Esikouluun

leikkejä ravintola sahanpuruKuopus kysyi, miksi emme ole enää kesämökillä, vaikka on vielä kesä. Esikouluhan siihen on syynä. Pitkä ihana hellejaksokin loppui juuri esikoulun alkuun, ja ensimmäisen päivän aamuksi oli etsittävä sadevaatteet.

Ravintola SahanpuruTuntui haikealta lopettaa mökkikesä juuri kesken sadonkorjuuajan. Lasten leikkipaikka mökin pihalla, Ravintola Sahanpuru, on nyt tyhjillään. Päätimme tuoda lapsen elokuuksi esikouluun, jotta hän pääsisi tutustumaan sen käytäntöihin yhdessä toisten kanssa. Syyskuuksi palaamme sadonkorjuulomalle.

Nykyajan koulutunnelmiin tutustuaksemme luimme Tompan kanssa Maarit Korhosen pamfletin Koulun vika?. Korhosen kertomukset ala-asteluokan arjesta olivat niin mukaansatempaavia, että ahmaisimme molemmat kirjan samana iltana. Lasten kasvatuksen ohessa opettaja joutuu kasvattamaan myös lukuisten lasten vanhempia. Uraohjus passittaa lapsensa harrastusrääkkiin ja viinalta haiseva äiti on hukannut vähänkin elämänhallinnan. Korhonen on omistautunut opettajantyölleen ja etsii kullekin lapselle sopivia oppimistapoja. Ääniyliherkkä saa kuulokkeet päähänsä tehtävien teon ajaksi, ja kuulemalla oppiva pääsee näpräilemään käsillään opettajan selittäessä.

kuvaaja: Senorelroboto, Wikimedia Commons

kuvaaja: Senorelroboto

esikouluun_koulun_vika_1340703626Silti luomuilijana kaipaisin myös laajempien vaihtoehtojen miettimistä? Onko paras tapa oppia tosiaan pulpetissa istuminen ja taululle katsominen? Ihan uusien tapojen hakeminen taitaisi jo ylittää opettajan voimavarat. Aivotutkijat kuitenkin kertovat luovuuden lähteiden tukahtuvan sitä perusteellisemmin, mitä nuorempina lapset joutuvat mukautumaan kaavamaisiin toimintamalleihin. Ja kyllä, odotan käytöstapoja ja toisten huomiointia, mutta jos tekeminen on aina toisten ohjelmoimaa, oma-aloitteinen kekseliäisyys kärsii. Ehkä tekijän uusin pamfletti, juuri ilmestynyt Herää, koulu!, pohtii tätäkin?

Mökin kaunista ympäristöä kaipaan vielä enemmän kuin tuoreita kasvimaan ja metsän herkkuja. Miksei kouluympäristö voi olla kauniimpi? Ympärillä rehottava luonto vaihtui nyt valkoisiin vähän nuhjaantuneisiin tiiliseiniin, asvalttiin ja betoniin. Toivottavasti lapset keksivät hyviä leikkejä niidenkin ympäröiminä.

Mainokset

Ympäristö vaikuttaa mieleemme

Järjestin yhdistykseni kanssa seminaarin, jonka aiheena oli Mainonnan valta, siis kuinka kaikkialta yhä monimuotoisempana tunkeva mainonta vaikuttaa meihin. Seminaarista jäi niin paljon uutta ajateltavaa, että nukuin seuraavan yön levottomasti, kun mietin kaikkea kuulemaani. Yllättäen mietityttävin asia johtikin jo mainonta-aihepiiristä muualle.

Kuva: Janne Karaste

Kuva: Janne Karaste

Tietokirjailija Margit Sjöroos kertoi esitelmässään, kuinka ympäristö vaikuttaa mieleemme monella tavalla: se voi tukea myötätuntoista asennetta muihin, luoda turvallisuudentunnetta tai aiheuttaa aggressiivisuuden tunteita. Ilmiöhän on helppo tunnistaa, kun miettii hetken, millaisia tuntemuksia erilaiset ympäristöt aiheuttavat: metsäretken jälkeen olo on rauhoittunut ja hyvä, ostoskeskuksessa kiertelyn jälkeen uupunut, vilkkaan tien vieressä kävellessä kiukkuinen ja toivoton. Useimmat ihmiset viihtyvät paremmin lämminhenkisessä puutalokaupungissa kuin korkeiden kerrostalolaatikoiden keskellä. Kuitenkin jälkimmäisiä rakennetaan elinympäristöksemme koko ajan lisää.

Rakennettua ympäristöämme voidaan suunnitella tukien hyviä mielialoja. Sjöroos kertoi yrityksensä toteuttamista hankkeista, joissa esim. verotoimisto asiakastila suunniteltiin uusiksi, koska henkilökunnan toistuvana ongelmana olivat aggressiiviset asiakkaat. Uudella sisustuksella asiakkaiden mielialaa saatiin parannettua niin paljon, että työntekijät saivat taas tehdä töitään rauhassa. Sjöroos käytti hyvästä suunnittelusta nimeä aistiergonomia. Hänen esitelmästään sekä herätti toiveikkuutta että lannisti: tämä on tärkeä asia, joka pitäisi huomioida kaikessa suunnittelussa, mutta aihepiirin tuntemus ei ole levinnyt ollenkaan niin laajalle kuin pitäisi. Kaikki koulut ja päiväkodithan pitäisi nyt ja heti suunnitella tällaisten mallien mukaan!

Samaa aihepiiriä käsiteltiin myös Elonkehä-lehden artikkelissa, jonka oli kirjoittanut ympäristö- ja ekopsykologiaan perehtynyt Kirsi Salonen. Ympäristöpsykologia tuottaa tietoa fyysisen ympäristömme psykologisista vaikutuksista. Etenkin luonnonympäristön myönteisistä vaikutuksista henkiseen terveyteen, koettuun terveydentilaan ja toimintakykyyn on julkaistu vertaisarvioituja artikkeleita. Ympäristön vaikutus on ikävä kyllä osittain tiedostamatonta, minkä seurauksena meille edelleen suunnitellaan kuormittavia elinympäristöjä ja teemme itsekin haitallisia ympäristövalintoja.

Japanissa lääkäri voi määrätä reseptillä kävelyä luonnossa mielen hyväksi. Suomessakin lääkäri ehdottaa masentuneelle potilaalleen mukavien asioiden tekemistä ja voi määrätä liikuntareseptin. Mahdetaanko näitä hoitomuotoja edelleen määrätä liian vähän? Entä riittääkö tunnin metsäkävely viikossa, jos muuten joudumme viettämään aikamme kovin kuormittavassa ympäristössä? Ainakin kaupunkisuunnittelijoilla ja sisustajilla on vielä paljon työtä tehtävänä. Seminaarimme keskustelussa tulimme myös siihen tulokseen, että ihmisten käyttäytymiselläkin on iso vaikutus kaupungin ilmapiiriin. Vanhemmissa kaupunkikulttuureissa muita osataan huomioida enemmän. Jokainen voi vaikuttaa ympäristöönsä käyttäytymällä huomaavaisesti toisia kohtaan ja parantaa omaa hyvinvointiaan hakeutumalla luonnon helmaan aina kun se on mahdollista.