä sitten, kuovipariskunta oli vielä pesällään. Mielenkiintoista palata seuraamaan, onnistuuko pesintä loppuun asti.

-Piia

Villivihanneksia pirtelöön

rantaminttuaMintulla on villi sukulaislaji, jota kasvaa Suomessa yleisenä rantojen tuntumassa ja peltojen rikkaruohona. Rantaminttu ei ole maultaan aivan yhtä voimakkaan minttumainen kuin kesy sukulaisensa, mutta sen nuorehkot versot sopivat mainiosti pirtelön sekaan. Meillä mökillä rantaminttu kasvaa kahdenlaisena alalajina: rannan lähellä on laaja matto mattapintaista rantaminttua. Kasvimaan rikkaruohona taas rehottaa kiiltävälehtinen alalaji. Molemmat kukkivat vähän myöhemmin kesällä violetinsinisin kukin.

Tuoksu helpottaa lajinmääritystä: jos kasvimaata kitkiessä ympärillä alkaa leijailla mintun tuoksu, kannattaa tutkia kouraan napattuja rikkakasveja tarkemmin.

Pirtelöntekoon tarvitaan tehosekoitin, jonka tuomista mökille Tomppa ensiksi vierasti. Saamme kuitenkin tällä keinoin yhden villivihanneslajin lisää käyttöön. Yleensä villivihannekset sisältävät vitamiineja ja muita hyödyllisiä aineita monin verroin ”kesykasveja” enemmän, joten niitä kannattaa hyödyntää aina kun mahdollista.

minttupirtelö tehosekoittimessaPirtelöä voi valmistaa monenlaisina muunnelmina, mutta tässä on yksi esimerkkiresepti, josta riittää neljälle. Kun valitsee maidottoman jäätelön, tämä herkku sopii myös vegaanille. Pirtelön juoksevuutta voi säätää lisäämällä maitoa tai jugurttia joukkoon. Monenlaisia marjoja kannattaa kokeilla mansikoiden sijasta. Meidän suosikkimme on tyrni, josta tulee todella hieno maku.

Minttupirtelö

1/2 l vaniljajäätelöä
vajaa litra mintunversoja
1-2 banaania
1/2 l mansikoita
(maitoa tai jugurttia)

Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen, ja anna jurrata, kunnes mintut ovat pienenpientä silppua. Tarjoile heti.

villivihanneksia_pirteloon3_Piia

Vintti asuinkäyttöön – osa 2

ekovilla asennettuna

Nyt on vintillä vällyt ja fyllit paikoillaan. Märkäpuhallus ei nimestään huolimatta ollut kovin vetistä touhua. Puhallustekniikan ansiosta eriste asettuu hyvin paikoilleen myös avoimeen pystysuoraan seinään ja täyttää tarkasti kaikki kolot. Eristeiden on annettava kuivua muutama päivä, ennen kuin seinän rakentamista jatketaan.

villa tulee letkua pitkin

ekovillan puhallustaAsennus sujui näppärästi: pihaan ajoi Ekovillan kuorma-auto, josta vedettiin letku vintille. Kaksi asentajaa vuorasi vintin pinnat ja laipion puolessa päivässä.

Ekovillaeriste on tehty kierrätyspaperista, ja siihen on lisätty booria palonesto- ja homeenestoaineeksi. Boori voi aiheuttaa hengitysteiden ja ihon ärsytystä pölistessään puhallusvaiheessa, joten työntekijöiden on syytä käyttää hengityssuojaimia. Eriste on kuitenkin siinä määrin luonnontuote, että sen voi vaikka kompostoida, onhan boori myös kasveille tarpeellinen alkuaine.

Ekovillan tiheys on 30-45 kg/m3 riippuen rakenteesta, johon se on asennettu. Meillä täytettäviä kuutioita oli noin 30, joten eristemassaa on rakenteissa noin 1000 kg verran. En löytänyt netistä tarkkaa tietoa, paljonko paperiin on sitoutunut hiiltä. Jos arvioidaan, että paperi sisältäisi noin painonsa verran hiilidioksidiekvivalentteja, eristeeni vastaisi noin 8000 km:n autoilua. Hiilen varastointi on selvästikin vaativa tehtävä!

Ympäristökeskuksen sivuilla on ihan vertailututkimuskin erilaisten rakentamisratkaisujen ympäristöystävällisyydestä ilmaston ja energiankulutuksen kannalta: Koskela, Korhonen et al 2011: Materiaalinäkökulma rakennusten ympäristöarvioinnissa. Jos rakentaa puurunkoisen talon ja eristää sen ekovillalla, pääsee jopa plussalle. Talo varastoi enemmän hiiltä kuin sen rakentaminen on tuottanut hiilidioksidipäästöjä! Sen sijaan mineraalivillaeristeet ovat energiasyöppöjä valmistaa. Mineraalivilla sopii myös kosteudenpidätysominaisuuksiltaan huonosti yhteen puurakenteiden kanssa, joten sekä ympäristön että terveen rakennustavan kannalta kannattaa valita selluvilla/ekovilla. Selluvilla pidättää paljonkin kosteutta eristyskyvyn kärsimättä.

Kesäkanat saapuivat

Siellä ne viisi kesäkanaamme nyt kotkottavat. Tai eivät edes kotkota, vaan sanovat kriuu-pot-pot-pot. Kunnostutimme niille paikan vanhan navetan päätyyn, jossa on myös pääsy ulkotarhaan.

kesäkanoja ulkotarhassa

Kanat ovat kierrätyskanoja suoraan samalla paikkakunnalla sijaitsevasta tehotuotantokanalasta. Nämä ovat noin vuoden ikäisiä, ja ne olisivat menossa syksyllä teurastettaviksi. Ei siis tarvitse ottaa niitä hengiltä ennen aikojaan meidän lomamme loppumisen takia. Käyttäytymiseltään maatiaiset olisivat ehkä olleet palkitsevampia, mutta eivätpä nämä ainakaan karkaile yhtä helposti kuin välkymmät sukulaisensa. Ulkotarhaan kanat eivät vapaaehtoisesti koipeaan laittaneet ekoina päivinä, mutta nyt ne jo napsivat suuhunsa vihreitä kasveja ja kaivavat innokkaina kuoppia pensaiden alle.

Kanojen hoidosta on mukavasti tietoa netissä, etenkin munanetti.net-harrastajasivustolla. Olimme kesakanoja3alunperin suunnitelleet ruokkivamme kanoja vanhenevilla kaurahiutaleilla ja mysleillä, joita sukulaisemme on hamstrannut EU:n ruokajakelusta ja dumppasi meille. Joillekin ihmisille ilmaiseksi jaettava ruoka on ylivoimainen houkutin, etenkin kun paketin mukana tulee hapankorppuja ja kaurakeksejä. Kanat kuitenkin nyrpistelivät tarjottavillemme, joten piti hankkia naapurilta iso säkillinen oikeita kauranjyviä. Minulle oli myös uutta, että hiutaleissa ei ole kanojen tarvitsemaa valkuaista yhtä lailla kuin jyvissä.

Kana munii suunnilleen munan päivässä, joten ruuan pitää olla vahvaa. Jyvien lisäksi kanat tarvitsevat tiivisterehua, jota annetaan noin puolet kaikesta ruokamäärästä, soraa ruuansulatustaan varten, kalkkia esim. munankuorien muodossa ja paljon vettä. Näiden ohessa niille voi antaa melkein mitä vain, kuten ruuantähteitä. Monet kanat pitävät hurjasti kaalinvarsista.

kanan nypityt höyhenetKanalasta on saanut hakea 3-5 munaa päivässä. Kovasti linnuilla on kyllä sopeutumista uusiin oloihin. Aluksi piti oppia etsimään ruoka ja vesi muualta kuin tutuista automaateista. Pari linnuista näyttää kovin ränsistyneeltä, kun höyheniä ovat nyppineet sekä parven muut jäsenet että kanat itse. Edelleen ne näyttävät välillä nyppivän, joten toivottavasti ulkotarha tarjoaa tarpeeksi kunnon virikettä. Munintapesien tarkoituskaan ei näytä valjenneen, vaan kanat pudottelevat muniaan melkein minne sattuu. Tähän astihan ne ovat tottuneet siihen, että muna vierii saman tien kerroskanalan liukuhihnalle pois kuljetettavaksi.

Kuitenkin kanat vaikuttavat hyviltä ja helpoilta lemmikeiltä moneen muuhun verrattuna. Ennemminhän nyt oikeita kotieläimiä pitää kuin vaikkapa häkissä nököttävää undulaattia. Toivottavasti höyhenpuvutkin nyt kohenisivat leppoisaa luomuelämää viettäessä.

-Piia

Vintti asuinkäyttöön! Osa 1

Kesäelämämme alkoi taas neljän kuukauden mökkiloman muodossa. Kun olimme päässeet perille, jouduimme sellaiseen töiden pyörteeseen, että viikko on kulunut huimalla vauhdilla. Tämän kesän ohjelmaan kuuluu isona asiana mökin vintin remontointi asuinkäyttöön. Remontin ohjaamisen ohessa hoidamme kesäkanoja, viljelemme kasvimaata ja kalastamme.

vintti remontissaMökkini on puolitoistakerroksinen 1950-luvun puutalo, jonka yläkerta on jäänyt aikoinaan rakentamatta loppuun. Meillä vei vuosia tyhjentää vintti sinne kuudenkymmenen vuoden aikana kertyneistä tavaroista: kävimme kaiken läpi, lajittelimme, valitsimme säilytettäväksi näytteitä menneen ajan elämästä ja etsimme niille epätoivoisesti säilytyspaikkaa remontin ajaksi. Itse työn pitäisi olla aika suoraviivaista, sillä huonekorkeutta ja valoa on vintillä jo alkujaan riittävästi. Tämän vuoden toukokuussa remontti viimein pääsi alkamaan: seinien ja katon tuleva rakenne on suunniteltu, luvat on saatu ja työntekijätkin ehtivät viimein paikalle. Vinttiremonteista on ollut yllättävän vaikea löytää tietoa, joten esittelenpä tässä pääpiirteittäin, kuinka omamme toteutamme.

Remontin lähtökohtana on talon alkuperäisen rakenteen ja tyylin kunnioittaminen. vanha lehti-ilmoitus puruissaMökissä ei pidetä lämmitystä talvella, joten täytyy valita rakenteita, jotka kestävät vuodenaikojen kosteusvaihteluja mahdollisimman hyvin. Siksi emme ole uskaltaneet ottaa mitään muovimateriaaleja rakenteisiin mukaan. Myöskään mineraalipohjaiset eristeet eivät sovi yhteen kosteusvaihtelujen kanssa: Panu Kailan klassikosta Talotohtorista olen oppinut, että kivivillojen eristyskyky romahtaa, jos niihin pääsee kosteutta. Puutalossa jos missä on väistämättä kosteusvaihteluja. Markkinoillahan olisi monenlaisia muoviratkaisuja, jopa luomulta kuulostavilla nimillä kuten Vintti-Iita, mutta niille sanoimme kiitos ei.

Sen verran joustimme luomuilussa, että perinteisten purueristeiden sijaan yläpohjaan ja vintin seiniin on tulossa selluvillaeriste. Selluvilla säilyttää eristyskykynsä kosteuden vaihdellessa ja on hengittävä materiaali. Sopivan tuotteen hakeminen vei aikansa: vanhan talon kattoruoteiden väli ei sovi yhteen minkään levykoon kanssa. Puhallettavan villan taas sanotaan valuvan aikaa myöten kohti räystäitä, mikä veisi eristyskyvyn. Sitten kuulimme selluvillan märkäpuhalluksesta, jolla villa saadaan tarttumaan paikoilleen tiiviisti vuotokohtia jättämättä, ja seinät ovat avoimina puhalluksen ajan. Näin asennetun eristeen pitäisi myös pysyä muodossaan pitkään. Märkäpuhallusratkaisu kuulosti parhaalta tässä tapauksessa. Ensi viikolla Ekovillan asentajat saapuvat, sittenpä nähdään.

Seinien rakenteessa jäljitellään talon alakerran ratkaisua, ja kerrokset ulkoa sisäänpäin ovat 1950-luvun talon seinärakenne purueristeineentällaiset:

1. ulkoverhous (vanha säilyy)
2. vinolaudoitus (vanha säilyy)
3. tuulensuojapaperi (paperoitava uudestaan, osittain hiirensyömää)
4. puurunko ja selluvilla (vanha runko, uusi eriste)
5. leijonalevy
6. panelointi

Alakerrassa sisäpuolella on vaakalaudoitus ja sen päällä levy tai pinkopahvi. Tulimme siihen tulokseen, että pinkopahvia olisi ollut hankala viritellä vintin pienille ja rikkonaisille seinäpinnoille. Levyt ja panelointi on parempi vaihtoehto.

Laipioon tuleva eristekerros on paljon ohuempi kuin nykyiset rakennusmääräykset vaatisivat. Yläkerta on kuitenkin määritelty vain puolilämpimäksi tilaksi, minkä vuoksi se sallittiin tässä tapauksessa. Siitä huolimatta paksuutta tulee reilummin kuin mihin talon rakennusvaiheessa oli varauduttu, joten ruoteet saivat korotusta.

1. aluskate/ vanha kate
2. vanha ruode + lisäkoolaus
3. tuuletusväli 60mm + tuuletusraot räystäiden alla sekä päädyissä
4. kuitulevy 24mm (ohuempi menisi notkolle)
5. selluvilla noin 200 mm
6. paperointi vahvistetulla paperilla
7. koolaus 22mm
8. panelointi 18mm

kattoruotteiden korotus, ilmarako ja kuitulevy

katon rakenne ennen panelointia

Puimurin olkiputki remonttijätteen poistoapuna

Vanhat likaantuneet purut piti poistaa lattiasta. Kysyin tarjousta tehoimurifirmalta, ja sieltä arvioitiin tyhjennyksen hinnaksi noin tuhat euroa. Sisuunnuin tästä niin, että teimme työn itse Tompan kanssa parissa päivässä. Viritimme remontintekijöiden avustuksella ikkunan ja mattotelineen väliin puimurin olkiputken. Mätimme purut rikkalapioilla isoihin ämpäreihin ja kippasimme ne putkea pitkin alas pihalla odottaviin kottikärryihin. Isoin urakka oli oikeastaan loppusiivous rakennusimurin avulla, mutta pölyä yskimme nenät verillä.

Lattiakoolauksia piti oikaista, jotta uusi lattia saataisiin suoraan. Kuvassa näkyy, kuinka viiden lattian oikaisusentin vinous on korjattu liittämällä vanhan koolauksen kylkeen uusi.

-Piia