Tulevaisuusennustuksia 50 vuoden takaa

lähde: Wikimedia commons

lähde: Wikimedia commons

Avaruusmatkailua, teleportteja, palvelijarobotteja, lentäviä autoja ja liikkuvia jalkakäytäviä? Videopuheluita, valvontakameroita, automaattista tiedonhakua, liikakansoitusta, saastunutta ilmaa ja häikäilemätöntä yhtiöiden valtaa?

1960-luvulla teknisen kehityksen huumassa kirjoitettiin innokkaasti tulevaisuuden maailman kuvauksia. Olen törmännyt tulevaisuuskuvauksiin penkoessani 1960-luvun aikakauslehtiä, ja viimeksi luin Philip K. Dickin scifi-romaanin Lies, Inc, jonka tapahtumat sijoittuvat juuri alkaneeseen vuoteen 2014. Lies-romaani on kirjoitettu Dickin vuonna 1964 ilmestyneen The Unteleported man -novellin pohjalta.

tulevaisuusennustuksia_50_vuoden_takaa7Avaruusmatkailu ulkoavaruuden siirtokuntineen on 1960-luvun tulevaisuusnäkymissä toistuva elementti. Toisaalta ihmiset kommunikoivat keskenään lähinnä puhelimilla, ja automaattinen tiedonhaku tarkoittaa hienomekaanista konetta, joka plärää arkistokortteja. Tieto tallennetaan videofilmeinä magneettinauhoille, joita tosin voi tilata kirjastosta itselleen automaattisen robotin kuljettamana. Ajan tavan mukaisesti ihmiset tupakoivat kaiken aikaa kuin korsteenit.

On mielenkiintoista, että tosielämässä tietokoneet ja kännykät ovat kehittyneet tasolle, jota hyvin harva osasi ennustaa. Lies, Inc -romaanin päähenkilö Rachmael Ben Applebaum syöttää tietoa koneelle reikänauhalla ja analysoi ääninauhaa oskilloskoopin kanssa. Scifikirjailijatkaan eivät ole pystyneet kuvittelemaan, millaisia monitoimilaitteita jokainen voisi kantaa mukanaan vuonna 2014: puhelin, tiedonhakukone, videokamera, navigaattori ja musiikkisoitin samassa paketissa. Etenkään sitä he eivät olleet kuvitelleet, että tyyppikäyttäjä paiskaisi tällaisen laitteen mäkeen aina vuoden käytön jälkeen ja hankkisi uuden.

Internetin edeltäjä luotiin sotilas- ja yliopistokäyttöön jo 1960-luvulla, mutta sen olemassaolosta tiesi harva, eivätkä tavallisille ihmisille suunnatut tiedonsiirron sovellukset juolahtaneet kovin monelle mieleen. Internetin vahvuus, tiedonsiirron joustava rakenne, kehitettiin ydinsodan pelossa: jos jokin välittäjätietokone tuhoutuisi, viesti välittyisi automaattisesti toista reittiä.

Dickin luomassa maailmassa tämän vuoden väkiluku on ennustettu oikein: seitsemän miljardia on ylitetty. Hän kuvaa sen olevan liikaa, ja tungostahan tässä on, myös luonnonvarojen käyttö karkaa käsistä.

Nokia Mobira kännykkämainos 1988 Suomen kuvalehtiTekniikan kehitystä on ohjannut valtavasti yritysten välinen kilpailu kuluttajamarkkinoista. Moni tekninen keksintö on saanut alkunsa alunperin sotilaskäyttöön tehdyistä ratkaisuista. Litteitä, mutta imukykyisiä siteitä ei kehitetty miljardien naisten mukavuuden parantamiseksi, vaan niiden muutaman astronautin tarpeisiin, joiden piti saada kuiva tunne pöksyihinsä avaruusmatkojen ajaksi. Muuten avaruusmatkailu ei tarjonnut niin houkuttelevia bisnesmahdollisuuksia kuin vaikkapa matkapuhelinten kauppaaminen, ja taloudelliset houkuttimet taisivat ratkaista kehityksen suunnan.

Vaikka monet scifi-kirjailijoiden ideoimat dystopiat on toistaiseksi vältetty, on näissä toteutuneissa uhissakin tekemistä ihan riittävästi. Jo 1960-luvulla huomattiin ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvu, mutta puhe ilmastonmuutoksesta alkoi vasta myöhemmin, taistelu sitä vastaan vielä hitaammin. Väkiluvun kasvu on onneksi hidastunut, mutta ihmisiä tulee yhä lisää 70 miljoonan vuosivauhdilla. Tarinoiden ja toteutuneen tulevaisuuden eroista näkee, että ihmiskunta pystyy uskomattomiin saavutuksiin, kun vain tahtoa on. Olisipa sitä hyvän tulevaisuuden saavuttamiseen.

Of all its roles, science fiction acts best as a guide by which people can cope with their present environment,” says Philip Dick. “It should sharpen our concern and our ability to handle current problems. Science fiction has lost its escapist aspect. It now is deeply rooted in the reality of today, which is always passing into tomorrow. And it’s tomorrow we have to control if we are to survive.” Lähde: Philip K. Dick Fan Site.

Tupakkamainos Suomen kuvalehdestä 1962

Näin röyhkeästi tupakkaa mainostettiin Suomen Kuvalehdessä vielä vuonna 1962. Joitain haitallisia asioita on sentään uskallettu rajoittaa vuosikymmenten mittaan.

Mainokset

Vauva syntyi

Odotus päättyi, ja uusi perheenjäsen saapui muutaman päivän etuajassa. Kämppis jo sanoi, että tuntuu kuin olisin *aina* ollut raskaana, onhan odotusaika niin pitkä. Olin miettinyt etukäteen, että kokeilisin tällä kertaa luomusynnytystä, kun edellisen kerran spinaalipuudutuksesta oli vain huonoja kokemuksia. Se pysäytti silloin synnytyksen siihen paikkaan ja myöhemmin imetysongelmien kanssa oli paljon tekemistä (liian myöhään annetulla puudutteella ja imetysongelmilla on yhteyttä, kuulin myöhemmin). Avautumisvaihe oli ekalla kerralla niin lyhyt ja helppo, että se helpotti luomupäätöksen tekemistä.

Alkuvuodesta kävin joogakoulu Manipuran synnytysvalmennuksen, jossa pääpaino oli rentoutumisessa, äänenkäytön ja hengitystekniikoiden harjoittelussa. Virallisesta terveydenhoidon ohjelmasta rentoutusharjoitukset on karsittu kuulemma kokonaan pois, eikä uudelleensynnyttäjille tarjottu valmennusta ylipäätään. Mielentilalla on kuitenkin ihan olennainen vaikutus synnytyksen sujumiseen, joten oli hyvä ratkaisu hakea valmistautumisapua muualta.

Supistukset alkoivat tälläkin kertaa yöllä puoli neljän aikoihin, ja puolentoista tunnin päästä lähdimme sairaalaan. Kotona olisi kipujen puolesta pärjännyt vielä hyvin, mutta halusin varmistua, että ehdimme sairaalaan, kun sinne on vielä asiaa. Ja kannatti, sillä paikat olivat auenneet jo jonnekin kahdeksan sentin tienoille, kun pääsimme perille. Yllättävän yksinkertaisilla keinoilla saa apua supistuskipuihin, esimerkiksi Manipurassa opittu uloshengitys kolmessa jaksossa toimi hyvin.

Viimeisten kahden sentin aukeaminen oli sen sijaan yllättävän kivuliasta siihen astiseen verrattuna. Kipua lievittämässä oli lämminvesipullo selän takana, ja lisäksi kokeilin kipuihin ilokaasua, joka leikkasi hyvin supistusten terävimmän kärjen pois. Sillä ja Manipuran äänenkäyttö- ja hengitysopeilla sitten mentiin loppuun asti. Tälläkin kertaa sai tehdä töitä, että sai vauvan liikkumaan lantiossa tarpeeksi alas. Alaselkää särki, ja oli tukalaa, kun ei tiennyt, kauanko vielä menee. Kokeilimme synnytysjakkaraa, mutta se ei jostain syystä ottanut toimiakseen, ja piti siirtyä vielä puoli-istuvaan asentoon. Hyvin vauva kuitenkin lopulta syntyi vähän aamukymmenen jälkeen, ja kipukin loppui heti, kun se oli saatu maailmaan.

Olen tosi tyytyväinen synnytyksen sujumiseen. Seitsemän tuntia ei ole pitkä aika, enkä tuntenut jälkeenpäin oloani ollenkaan niin kipeäksi kuin viimeksi. Tällä kertaa vauvakin oli tosi virkeä alusta lähtien. Ei ole tarvinnut tuskailla imetysongelmien kanssa, kun vauva tarrasi kiinni rintaan kuin rapu, ja vaati maitoannoksia niin tiivisti ensimmäiset päivät, että nyt kärsitään ylituotannosta.

Ihailen myös kovasti kätilöiden ammattitaitoa. Lääkäriä en tällä kertaa nähnyt koko sen kolmen päivän aikana, jonka sairaalassa olimme. Sairaalan käytännöissä olisi kyllä siinä korjaamista, että erilaisia pieniä apukeinoja olisi hyvä olla tarjolla salissa ilman että niitä tarvitsee kysyä erikseen. Säkkituoleja, kengurupalloja ja kuumavesipulloja kyllä sairaalasta löytyy, kun niitä osaa kysyä.

Isoveljeksi tullut Taito vietti muutaman päivän mummolassaan Porissa. Olimme sopineet kämppisten kanssa, että hän voi jäädä heidän hoiviinsa kotiin nukkumaan, jos yöllä tulee lähtö. Synnytys osui tälläkin kertaa sunnuntaille, joten kämppikset ehtivät hyvin katsoa Taiton perään isovanhempien saapumista odotellessaan, kun ei tarvinnut miettiä töihin lähtöä.

Nyt olemme jo totuttelemassa vauvanhoitoon kotona, ja yllättävän paljon oli selkärangassa muistissa valmiiksi. Kestovaipat ovat kovassa käytössä, ja perhepedissä nukutaan. Mutta se onkin jo toisen kirjoituksen aihe. 🙂

-Piia

Uusi vauva kotona omalla paikallaan perhepedissä.

Uusi vauva kotona omalla paikallaan perhepedissä.

Taito tarjoaa pikkusiskolleen uutta kaivurileluaan. Kilttiä, eikö vain?

Taito tarjoaa pikkusiskolleen uutta kaivurileluaan. Kilttiä, eikö vain?

Kärpäset ravintoketjun perustana

Tänä kesänä oli mökillä todellakin kesä ja kärpäset. Ennenkokemattoman helleaallon keskellä kärpäslätkät viuhuivat, kun mätkimme mökin sisällä hengiltä kymmeniä huonekärpäsiä päivän mittaan.

Viime vuonna esitin peltoni vuokraajalle toivomuksen, että peltomaan huonon kunnon takia hän lannoittaisi peltoja oikealla lannalla. Saataisiin maahan lisää humusta ja eloa. Toiveeni toteutui, ja valtavan lantakuorman vyöryttyä pellolle ilmestyivät myös kärpäset. Niitä riitti enemmän kuin koskaan ennen, eikä loppua näkynyt mökiltä lähtiessämme.

Ihmettelin jo, missä kärpästen luonnolliset viholliset viipyvät, kun ruokapöytä niille on katettu. Muutaman päivän viiveellä ilmestyikin pellolle parvi västäräkkejä ja poikasiaan lentämään opettavia pääskysiä. Niiden vaikutuksesta kärpäsparvi hiukan harveni, mutta lätkimistä riitti silti.

Myöhemmin kesällä huomasin pellolla lentävän haukan, mutta näin sen niin pikaisesti, etten pystynyt tunnistamaan lajia. Olikohan se viime kesän hiirihaukka vai joku uusi tuttavuus? Omenapuun alta löytyi kasa höyheniä ja sulkia, jotka kertoivat siitä, että ravintoketju toimii huipulle asti.

Niin paljon eläimiä lantakasa elätti, lisäksi vielä peltomaan ötököitä ja lantakuoriaisia. Mieleeni tuli, että jos kaikki maatalousjätteet olisi valjastettu biokaasun tuotantoon (kuten suunnitellaan päästöjen vähentämiseksi), se olisi tästäkin monimuotoisuudesta pois. Lannan hiilisisältö menisikin polttoaineeksi eikä kärpästen rakennusaineeksi. Mutta kun ei ole kestävää jatkaa fossiilistenkaan polttoaineiden käyttöä.

Aina vain törmään samaan: parasta luonnonsuojelua olisi vähentää ja vähentää ja vähentää kulutusta, tässä tapauksessa polttoaineen kysyntää. Sitten vasta joskus olisi mahdollista myös törsätä, kun sukupolvet olisivat pienentyneet ja kuluttajiakin olisi vähemmän.

-Piia

Ps. Oli muuten mielenkiintoista huomata, että kaksivuotiaalle ei vielä oikein aukene, mitä kuollut tarkoittaa. Monet kerrat mäjäytin kärpästä lätkällä ja selitin sitten kärpäsenraatoa osoittaen, että se on kuollut kärpänen. Ja monesti Taito osoitti lentävää kärpästä ja sanoi, että ”siellä lentää tuollut tärpänen”. 🙂

Vauvoja ja tuulivoimaloita

Tunsinpa olevani ajan hermolla. Olen puuhannut väestönkasvuaiheisen seminaarin pääjärjestäjänä viime ajat, ja sitten luin YK:n väestörahaston uusinta raporttia käsittelevän uutisen YK haluaa estää miljardin ihmisen syntymän . Nyt alkaa siis väestörahastokin päästä asiaan. Kaikki muut ympäristönsuojelutoimet ovat vain lisäajan hakemista, jos ihmisten määrä saa jatkaa kasvuaan.

Raportti painottuu ilmastonäkökulmaan, ja muistuttaa, että ”Jokainen syntymä aiheuttaa syntyneen ihmisen päästöjen lisäksi kaikkien hänen jälkeläistensä päästöt”. Sen mukaan ”miljardin lapsen syntymän estäminen vuoteen 2050 mennessä säästäisi yhtä paljon hiilidioksidipäästöjä kuin kahden miljoonan suuren tuulivoimalan rakentaminen.

Viime viikot olen lukenut väestöaiheista kirjallisuutta, jotta saisimme aikaan hyvän seminaarin, ja oppinut perusteita. Koulutus ja terveydenhoitopalvelujen tarjoaminen ovat kovassa kurssissa, kun perheiden hankkimaa lapsimäärää yritetään kammeta laskuun. Lukuisien kokemusten perusteella hyviin tuloksiin päästään silloin, kun on myös perheen oma etu tyytyä yhteen tai kahteen lapseen. Ja tämä tilanne syntyy, kun ei tarvitse hankkia lapsia esim. vanhuuden- tai sairaudenturvaksi, ja perheen äiti pääsee päättämään lapsiluvusta.  Mutta ehtivätkö nämä panostukset vaikuttaa ajoissa?

Ympäristökuormitusta tuskailevaa lohduttaa, että kattavaa koulutusta ja terveydenhoitoa on mahdollista tarjota myös ilman kovin korkeaa materiaalista elintasoa.

Nyt lukuvuorossa on Population Action Internationalin selvitys, johon on koottu yhteen suuri määrä tutkimustuloksia väestökehityksen vaikutuksesta ilmastonmuutokseen. Pääsääntöisesti ihmisten määrän kasvu prosentilla lisää päästöjäkin noin prosentilla.

Riippuvuus ei kuitenkin ole aivan suoraviivainen, sillä päästöt ovat kasvamassa voimakkaasti myös kotitalouskoon pienenemisen, kaupungistumisen ja väestön vanhenemisen takia. Kotitalouskoon pienenemisen aiheuttama päästöjen kasvu tarkoittaa siis sitä, että jokainen citysinkku tarvitsee oman keittiön ja jääkaapin ja kattovalon. Yhteisölliset asumismuodot kuormittavat ympäristöä vähemmän.

Ai niin, ja se väestöseminaari. Se järjestetään eduskunnan kansalaisinfossa ti 26.1.2010 klo 16-19. Tervetuloa mukaan!

-Piia