Lumilinnan lumoissa

Sääennuste näytti lupaavalta: takana muutama nuoskalumipäivä, tulossa vakaa pakkasjakso. Ja viikkojen aikana oli kertynyt kunnon lumikerros. Siis aika tehdä lumiukkoja, -linnoja, -hevosia, jotka hyvällä tuurilla säilyvät tanakasti jäätyneinä pitkälle kevättalveen.

lumilinnaa rakentamassa

lumilinnan ikkunaLauantaina aamupäivällä lähetin perheen ulos lumihommiin. Paukutimme Tompan kanssa lumilinnan seiniä kokoon ja selostin, millaisia lumiprojekteja harrastin lapsena omakotitalomme laajalla pihalla. Lapset kohteliaasti toivat palloja seinien vahvistukseksi. Oli hyvä hetki, kun iäkäs naapurikin innostui mukaan lumilinnantekoon. Omille vanhemmilleni ei olisi juolahtanut mieleenkään tulla leikkimään lumessa, ainoana lapsena linnat piti enimmäkseen koota itse. Jäin vielä tasoittelemaan seiniä kuumeisesta olosta huolimatta, kun muut menivät sisälle valmistelemaan lounasta. Vielä tuosta ja tuosta… Valokki tuli lopulta hakemaan minut sisälle: ”äiti, ei sinun yksin täällä kylmässä tarvitse olla”.

Nuoskalumi on uskomaton materiaali. Lumimöykyt tarttuvat tiukasti kiinni toisiinsa, sen kun vain muotoilee haluamansa. Ehkä tämän rakennusmateriaalin rajaton saatavuus jotenkin kuvastaa tasa-arvoista pohjoismaista yhteiskuntaakin. Linnaa kootessani mietin, että lumiveistosten ja -rakennelmien tekeminen sopisi hyvin Go Scandinavian -loman ohjelmanumeroksi: ”änd nau wii aar going tu bild ö snoumän…”. Tiedän, ei tämä mitään Skandinaviaa ole, mutta sellainen loman nimi voisi kuulostaa puoleensavetävältä. Täällä Suomessa olisi paljon enemmän mahdollisuuksia kaikenlaisiin elämyslomiin. Aineksia niihin on maaseutumme täynnä, ei tarvitse kuin vähän ideoida.

lumilinnaa tekemässä

Olisinpa vähemmän ujo ja introvertti, niin ryhtyisin elämyslomaoppaaksi varakkaille reissaajille tältä istumalta. Tai ehkä sentään jonkin matkailualan kurssin kautta. Kiireiset uraihmiset maksaisivat hyvät rahat siitä hyvästä, kun pääsisivät irrottamaan ajatuksensa arkiympyröistään rauhallisen luonnon keskellä. Paikasta toiseen reissaamiseen kannustaminen ei toki ole mikään ympäristöteko, mutta ehkä luonnon keskellä vietetty loma edistäisi luonnon huomioimista muutenkin. Ja reilummanhintaisista lomista riittäisi hyvin varoja myös päästökompensaatioiden ostamiseen.

Lumipakolaisen hyvästit talvelle

Maallemuuttajiksi meitä veti haave oikeasta talvesta: hiihtämistä, lumileikkejä ja talven lopuksi retkiä kantavia hankia pitkin kävellen. Helsingin viime talvet olivat kovin mustia, ja joku puhuikin lumitalvista ilmastonmuutossukupolven menetettynä Karjalana: niistä kerrotaan haikaillen aikanaan lapsenlapsille.
talvinen järvimaisema
Talvipakolaisen ei tarvinnut pettyä, Etelä-Savossa saatiin tänä vuonna oikea talvi. Piti vain ensin selvitä mustan joulukuun surkeudesta.

Mökillä perunoidennoutoreissulla oli kiva samalla kierrellä tuttuja paikkoja hankia pitkin astellen. Tomppa tosin välillä protestoi intoani; hän oli perheestä ainoa, jonka jalkojen alla hangen jäätynyt pinta välillä petti. Keräsimme pajunkissoja pellonlaidoista, ja ihailimme pajulajien paljoutta. Yksi teki kissansa suoriin ja kiiltäviin oksiin, toinen haaroittuneisiin ja vänkkyräisiin.mökki talvella

Samalla reissulla hain luonnonmateriaalit hautajaisten kukka-asetelmaan ja sireeninoksia juhlapöydän koristeeksi. Sireeni osoittautuikin hyväksi valinnaksi: lehdet ilmestyivät siihen noin kuudessa päivässä, ja oksien muodosta tulee mieleen japanilainen estetiikka.

palokärjen työpaikkaToisella hankiretkellä kirkonkylältä mäenlaskupaikan läheltä löytyi kaatunut petäjä, jonka oksisto tarjosi lapsille ainekset pitkään majaleikkiin. Itse mäki ei lapsia kiinnostanut, se oli liian hurja. Lähistöltä löytyi myös palokärjen työpaikka.

Talvi jäi vielä Juvalle, kun lähdimme pääsiäisenviettoon Poriin lasten isovanhempien luokse. Täällä Länsi-Suomessa hyppivät jo peipposet pihamaalla. Ei haittaa, vaikka kevät tällä välin ilmestyisi itäänkin. Kaikki talviasiat tuli jo tehtyä, toivottavasti saamme samat ilonaiheet ensi vuonnakin!

Ihana, ihana lumi – entä tulevaisuudessa?

ihana_ihana_lumi1Talviulkoilua lasten kanssa tänään: ihana auringonpaiste, ja puhdasta lunta kasoittain ja taas kasoittain ympärillä. Ulkoilun sisältö ei ollut sen kummempaa kuin viedä paperinkeräyssäkki keräysastiaan ja sitten möyriä vähän pihalla, mutta nautimme siitä kaikki täysillä.

Saamme vielä vähän aikaa nauttia lumisista talvista, mutta lasteni ollessa minun ikäisiäni lumen määrä on jo alkanut vähentyä. Vuoteen 2040 mennessä Suomen keskilämpötila ehtii nousta noin kaksi astetta, ja nousu on suurempaa talvella kuin kesällä.
ihana_ihana_lumi2
Olen tuntenut viime ajat suurta kiitollisuutta siitä, että oman perheemme asiat ovat niin hyvin. Samalla tieto siitä, miten kurjaan suuntaan maailman asiat noin yleisesti ovat menossa, tuntuu monesti musertavalta. Kaksi astetta kuulostaa vähältä, mutta sitä vastaavassa ilmastossa luonto on jo toisen näköinen kuin tämä nykyinen.

Ja se on vasta alkusoittoa, vuosisadan puolivälin jälkeen mennään lämpötiloissa ylös ja rytinällä. Suuri osa maapallon nykyisestä asutusta pinta-alasta muuttuu olosuhteiltaan niin vaikeaksi asua, että tulijoita tänne pohjoiseen riittää. Ja mitähän heille kaikille tehdään? Samaan aikaan luonnossa kaikki menee mullin mallin. Presidentti Sauli Niinistökin otti eduskunnan avajaispuheessaan voimakkaasti kantaa ilmastonmuutokseen, suunnilleen sanoilla ”elämä uhkaa loppua nykymenolla ennen kuin öljy loppuu”, mutta uutisoitiinko sitä juuri missään. Hesari ainakin ohitti asian täysin.

Nyt lastensa tulevaisuudesta huolestuneet vanhemmat ovat perustamassa uutta järjestöä, jonka idea ei ole ekovinkkien antaminen, vaan vaikuttaminen poliittiseen päätöksentekoon ja täysillä. Liityin jo itsekin mukaan: http://www.ilmastovanhemmat.fi/ . Liittykää muutkin, tänne tarvitaan kaikki!

-Piia

Ps. Ilmatieteen laitoksen julkaisemaan nettisivuston Ilmasto-oppaaseen on koottu tietoa ilmastonmuutoksen vaikutuksesta Suomessa.