Viime vuoden hyvien kokemusten innostamina kävimme hakemassa kesäkanat tällekin kesälle. Siellä ne kuusi kanaa nyt ovat kotkottaneet ja rotkottaneet muutaman viikon. Tälläkin kertaa ne on noudettu mökkipaikkakuntamme tehotuotantokanalasta, jossa ne olivat varttuneet vuoden ikäisiksi. Vielä sinne jäi 36 000 niiden kaveria.
Eläintenpidon suuruusluokan miettiminen saa pään pyörryksiin. Rakennus, johon kymmenet tuhanneet kanat mahtuvat, ei ole loppujen lopuksi kovinkaan suuri. Tietä pitkin ohi ajaessa paikka ei näytä mitenkään tavallista maatalousrakennusta kummemmalta. Jos eläintenhoitaja käyttäisi sekunnin jokaisen kanan voinnin tarkastamiseen päivässä, hän saisi kierrellä kanalassa kymmenen tuntia. Sivutöinään hän kasvattaa kananuorikkoja, joita on vielä 50 000 toisessa paikassa sijaisevassa rakennuksessa. Sellaista se perheyrittäminen nykyään on.
Perheyritys on myös se kananjalostuksen jättiläisfirma, jonka tuote näiden kesäkanojen rotu on. Kanoista on sukupolvesta toiseen määrätietoisesti jalostettu tuottavampia ja ahtaisiin kasvatusoloihin sopeutuneempia. Mielenkiintoista kuitenkin, että niillä on siitä huolimatta luonne-eroja. Kuudesta kanasta viisi viettää aikansa pääosin aitauksessaan, vaikka oven jättäisi auki. Kuudes on seikkailija, joka ensiksi järjesti itselleen pesäpaikan ulos muiden muniessa sisälle. Pian sekään ei riittänyt, vaan kana onnistui löytämään tavan päästä verkkoaitauksen ulkopuolelle. Välillä se suunnistaa määrätietoisesti korkeaan horsmatiheikköön, jonne se on muotoillut itselleen uuden pesäpaikan.
Kanat on jalostettu suoltamaan munia käsittämättömät määrät. Meille riittäisi kyllä vähempikin. Välillä kuusi eläintä on onnistunut munimaan seitsemänkin munaa päivässä. Etenkin keitetyt särkikalat ovat niin vahvaa ruokaa, että saavat kanat riehaantumaan. Kanat ovat yhtä hyviä ruuantähteiden syöjiä kuin koirakin: melkein mikä tahansa pöperö katoaa nälkäisiin nokkiin. Päivittäisenä ruokana annamme tasapainoiset rehut: tiivisterehua, kauranjyviä läheiseltä maanviljelijältä, kalkkia ja munankuoria. Ruokien lisäksi kanat tarvitsevat syötäväkseen myös pikkukiviä, joiden avulla niiden kupu jauhaa ruuan pieneksi: hampaita kun kanoilla ei ole.
Kanaset ovat hyvin kotiutuneet uuteen majaansa vanhaan navettaan. Lapsetkin (6 ja 3 v) saavat tottumusta eläinten hoitoon, kun käyvät välillä kahdestaan hakemassa munat kanalasta. Meillä ei ole ollut muita lemmikkejä, ja lapset suhtautuvat arastellen kotieläimiin. Maalla saa onneksi ”siedätyshoitoa” niin pienistä kuin isoistakin otuksista, tänään viimeksi ihmeteltiin naapurin kissaa ja lehmiä.
Ekoelämää 