Palsternakkaa omista siemenistä

pieni palsternakan taimiOmavaraisuudesta innostunut ihminen haluaisi kerätä viljelykasviensa siemenetkin itse, eikä ostaa niitä kaupasta. Palsternakka on helpoimpia kasveja omaan siementuotantoon.

Huomasin viime syyskesällä mökin naapurissa asuvan maanviljelijän kasvimaalla viimevuotisia palsternakkoja, jotka olivat kukkineet ja tuottaneet siemeniä. Hän ei ollut siemenistä kiinnostunut, ja nyt ne kasvavatkin hyvää vauhtia meidän kasvimaallamme. Talven ne viettivät paperirasiassa kylmilleen jätetyn mökin kirjahyllyssä. Saankohan vuosien mittaan juuri näihin oloihin sopeutuneen juureskannan?

Palsternakan siemenet itävät aika hitaasti, ja pikku taimet pitääkin tunnistaa rikkaruohojen seasta. Jotta nakkasten juuret kasvaisivat hyvän kokoisiksi, kasvusto on harvennettava paljon harvemmaksi kuin monilla muilla juureksilla. Käytän itse kasvien välimatkan mittana oman kämmeneni peukalon ja pikkusormen kärkien välistä etäisyyttä.

palsternakan taimiaPalsternakkapenkin olemme perustaneet aika korkeaksi, jotta juurilla olisi hyvin kasvutilaa. Lannoitteena on karjanlantakompostia. Lisäksi lannoitamme taimia pitkin kesää nokkosvedellä. Aikaisempina vuosina kaupalliset siemenkannat ovat tuottaneet hyvää satoa. Nyt odotan uteliaana, miten oma siemenkanta kasvaa. Ainakin taimet venyvät hyvin kokoa.

Ps. Omasta kasvien siementuotannosta kiinnostuneille on julkaistu useampikin kirja. Kirjahyllyyni on osunut Josie Jefferyn Siementen kerääminen, säilyttäminen ja vaihtaminen. Se on hyvä opas, vaikka osa sen kasvilajeista ei kasvakaan Suomen kylmyydessä. Kotimainen opaskirjavaihtoehto on Aura Koiviston ja Risto Sauson Oma herne ja valitut pavut, mutta sitä en ole vielä saanut käsiini.

Mainokset

Kateviljelyä

Kesähelteet iskivät tänä vuonna ennätysaikaisin. Jotta kasvimaa ei olisi kuivunut ihan karrelle, meille tuli kiire hankkia katemateriaalia. Ei muuta kuin heilumaan ulos viikatteen kanssa ja niittelemään pihanurmea kasvimaan peitoksi. Tavallisesti aloitamme kattamisen vasta vähän myöhemmin, jotta kate ei hidastaisi maan lämpenemistä.

Peltomaamme on päässyt huonoon kuntoon, ja maa on rakenteeltaan kuin kuivaa tuhkaa. Vesi jää helposti pinnalle lammikoiksi, ja maa pidättää vettä huonosti. Olemme jo muutaman vuoden tehneet töitä saadaksemme edes kasvimaalle varatun alan parempaan kuntoon. Tänä vuonna peltokuokan kanssa heiluessamme oli mukava huomata, että lierot ovat palanneet!

Kasvimaalle on kannettu monenlaisia katteita, jotta kosteus säilyisi maassa paremmin ja tarvitsisi kitkeä vähemmän. Vähitellen kate myös lisää maan humuspitoisuutta, siis tavoitteena on saada aikaan multava kasvimaa. Katteena olemme kokeilleet ainakin niitettyä heinää, haravoituja lehtiä, havuja, ja jopa sanomalehtiä ja loppuun palvelleita lakanoita on levitelty kasvimaan suojaksi. Vihreä ruohosilppu on myös typpilannoite. Kaikki ovat toimineet ihan hyvin, sanomalehdet vain on ankkuroitava kivillä paikalleen, muuten ne lentelevät pitkin pihaa. 🙂

Toissa vuonna rakensimme kompostin. Päätimme, että huussin sisältö saa sekin palvella kasvimaan tarpeita muun kompostoitavan jätteen joukossa. Tänä vuonna ensimmäinen kompostierä leviteltiin lannoitteeksi. Komposti näytti toimineen hyvin, ja multa oli voimakkaan näköistä. Perunalle huussiperäistä kompostimultaa ei voi kuulemma antaa, koska se sisältää liikaa klooria. Eipä se olisi kyllä riittänytkään, sillä noin aarin kokoinen kasvimaa imaisi koko kuution kompostia.

Nyt onkin jännittävää seurata, kuinka luomulannoitteet toimivat. Maalle on kylvetty jo valikoima erilaisia juureksia, tämän vuoden erikoisuutena on kaurajuuri. Äitini hoivailee fenkolintaimia ja purjoja. Hernemaa odottaa vielä kylväjäänsä, ja tomaatintaimet pysyvät kuistilla, kunnes voimme luottaa yökylmien olevan varmasti ohi.

-Piia