Tiskirättejä jouluaskarteluna

leimasimiaJouluaskartelut veivät taas mennessään. Sellaisia joululahjoja on mukavinta antaa, jotka eivät jää täyttämään kaappeja. Askartelukaupasta voi ostaa painovalmiita tiskirättejä leimattaviksi. Olen käyttänyt Versacraftin väriä, joka silittämisen jälkeen kestää vaikka kuudenkympin pesun. Väri on säilynyt hyvin toimintakunnossa, ostin se jo toissavuonna… Selluloosarätit voi kompostoida, kun ne eivät enää pesussakaan siistiydy. Lasten kanssa leimasimme myös erän kierrätysrättejä, jotka oli leikattu loppuun asti palvelleista puuvillatrikoisista lastenvaatteista.

Leimatessa kertyy väkisinkin hukkakappaleita. Kuvan nalleleimasin tekisi kivaa kuviota, mutta yksikään ei onnistu, kun leimasimen reunoista jää myös jälki. Litteästä leimasimesta ei saa myöskään kunnon otetta. Jos haluaa enemmän onnistuneita painotuotteita, kannattaa valita laadukkaita leimasimia: siitä lähdetään liikkeelle, että leimasimesta saa kunnon otteen. Joustava kuminen tai silikoninen leimasinkuvio tekee tasaisempaa jälkeä kuin puinen. Puisen leimasimen puutteita voi hiukan paikata leimaamalla pehmeän kankaan päällä.
tiskiratteja_jouluaskarteluna1
Kenkäveron kaupasta Mikkelistä tarttuivat jo kesällä mukaan nämä piparihahmoleimasimet. Muuten askartelukauppa Sinelli on ollut hovihankkijani leimasinasioissa, ja rättejä taas voi ostaa ainakin Hobbypointista.  Kunnon nippu kannattaakin ostaa saman tien, jotta voi kokeilla erilaisia ideoita. Ainoa huono puoli tässä harrastuksessa on, että joudun itse katsomaan hävikkikappaleita omassa keittiössäni, kun sukulaiset ja kaverit saavat ne onnistuneet versiot. 🙂

Mainokset

Mitä oikeasti olen ostamassa? Ituhippi ja krääsätön joulu

Mieheni Tomppa voitti kerran arpajaisissa kapselikahvinkeittimen. Hohhoijaa, ajattelimme: kuka nyt *oikeasti* haluaa vielä yhden keittiökoneen ja keittää juomansa kalliista yksittäispakatuista kapseleista? No, aika moni halusi. Huutonetissä keittimestämme kehkeytyi oikea huutokisa. Huutokisan voittaja kiirehti laitteen lähettämistä. Hän oli jo ostanut kaakaokapselit valmiiksi ja odotti kärsimättömänä yhteistä kaakaohetkeä lastensa kanssa. Ostoksen tavoitteena olikin yhteinen mukava hetki perheen kanssa. Ehkäpä he olisivat voineet viettää yhtä erityisen kaakaohetken vaikkapa hankkimalla paketin erityishyvää kaakaojauhetta. Olisi tilaakin säästynyt keittiötasolta.

Sen verran olen antanut periksi kuluttamiselle, että herkkuruokien merkitystä en väheksy. Kulttuurissa kuin kulttuurissa ne ovat tapa osoittaa rakkautta läheisille ihmisille. Meillä kuusivuotiaalla Taitolla on tapana sanoa, että hän rakastaa minua enemmän kuin isää, koska minulla on tapana antaa lapsille enemmän suklaata. Olisihan se hienoa, jos rakkauden perusta olisi ylevämpi, mutta ruoka herättää paljon lämpimiä tunteita. Toki kohtuudessa kannattaa pysyä, niin herkut säilyttävät erityisyytensä. Meillä otetaan toisinaan jälkiruuaksi palat tummaa suklaata, ja herkkuhetki on sillä vietetty. Kun valitsee luomua ja reilua kauppaa, mukavista hetkistä saavan osansa myös herkun tuottajat.

lahjojen sisältöMietin usein mainosten äärellä, että se mitä myydään ja se mitä ostetaan, ovat eri asioita. Lomamatkojen mainoksissa ei näy lentokenttäjonoja, roskaantuneita rantoja tai tolaltaan menneen ilmaston tuottamia omituisia sääilmiöitä. Sen sijaan niissä kyllä myydään mukavaa yhdessäoloa lähes poikkeuksetta. Kun tietää, mitä on ostamassa, on vaihtoehtojenkin miettiminen helpompaa: voisiko yhtä ihanan yhteisen hetken saavuttaa perheen hiihtoretkellä metsän rauhaan? Tai tutustumalla suvun historiaan kyläilemällä jonkun harvoin nähdyn sukulaisen luona? Samalla saattavat jäädä kokematta turhauttavat hetket lentokenttäjonossa.

Toinen asia, mitä kaupasta tai matkatoimistosta usein ostetaan, on status. ”Kröhöm, minulla muuten oli varaa ja makua tämän ylellisyystuotteen hankkimiseen.” Statuksen hankkimisellekin on vaihtoehtoja. Yleensä osaavia ja auttavaisia ihmisiä arvostetaan, oli osaamisen laji melkein mikä hyvänsä. Osaamistaan voi vaihtokaupata vaikkapa aikapankin kautta, itse olen jäsen Stadin aikapankissa. Oppilaskunnan aktiivivahemmatkin saavat osakseen arvostusta. Kuulun facebookissa Omavaraistaloudet-ryhmään, jonka jäsenten osaamisesta yllätyn uudelleen ja uudelleen. Uuden taidon hallinta virkistää päänuppiakin paremmin kuin luksustavaroiden keskellä loikominen.

Lapsille kaupasta halutaan usein ostaa hyvää mieltä. Kyllähän he jonkin aikaa jaksavatkin innostua uudesta lelusta, mutta vanhempien ajasta yllättävän iso siivu voi kulua leluvuoren pitämiseen järjestyksessä. Ja se on pois mukavista yhteisistä hetkistä. Lapsiperheissä on melkein aina pula auttavista käsistä ja läsnäolosta. Ne ovat tänäkin jouluna kovin toivottuja lahjoja: rohkeasti siis lahjoittamaan lastenhoitoapua, kulttuuririento lasten seurana, askarteluhetki tai luontoretki. Jos ihan välttämättä haluaa ostaa jotain käsinkosketeltavaa, syötävät asiat ovat parhaita. Herkkujakin vain usein tulee niin paljon, että niitä joutuu säännöstelemään pitkälle helmikuuhun asti. Avun ohella me perheen aikuiset ilahtuisimme eniten hyväntekeväisyyslahjoista.

Tänään 28.11. Älä osta mitään -päivänä onkin hyvä hetki ideoida lisää lahjoja, jotka eivät lisää vastaanottajan rojuähkyä!

Kuolevat tervehtivät sinua

Kuolemaantuomittuja kaltereiden takana, sellaisia kävimme lasten kanssa katsomassa viime perjantaina. Korkeasaaressa nimittäin. Monien lajien tulevaisuus näyttää heikolta, ja eläintarhat tekevät hyvää työtä yksilömäärän kasvattamiseksi. Jos alkuperäiset elinalueet ovat kutistuneet sietämättömän pieniksi, eläintarhat voivat antaa tekohengitystä sen aikaa kun perustetaan luonnonsuojelualueita ja vähennetään salametsästystä. Lajia ei ole kuitenkaan kauan olemassa ilman elinympäristöä.

mongolianvillihevoset

Mongolianvillihevosia.

Tropiikissa lajiston monimuotoisuus on niin huimaavaa, että eliön alkuperäinenkin elinympäristö voi olla vain hyvin pieni maa-alue. Niinpä harkitsematon maankäyttö voi tuhota paljon. Korkeasaarenkin terraariossa elelee uhanalainen lisko (hondurasinpiikkihäntäiguaani), jonka alkuperäinen koti on jokin hondurasilainen metsä, eikä sen kotimaassa ole herätty suojelutoimiin. Päätäni huimasi, kun ajattelin, miten paljon muuta harvinaista lajistoa liskolla mahtoi olla kotopuolessa seuranaan. Eläintarhan terraarioon ei alueen puita, hyönteisiä, sammalia tai sieniä ollut siirretty, vaan vihreää tarjosivat helppohoitoiset huonekasveinakin tunnetut kasvit.

Aasianleijonat köllöttivät häkissään rauhallisina, eikä niiden elinalue Intiassakaan ole paljon kummempi: vain Girin kansallispuisto, johon jäljelläolevat ovat ahtautuneet. Reviirejä ei ole mahdollista laajentaa, koska ihmisasutus on vastassa kaikkialla puiston ulkopuolella ja osin jo sen sisälläkin. Vielä parisataa vuotta sitten leijonat ovat elelleet koko valtavalla Intian niemimaalla, ja lisäksi levinneisyys on ulottunut Euroopan rajoille asti!

tiikeri sukulaisia katsomassaVaikka vatsaa väänsi, kun ajattelin lukuisten lajien toivotonta tulevaisuutta, oli kuitenkin mukavaa nähdä Korkeasaaren tutut eläimet. Minulle eläintarhan asukkien vaihtuvuus ei ole suuri houkutin, vaan tahdon nähdä tuttuja. Siellä ne edelleen olivat: vesikilpikonnat, pikkukrokotiileiltä näyttävät kaimaanit ja etelä-amerikkalaiset apinaperheet. Uljaannäköiset amurinleopardit kulkivat edelleen häkkinsä viertä edestakaisin, mutta vapaudessa kotimaassa niiden elinajanodote jäisi kovin lyhyeksi, siitä salametsästäjät pitävät huolen. Valokki otti mukaan Tikru-tiikerinsä katsomaan sukulaisiaan, mutta Tikru sai tällä kertaa tyytyä näkemään vain leopardi- ja leijonaserkkuja, kun tiikerit pysyivät piilossa. Marraskuinen Korkeasaari oli hyvä käyntikohde: eläimet ovat hyvin esillä, kun häiriötä on vähemmän, ja trooppisiin taloihin pääsee yhtä hyvin kuin milloin tahansa.

Saimmepa samalla järjestettyä kavereidemme häälahjan: muutaman kympin lahjoitus amurintiikereiden- ja leopardien hyväksi, ja asiasta muistuttava jääkaappimagneetti. Ideaa sopii käyttää myös joululahjaostoksia mietittäessä!