Keuhkokuumetta vastaan taistelemassa

Meillä vieraili sitten keuhkokuume. Aloin ihmetellä, kun nuorimmainen oli jo kolmatta päivää kovin vaisuna, yski rajusti yskimistään. Silti hän vastasi kysymyksiin voinnista, että on ihan hyvä olo. Viime vuosina olin tottunut siihen, että useimmat flunssat kestävät noin päivän. Lääkäriin mars, ja sieltähän vastaus saatiin: keuhkokuume. Julkisella puolella lapset saavat hyvää hoitoa, mutta lääkäriparka oli kovin kiireinen. Hän joutui kesken vastaanoton käymään muidenkin asioihin reagoimassa.

Taas podettiin muutama päivä, nyt antibiootin kera. Havahduin miettimään, eikö sen jo pitäisi vaikuttaa. Googlen avustuksella sain tietää 48 tunnin säännöstä: jos ei keuhkokuumepotilaan kuume ja vointi ole sinä aikana alkanut mennä parempaan päin, on palattava takaisin lääkäriin. Muuten keuhkot voivat mennä vain pahempaan kuntoon. Voih, olisipa se lääkäri ollut vähemmän kiireinen ja ehtinyt kertoa säännöstä meillekin. Nyt ehti kulua neljä päivää, ennen kuin oltiin taas jonossa vastaanotolle, keskussairaalan päivystyksessä viettämässä sunnuntaita. Samalla selvisi, että alkuvuoden 2010 jälkeen syntyneet on rokotettu äkäisintä keuhkokuumepöpöä, pneumokokkia, vastaan. Syyllistä pitäisi siis etsiä jostain muualta.syyskasveja

Keskussairaalan päivystävä lääkäri vastasi kysymyksiini kärsivällisesti. Hän kertoi, että totutut kulkutautisyklit ovat viime vuosina menneet pois raiteiltaan: ”Yleensä keuhkokuumeet tulevat vähän eri vuodenaikaan, ja nyt on liikkeellä flunssaa, joka aiheuttaa myös keuhkokuumetta”.

Monelleko iloiselle maailmanmatkaajalle tulee mieleen, että huvireissun kylkiäisenä voi kotimaahan kulkeutua antibiootille vastustuskykyinen pöpö? Monissa maissa antibiootteja haetaan vapaasti apteekista ja käytetään holtittomasti. Entä jos tämä tauti olisi sellainen, johon antibiootti ei tehoa?

Tällä kertaa selvisimme säikähdyksellä. Kuopus pääsi sairaalaan yöksi ja sai toista antibioottiehdokasta, laajavaikutteista makrolidia. Seuraavana aamuna hän oli muuttunut zombista takaisin omaksi itsekseen. Ehdimme viettää sairaalassa laatuaikaa, lukea kirjoja ja opetella pelaamaan tammea ja myllyä. Lääkärin aamupäiväkierroksen jälkeen meidät lähetettiin kotiin. Parin päivän päästä varmistui myös labrakokeista, että syyllinen olikin mykoplasma, bakteerien sukuinen otus. Se on rakenteeltaan niin yksinkertainen, ettei siihen arkisempi antibiootti tehoa.

syksyn kasvejaAntibioottihoidon ohella olemme syöneet toipumisen tueksi sinkkiä, seleeniä ja maitohappobakteereja. Minua vaivaa, kuinka perusterveen lapsen kunto voi yhtäkkiä vain romahtaa keuhkokuumeeseen. Oliko paria viikkoa aikaisemmin sairastettu enterorokko muokannut maaperää sopivaksi? Rasittiko lapsi itseään liikaa eskarin maratonhaasteessa, jossa lapsia kannustettiin juoksemaan koulun pihan 400 m pituista rataa ympäri? Seikkailiko hän liikaa eskarin uimahallireissun jälkeen märillä hiuksilla?

Ainakin hän on ainoa perheenjäsen, jolle seleenin vuoksi syömämme parapähkinät eivät ole maistuneet. Meille muille perheenjäsenille ei tullut edes flunssaa, vaikka vietimme yskiväisen kuopuksen kanssa yli viikon saman katon alla. Huomasimme kyllä kaikki, että jokin pöpö yrittää nyt iskeä: kurkkua kutitti ja niska oli jumissa muutaman päivän. Sen pitemmälle puolustuksen läpi mykoplasmapöpönen ei tällä kertaa päässyt murtautumaan. Äitini kunto sen sijaan romahti kaksi viikkoa sen jälkeen, kun hän oli meillä kyläillyt – keuhkokuume sekin. Nyt hänkin on päässyt pois sairaalasta.

Antibiootit tekevät vielä ihmeitä, mutta kuinka kauan? Läheisten rivit harvenevat, jos menetämme antibiootit. Syökäähän omat kuurinne ohjeiden mukaan. Ja ovatko ne kotoista bakteeriflooraa ”rikastavat” kaukomatkat ihan välttämättömiä? Rentoutua voi lähempänäkin!

Mainokset

Kotkan puistoja katsomassa

veneitä kotkassaKotkan kaupungin kasvojenkohotuksesta on ollut niin paljon juttuja mediassa, että piti ihan itse lähteä katsomaan. Varsinkin kun pääsimme koko perhe sukulaisvierailulle samalla kertaa, merimiehenä seilanneen setäni luokse. Erilaisia näyttäviä puistoja on Kotkassa niin monta, ettemme muutaman tunnin vierailuun mahduttaneet niistä kuin ensimmäisen, keskustan kulmalla olevan Sapokan puiston. Hienojen istutusten lisäksi puistoissa on panostettu myös kulttuuriin: eri taiteilijoiden veistoksia lisätään maisemaan vuosittain.
patsas Sapokan puistossa
Maretariumissa ihmettelimme vielä kotimaan kaloja, ja lapset touhusivat luontokoulun tiloissa. Vaikka isot akvaariot ovat näyttäviä, jännimpiä katsottavia taisivat olla pikkuiset sammakot, joista osa oli vielä vedessä pyrstöineen, osa kömpinyt maalle ja jättänyt pyrstön pois matkasta.
maretarium
Kotka on hyvä käyntipaikka julkisilla matkaavalle: paljon nähtävää on saavutettavissa ihan kävelymatkan päässä. Mekin saavuimme kaupunkiin julkisilla: kokeiltua tuli sekä onnibussia että junaa.

hauki-palapeli, maretarium

Kolmatta linjaa takaisin… Forssassa

Lähimatkailuun koitti tilaisuus, kun poikkeuksellisesti ajoimme autolla Porista Helsinkiin. Käänsin netin ympäri, kun yritin selvittää, mitä kivoja pysähtymispaikkoja kakkostien varrella olisi. Turha vaiva, ei siellä ole mitään, sanoivat appivanhemmat. Eikä mitään kyllä meinannut löytyäkään.

kolmatta_linjaa2Valitsimme lounaspaikkakunnaksi Forssan, joka on aika kivasti puolivälissä. Kakkostieltä on helppo ajaa kaupungin keskustaan. Kartassa näkyi mielenkiintoinen yksityiskohta: Forssan keskustan kyljessä on Kalliomäen kaupunginosa, jonka kadut on nimetty Linjoiksi suuren maailman malliin. Helsingissähän Kallion linjat ovat aktiivisten nuorten ihmisten suosimaa asuinaluetta, jonka eräässä kommuunissa Kolmannella linjalla olen itsekin aikoinani vieraillut ahkerasti.

Nyt kävelimme uteliaina kohti Forssan kirkkoa katsomaan, miltä heti sen takana aukeava I Linja näyttäisi.

Forssan LinjojaJopas jotakin, Forssan linjat ovatkin kirjava vanha puutaloalue. Kapeita somia katuja, joita ei ole edes päällystetty, hauska paikka kuljeskella verryttelemässä jalkojaan. Talojen monimuotoisuus johtuu siitä, että kun puuvillatehtaiden työläiset vuokrasivat tehtailijalta tontin, mutta talo piti rakentaa itse. Niinpä monet talot on rakennettu vanhojen hirsikehikoiden ympärille, joita on siirretty paikalle jostakin lähiseudulta. Osa taloista on nykyään museokäytössä, mutta monissa asutaan edelleen.

Muutamat ihmiset ovat kirjoittaneet nettiin muistojaan elämästä entisajan työläiskortteleissa, vanhassa Ronttismäessä: Vanhaa Kalliomäkeä, Kotikuntani Vorsa, Mummolassa Forssan Kalliomäessä.

Helsingissä linjoja on viisi, alkaen Ensi linjasta. Turussa taas neljä, Ensimmäinen Linja ensimmäisenä. Forssan linjojen nimet kirjoitetaan roomalaisilla numeroilla, ja niitä on eniten: I Linja, II Linja aina XI Linjaan eli 11. asti. Muita ei taida ollakaan?
Forssan Linjoja
Jos lapset eivät jaksa kierrellä puutalokaupungin kujilla, vieressä kirkon luona on mahtavan kokoinen laivaa muistuttava kiipeilyteline.
kiipeilyteline
Mutta mitä muuta kiinnostavaa Kakkostien varrella olisi? Olisin kiinnostunut kuulemaan vinkkejä, sillä jossain vaiheessa reitti on taas ajettava toiseenkin suuntaan.

Karkkilaa ennen on polku vanhalle rautakaivokselle, joka vielä 1800-luvun alkupuolella on ollut Suomen merkittävin: kallion kuumennus nuotiolla, kylmää vettä päälle ja louhimaan. Ja taas alusta… Siellä olisi voinut käydä oikomassa koipia, mutta opasteet puuttuivat. Niinpä kääntyvää tietä (Kaivospolku) ei huomannut kuin vasta ihan kohdalla. Jäi siksi väliin tällä kertaa. Huhuu, Karkkilan viranhaltijat, jos haluatte kaivoksista kiinnostuneiden ohikulkijoiden pysähtyvän, kannattaa vähän panostaa tienviittoihin ja pysäköintiin.

Ps. Ai että oliko pitkän matkan kulkeminen lasten kanssa helpompaa autolla kuin junalla? No ei todellakaan ollut. Ajaminen on työntekoa verrattuna siihen, että istuisi junassa lukemassa tai kirjoittamassa. Lapsetkin ikävystyivät paikallaan istumiseen, kun junassa he olisivat saaneet kirmata leikkivaunussa koko matkan. Ja aikaa kului kauemmin, koska ruoka- ja vessataukoja varten on pysähdyttävä. Mutta onpa nyt sentään laina-auto siirretty Satakunnasta Helsinkiin. Ja ollaan taas yhtä kokemusta rikkaampia.