Ravintolapäivän kokemuksia

Herätyskelloni soi klo 6.20 lauantaiaamuna, jotta pääsimme Tompan kanssa viimeinkin osallistumaan Ravintolapäivän järjestämiseen. Silloin aloitin ternimaitopannarien leipomisen klo 11 avautuvaa ravintolaamme varten. Edellisinä päivinä vietin muutaman tunnin nyppimässä nuoria vuohenputkenlehtiä, merenrannan orvokkeja ja ruoholaukkaa villivihannesruokiamme varten.

Saaremme puodissa pidetty ravintolamme syntyi yhteistyössä kaupan yrittäjän Katin, hänen värväämisensä työntekijöiden ja makkarantekijäpariskunnan Ferencin ja Niinan kanssa. Saaremme Kevätvillitys houkutti ihan hyvin kävijöitä. Erityisen iloinen olin siitä, että asiakkaamme söivät lautasensa tyhjiksi. Luomumakkarat, nokkospiirakka, villivihannessalaatti ja pannarit maistuivat.

ravintolapaivan_kokemuksia1Odotimme nollatulosta, sillä minulle suurin syy ravintolanpitoon oli kokeilla, kuinka villivihannekset suurelle yleisölle maittavat. Niinpä oli mukava yllätys saada myös hiukan tuloa. Mutta sitä tämän kokemuksen pohjalta ihmettelen, kuinka minkäänlainen ruoka-alan pienyritystoiminta voi kannattaa. Tuntipalkoille ei pääse edes Ravintolapäivän erityistilanteessa, jossa pieni toimija voi välttää verorasituksen ja asiakkaita on liikkeellä tavallista enemmän. Villien salaattiainesten keruu hyvältä paikalta vei yllättävän vähän aikaa – ehkä pari, kolme tuntia. Kaikkien salaattiainesten pilkkominen esillepanoa varten sen sijaan jo vei tunteja, samoin leipominen. Tapahtumaan ei tule ihmisiä ilman markkinointia, joka sekin vei aikansa, vaikka paikka on ennestään monelle tuttu.

Toisaalta, millaista tuntipalkkaa voi pyytää työstä, joka on mukavimpien joukossa? Etenkin metsästäjä-keräilijävaistojen tyydyttäminen tuntuu aina yhtä hyvältä. Merenrannan kallioilla kiipeillessäni olin innoissani uusista syötävistä kasvituttavuuksista: orvokeista, ruoholaukasta ja isomaksaruohosta.

Isomaksaruohon lehtiä voi napsia suuhun merenrannalla kulkiessaan.

Isomaksaruohon lehtiä voi napsia suuhun merenrannalla kulkiessaan.

Kerätessäni kuvittelen, miltä on mahtanut tuntua niistä kaukaisista edeltäjistäni, jotka eivät ole nyppineet kasveja kallionkoloista huvikseen, vaan osana välttämätöntä niukan elannon hankintaa. Onko joku muinainen suomenruotsalainen kalastaja lääkinnyt niillä talvikuukausina kehittynyttä keripukkiaan? Tai onko kivikautisella perheellä ollut kireät välit, kun valveillaoloaika on pitänyt käyttää kasvien nyppiseen kädet kohmeessa, eikä ruuan energiasisältö ole sittenkään riittänyt? Rehevät paikat valtaavan vuohenputken väitetään olevan viikinkien tuoma viljelykasvi.

Ja tänä keväänä on minun sukupolveni vuoro nauttia luonnonantimista, ylellisyyden keskellä, kun kohmeisia käsiä voi mennä vetristämään keskuslämmitettyyn kotitaloon. Kivaa, että yli kuusikymmentä ruokailijaakin tuli ravintolaan saamaan jonkin aavistuksen tämän alueen alkuperäisherkuista. 🙂

Mainokset

Yhteisöllisyyden puolesta!

yhteisollisyyden_puolesta1Laajasalon yhteisöllisyyttä täytyy vaalia, sanoo kaupunkisosiologi. Näiden rakentamissuunnitelmien kanssa on oltava tosi varovainen, jotta Laajasalon yhteisöllisyys säilyy, sanoo vastapäätä istuva kokoomuslainen kaupunginvaltuutettu. Laajasalossa on tämä ainutlaatuinen yhteisöllisyys, josta on pidettävä huolta uutta ostaria suunniteltaessa. Uusi kiiltävä ostari kun ei vielä houkuta kävijävirtoja ja luo elävää kaupunkia, vaan vasta alueen omaleimaisuus, sanoo kaupunkisuunnitteluviraston viranhaltija. Tässä tapauksessa se omaleimainen juttu on Saaremme-osuuskunnan toiminta, jonka pohjalta on perustettu myös luomuruokakauppa ja tapahtumatila.

yhteisollisyyden_puolesta2Istun kotikaupunginosani Laajasalon uuden ostarin yhteiskehittelytyöpajassa, enkä ole uskoa korviani. Rahjustin väsyneenä paikalle, koska ajattelin, että onhan minun mentävä puolustamaan kaupunginosani ainutlaatuisia asioita. Kun ei kukaan muu sitä kuitenkaan tee. Eikä minua olisi tarvittukaan! Rakennusliike NCC:n edustaja kuunteli silmät pyöreänä, kun kaikki vuoronperään selittivät, että saarellemme suunnitellulta uudelta ostarilta on Saaremme-puodille ja osuuskunnalle on annettava tila käyttöön alle markkinahintojen, koska se on ostarin sydän. Luomulähikauppa ja kansalaistoiminta ei voi tuottaa niin paljoa euroja, että sillä maksaisi nykyistä isompaa vuokraa. Se kuitenkin houkuttaa kävijöitä kaikille muillekin ostarin yrityksille.
yhteisollisyyden_puolesta3

Laajasalon nykyistä ostaria. Kuva: vasiliisa, Flickr, CC.

Laajasalon nykyistä ostaria. Kuva: vasiliisa, Flickr, CC.

Uudessa ostarisuunnitelmassa oli varattu paikka Saaremme-puodille, mutta ostarin kakkoskerrokseen. Omassa puheenvuorossani sanoin, että jos Saaremme-puoti kerran on se juttu, miksei se ole paraatipaikalla katutasossa? Tälle saaremme syntynyt yhteisöllisyys on tosiaan ihme. Sanoin myös, että sen ansiosta jopa minunkaltaiseni paatunut ateisti käy nykyään sunnuntaisin Laajasalon kirkossa. Siellä on vain niin hyvä tunnelma ja paljon tuttuja ihmisiä. Viimeksi ei takki mahtunut naulakkoon, niin täynnä kirkko oli. Tästä on tosiaan pidettävä huolta. Muistutin myös ostarin lukuisista pienyrittäjistä, joilla ei tosiaan olisi varaa maksaa uuden hienon ostarin vuokria. Kakkoskerrokseen on asettunut luovien ihmisten yhteisö, jossa toimii mm. valokuvausstudio puoliksi harrastuspohjalta.

yhteisollisuuden_puolesta4Tilaisuudessa ideoitiin myös yhteiskäyttötilaa, jossa kirjasto, nuorisotoimi, Saaremme-osuuskunta ja kaikki muutkin alueen toimijat voisivat järjestää toimintaansa. Niitä ihan samoja juttuja, joita jo nytkin teemme: tupaten täysiä saleja Ravintolapäivänä, luontokuvailtoja, kurssiviikonloppuja, joogailtoja, myyjäisiä, kirppispäiviä

Muistatteko, kuinka aikaisemmin valitin, etten löydä samanhenkisiä ihmisiä omasta kaupunginosastani? Kiitos Saaremme-osuuskunnan ja kirkon aktiivit, että olette muuttaneet kaiken! Mutta pahus, kuinka nyt käy maallemuuttohaaveideni? Kuinka voin lähteä täältä minnekään?

Lähiruoka saapui ostarille

Olipa ihana päivä! Lähiostarille oli ilmestynyt yhdistetty lähiluomuruokakauppa ja -kahvila sillä aikaa, kun olimme mökillä. Satuimme ostarille aukioloaikaan ja kävimme lasten kanssa ottamassa paikasta selvää. Saaremme puotisaaremme_puoti on suureksi paisuneen Laajasalon ruokapiirin laajennus, ja pyörii vapaaehtoisvoimin.

Valikoimasta löytyi ruokapiiristä ylijääneistä tuoreita kasviksia, monenlaisia luomutuotteita, suosikkiteetämme ja kohtuuhintaista tyrnimehua. Tilaa on vanhassa postissa yllättävän paljon, ja siellä voisi järjestää monenlaisia tapahtumia. Olipa virkistävää nähdä markkinahenkinen tapa edistää luomua: yhdistysten vuosikokousrutiinien sijasta porukka perusti osuuskunnan ja aloitti reippaan markkinoinnin. Harvemmin kukaan tulee luomutuotteitakaan itse kyselemään, vaan nekin pitää aktiivisesti myydä.

Olen pyöritellyt mielessäni ajatusta luomuruokamaistiaisista, joissa osallistujat pääsisivät testaamaan, maistuuko luomu oikeasti erilaiselta. Sokkotestissä olisi tarjolla samaa tuotetta luomuna ja tehotuotettuna, ja arvausten tulokset kerättäisiin tilastoksi. Olin tuskastellut tapahtuman järjestämistä meillä jonakin ravintolapäivänä, mutta nyt päätinkin ehdottaa tapahtumaa järjestettäväksi puodissa. Kerrankin hankkisin apujoukkoja, enkä puurtaisi kaikkea yksin. Puodin aktiivi suhtautui ideaan myönteisesti, ja jalostamme sitä eteenpäin syksyn aikana. Sittenpä nähdään, mitä saadaan aikaiseksi. Kuvittelen itse maistavani eron luomun ja tehotuotetun välillä, mutta olisipa kiva testata, maistavatko muutkin. Ekovalintojen vauhdittajina omakohtaiset kokeilut joka tapauksessa ovat hyviä.