Säästöpossun tammikuu: Erilainen kaalikeitto

Katson aina kaupassa kaaleja miettien, mitä niistä voisi tehdä. Kotimaista kaalia saa pikkurahalla, ja se tarjoaa mukavasti C-vitamiinia ja muuta terveellistä. Päätin selviytyä helpolla, ja ostin sekä keräkaalin että mausteeksi riisinuudeli-pikaruokapakkauksen. Inhoan chiliä, joten sietokyvylleni sopiva maku saadaan sekoittamalla nuudelimausteet pariin kolmeen keittolitraan…
saastopossun_erilainen_kaalikeitto1
Kasviskeitot teen usein saman kaavan mukaan: ensiksi kuullotan sipulinpalaset öljyssä kattilan pohjalla. Sitten lisään kovimmat juureksenpalat, joilla on pisin kypsymisaika. Tähän laitoin kasvikset järjestyksessä palsternakka, porkkana, kaali, peruna. Punaisia linssejä heitin joukkoon siinä välissä antamaan proteiinia, ja sitten nuudelit. Soijakökkäreet tulevat lopuksi, koska ne eivät vaadi varsinaista kypsennystä, maustamista enemmänkin. Vettä lisäilen pitkin matkaa. Nuudelimausteet lisäsin jo juurespalojen kanssa, jotta ne vaikuttaisivat tasaisesti.

Soppa onnistui hyvin, ja lapsetkin söivät mielellään. Kaalin lisäksi mukana oli perunoita ja juureksia tuomassa ruokaisuutta. Mausteeksi lisäsin paprikajauhetta ja merisuolaa. Säästöpossunäkökulmastakin ruoka onnistui hyvin: kaalinkerä maksoi 0,30 e ja nuudelit 0,60 e. Potut olivat itse kasvatettuja.
kaalikeitto
Ympäristönäkökulmasta eksoottista makua saatiin aika vähällä panostuksella: kuivien elintarvikkeiden kuljetus kaukomailta ei vie paljoa resursseja, tässähän ei kuljeteltu vettä merien takaa. Nuudeleissa huomasin käytetyn palmuöljyä, mutta sitä oli teelusikallinen – ei ihan samoja määriä, jotka tarvittaisiin auton tankkaamiseen. Monen makuun varmaankaan yksi nuudelipussi ei maustaisi tarpeeksi, mutta mausteita on helppo lisätä maun mukaan. Merisuola, paprikajauhe ja chili ovat parempia vaihtoehtoja täydentämään makua kuin aromivahventeilla ryyditetty valmissekoitus.

Myöhemmin tein toisen keittoerän, jossa proteiinin virkaa toimitti kotimainen hernerouhe ja härkäpapurouhe. Niillä on voimakkaampi maku, minkä vuoksi toinen soppakokeilu ei ollut ihan yhtä maukas. Tällainen proteiiniosasto kannattaa maustaa erikseen ennen ruokaan lisäämistä. Niin soijapalojen kuin muidenkin kasvisproteiinirouheiden määrissä kannattaa myös noudattaa kohtuutta, jotta lopputulos ei maistu koiranruualta. 🙂

Mainokset

Papuja uudessa muodossa

Kauppoihin on ilmestynyt härkäpapuja uudessa muodossa: pastana ja jauhoina! Hassua, kuinka tämä vähän erikoisenmakuinenkin kasvi muuttuu ihan neutraaliksi perusruuaksi, jossa on kaiken lisäksi enemmän proteiinia kuin perinteisessä vaihtoehdossa. Tosi tervetullutta etenkin arjen kokkaamiseen, kun ruuan pitäisi ilmestyä lasten eteen nopeasti ja helposti.

härkäpapupastaHärkäpapuhan olisi mitä suositeltavan kasvi suomalaisten suuhun: se kasvaa täällä hyvin vaatimattomassakin maassa, tuottaa itse omat typpilannoitteensa ja sisältää hyvin proteiinia. Sitä on viljelty täällä keskiajalta lähtien, kunnes herneet ja peruna sen syrjäyttivät. Niinpä: maku ja ulkonäkö on meilläkin ohjannut ruokavalinnat monesti muihin vaihtoehtoihin. Keitettäessä irtoava musta väri ei ole kovin houkutteleva, ja melkein mikä tahansa muu papulaji on maukkaampi.

Mutta jalostetussa muodossa nämä puutteet korjautuvat: pavuilla terästetty pasta menee siinä missä mikä tahansa muukin pasta, ja gluteenitonkin vaihtoehto on tarjolla. Mustasta liemestä ei ole tietoakaan.

Papujauhoja voinee piilottaa melkein leivonnaiseen kuin leivonnaisteen. Itse olen kokeillut kik-hernejauhoja ja lupiinijauhoja pannareiden ja piirakoiden pohjien leipomiseen muiden jauhojen kanssa, ja hyvin on onnistunut. Sanotaanpa pitkälle jalostetuista elintarvikkeista mitä hyvänsä, tässä tapauksessa teollinen prosessointi on ihan hyvä asia.

Onneksi olkoon, Yli-Pihanperän maatila & Paulähteen Vihannestila, olette saaneet aikaan hyvän tuotteen!