Joulumyyjäisiin

20 marraskuun, 2014 klo 9:43 am (Askartelu, elämänilo, luomuviljely, mökkeily, puutarha, tee-se-itse, yhteisöllisyys)
Tags: , ,

omenarenkaita lasipurkissaTänä vuonna saimme ennätysmäisen omenasadon. Koko syyskuun ajan mökillä rei’itimme omenaporalla, pilkoimme, ripustimme renkaita naruihin ja lämmitimme saunakuivaamoamme. Tomppa teki isoimman työn, kun singahtelin välillä kokouksiin Helsinkiin. Lopulta kuivattuja omenarenkaita oli niin paljon, että loput sata kiloa omenia veimme mehuasemalle.

Kun katsoin kotona kaappeja täynnä omenarenkaita, tulin siihen tulokseen, että tänä vuonna joulumyyjäiset kutsuvat. Tilasin netistä ja tukusta erän lasipurkkeja ja paperipusseja, valikoin askartelukaupasta kiiltokuvia ja koristenarua. Tilasin jopa liitutaulun, johon hintoja on näppärä kirjoittaa. Laskua on jo kertynyt niin paljon, ettei omenarenkailla taideta saada tuottoa kokoon, mutta piirtäväthän lapsetkin mielellään siihen liitutauluun…

joululahjapussejaPusseista osan askartelin lahjapusseiksi, joita myydään sellaisenaan. Pieni joululahja rakkaalle ihmiselle on helppo tuunata, kun laittaa vain pussiin jotain vastaanottajalle sopivaa. Aika monelle sopivaa on esimerkiksi suklaa…

Uurastaessani laskeskelin tuntipalkkaa ja hintaa, joka tuotteista pitäisi saada, jotta pääsisin totutulle 19 euron tuntipalkalleni. Enpä taida ihan päästä, mutta pääsenpä kerrankin askartelemaan niin paljon kuin mieli tekee.

Tompalle perustelin kuluja sillä, että jos yrittäjyys kiinnostaa, pitäähän siitä hankkia kokemusta. Ja kokemuksesta voi joutua vähän maksamaankin. Ylihuomenna nähdään, onko kukaan kiinnostunut. Tervetuloa Ylistalolle nauttimaan myyjäistunnelmasta!

Jätä kommentti

Kierrätyspaperia tehosekoittimella

5 elokuun, 2014 klo 11:06 am (Askartelu, elämänilo, kierrätys, mökkeily, tee-se-itse)
Tags: , ,

kierratyspaperia2Askarteluun taipuvaiselle ihmiselle ei sovi elämäntyyli, jossa tavaramäärä kutistetaan minimiin. Mökillä on onneksi säilytystilaa kaikenlaiselle, mitä voi myöhemmin tarvita. Vai tarvitseeko joku oikeasti johonkin pellinpalasta, lastauslavan puolikasta, yksittäistä vanerihyllyä, vanhaa valoverhoa ja lakanaa sekä kulunutta taulunkehystä? Kyllä vain! Kun luetteloon lisätään vielä punaiset kartonkikortit, vanhat villalanganpätkät ja kirjaston poistokirja, koossa ovat tarvikkeet oman kierrätyspaperierän valmistamiseen.

Taulunkehyksestä ja valoverhosta sai askarreltua viiran, jonka päällä paperiarkin valmistus alkaa. Kehyksen piti olla niin pieni, että se mahtuu kokonaan saatavilla olevaan vesiastiaan (lasten vannaan). Lisäksi piti tehdä puukehikko, joka rajaa arkkiin tarvittava paperimassaerän viiran päälle. Paperinvalmistuksen vaiheet esitellään jo niin monessa blogissa ja oppimateriaalissa, etten kertaa enää yksityiskohtia tähän.

kierratyspaperia1Hellepäivä sopi hyvin paperinvalmistukseen, ja pihanurmella mahtui läträämään veden kanssa. Ensin revimme paperimateriaalin ison postimerkin kokoisiksi palasiksi, liotimme pesuvadissa tunnin pari ja sitten pääsi tehosekoitin töihin. Paperimassahan olisi ihanteellista valmistaa niin, etteivät kuidut pilkkoonnu liikaa. Paras väline sekoittamiseen voisi olla porakoneeseen kiinnitettävä vispilä. Meillä piti kuitenkin tyytyä tehosekoittimen varovaiseen käyttöön.

Sitten vain viiran ja kehikon avulla nosteltiin massaa lastauslavan palasen ja pellinpalasen päälle kuivumaan arkeiksi, jokaiseen väliin vanhan lakanan palanen. Askarteluintoilijoiden luovuus pääsi valloilleen: paperin sekaan voi lisätä melkein mitä vain: villalangan paloja, kuivattuja kasveja, paperikuvia…

Kun oli tuntikausia uurastettu, papereita lakanaerottimineen kertyi aika pino. Lopuksi asetin päällimmäiseksi vanerilevyn ja asetuin seisomaan sen päälle, jotta vesi saatiin puristettua vähiin. Lakananpalat papereineen ripustettiin vintille pyykkitelineeseen kuivumaan: kyllä, ne voi ripustaa ihan pystysuoraan, ja kiinni pysyvät. Pyykkipoikia piti olla varattuna aika pino.

itsetehtyä kierrätyspaperiaKovin tuli vaaleanpunaista tällä kertaa: punainen kartonki yhdistettynä kirjan tekstisivuihin teki sitten tällaisen efektin. Kasveista ja langoista jäi kivoja kohokuvioita. Pariin paperiin jätin muiston kirjailija Gynther Grassista ja kirjastosta. Vieläköhän papereita uskaltaisi silittää silitysraudalla, ennen kuin alkaa niiden taival tämän vuoden joulukorteiksi? Lapset kyselevät jo seuraavaa paperinvalmistuskertaa.

Jätä kommentti

Joulukortit 2013!

14 joulukuun, 2013 klo 8:53 pm (elämänilo, jätteet, juhlat, kierrätys, kulttuuri, tee-se-itse, viestintä, yhteiskunnallinen vaikuttaminen)
Tags: , ,

Ensinnäkin kiitokset sille naapurille, joka dumppasi valtavan kasan vanhoja lastenkirjoja taloyhtiömme roskikseen. Useimmat vanhat Tammen kultaiset kirjat ja muut ihanuudet säästimme, mutta risaisemmat saivat uuden elämän joulukorttien materiaalina. Netcyclerin kautta vaihtamalla hankin osan askartelumateriaalista: korttipohjia ja leimasimia.

Tänä vuonna en kikkaillut askartelutekniikoiden kanssa, vaan leikkasimme lastenkirjoista kivoja kuvia, lisäsimme ehkä tähtiä, tonttulakin tai joulupukkikiiltokuvan. Leimasimella ja metallinvärisellä musteella sai kortteihin toivotukset. Leikkaaminen ja liimaaminen on viisivuotiaamme ominta osaamisaluetta, joten hän odotti aina innokkaana seuraavaa askartelukertaa. Teimme Taiton kanssa myös muotorei’ittimellä lumihiutaleita ja liimasimme niitä kimalleliimalla kortteihin. Parhaiten kimalleliima muuten toimii kiiltäväpintaisella kartongilla, mattapinnalla tulee sotkuisempi ilme.

itse askarreltuja joulukortteja

Olen varmaan friikki, kun teimme jokaisesta 34 kortista erilaisen, ja sitten pakkasin osan niistä näihin karttakirjan lehdistä taiteltuihin kirjekuoriin. Vielä valikoin karttalehden sen mukaan, mikä aihe on kullekin vastaanottajalle läheinen. Appivanhemmat saivat kirjekuoreensa Italian kartan, jossa heidän tapaamispaikkansa Etna on hyvin esillä. Avaruusharrastajakummin kirjekuori oli taiteltu linnunrataa esittelevästä karttasivusta. Berkeleyssä tutkijavaihdossa oleva lanko sai Kalifornian kartan.

Nyt joku lukija varmasti kysyy, miksi lässytän *taas* askartelusta, kun maailmassa on ihan oikeitakin ongelmia. Joo, hiukan on huono omatunto kirjoitusaiheiden valinnasta. Kävin sentään tällä viikolla mielenosoituksessa kauniin kaupunkimetsän puolesta, pohdiskelin kunnallisen päätöksenteon rakenteita ja puuhasin muiden innostuneiden vapaaehtoisten kanssa tuulivoimakampanjaa saadaksemme Helsinkiin viimein oikeita tuulivoimaloita. Ehkä kirjoitan näistä aiheita lisää, kunhan joulukiireet hellittävät. 🙂

Jätä kommentti

Vanha karttakirja koriksi ja kirjekuoriksi

21 syyskuun, 2013 klo 8:05 pm (Askartelu, elämänilo, kehitysvaiheet, kierrätys, kulttuuri, tee-se-itse)
Tags: , ,

punottuja koreja kierrätyspaperistaJos tämä lauha ja lempeä kesä viimein vaihtuu sateiseksi syksyksi, sadepäivän puuhia on hyvä olla lapsia varten valmiina. Meillä viisivuotias Taito pitää yli kaiken paperiaskartelusta. Nyt kesällä olen hämmästellyt, kuinka hyvin hän ymmärtää lukemansa ja pystyy tekemään helpohkoja paperintaittelutehtäviä kirjan ohjeiden mukaan. Kartonkiostoksillekaan ei tarvitse lähteä, sillä vanhat kirjat sopivat hyvin paperityömateriaaliksi. Kuvan korit ovat äidin tekemiä, mutta punontaan voi pienikin lapsi osallistua.

Viisivuotiaankin osaamistasolle on hyvin sopinut Taittele paperista -niminen vihkonen (julkaisija Mainossuunnittelu.com), jonka ohjeilla neliönmuotoiset paperinpalat muuttuvat niin tulppaaneiksi, kaloiksi, linnuiksi kuin koiranpäiksikin. Ikävä kyllä käyttämäämme hyvää askarteluvihkoa ei taida olla enää myynnissä, tämä löytyi äitini arkistoista. Monimutkaisin ohje taitaa olla rasian taittelu, jonka sukuisen ohjeen joku näkyy ladanneen Youtube-videoksikin. Vihkon julkaisija näkyy ylläpitäneen kivaa blogia, jossa on julkaistu yksi kirjan taittelutehtävistä ja muita lasten tehtäviä tulostettavaksi .

kirjekuoria karttakirjasta

Koin suurta löytämisen iloa, kun huomasin kirjaston lastenosastolla askartelukirjahyllyn. Paperitaitteluun ja muuhun askarteluun on ohjeita ja ideoita saatavana valtavat määrät. Nähtävästi kovin moni muu ei ollut kirjaston hyllyä löytänyt, sillä lainaamani hyväkuntoinen Iloiset paperityöt -kirja (Pauline Butler) oli 1990-luvulta. Olen käyttänyt taittelun raaka-aineena vanhaa karttakirjaa, josta isoista ja tukevista sivuista on syntynyt niin kirjekuoria kuin punottuja korejakin. Korin ohje oli juuri Butlerin kirjasta. Sisällysluettelosivujen värimaailmasta tulee vähän tuohimainen mielikuva. 🙂 Kirjekuoriin taas ei tarvitse ohjetta, sillä riittää kun avaa valmiin kauniinmuotoisen kirjekuoren taitokset ja piirtää ja leikkaa kirjekuoripohjan sen ääriviivoja pitkin.

Jätä kommentti