Rikkakasvi tyrehdyttää verenvuodot

Loppukesää kohti kasvimaamme usein on villiintymään päin, kun huomio kohdistuu korjattavaan satoon. Uuden kasvikokeilun kannalta rikkaruohot olivatkin tällä kertaa hyvä asia: kasvimaalta löytyi paljon lutukkaa, joka oli lähemmin tutustuttavien kasvien listallani.
lutukka
Somannäköisellä lutukalla on erikoinen lääkinnällinen vaikutus: se auttaa tyrehdyttämään verenvuotoja. Saksalaisetkin turvautuivat siihen ensimmäisessä maailmansodassa, kun muiden lääkkeiden saatavuus heikkeni. Sitä on käytetty haavoihin ulkoisesti ja teenä sisäisesti (kupillinen tuoreita lehtiä suhteessa kahteen kupilliseen vettä). Lutukkaa voi löytää kukkivana keväästä syksyyn, ja kukinnosta lituineen se onkin helpoin tunnistaa, sillä lehtien muoto vaihtelee voimakkaasti. Lääkevaikutus on paras tuoreilla kasveilla; säilöntäkeino olisi löydettävä, jos tätä aikoo käyttää vaikkapa runsaiden kuukautisten hoitoon pitkin vuotta.

Lääkinnällisistä efekteistä riippumatta lutukkaa voi syödä pienissä määrin aika huoletta. Sydämenmuotoiset lidut ovat maultaan mietoja, joten lapset napsivat niitä mielellään ohi mennessään. Itsekin syön lituja sellaisenaan ja olen käyttänyt niitä myös pirtelöihin. Vakipirtelöideni perusrakenne on aina sama: 1/3 – 1/2 litraa jäätelöä, 1-2 banaania ja muut ainekset, joissa voi olla yrttejä tai marjoja.

Keräämistä on hidastanut se, että ainakin nyt syksyllä monissa lutukoissa on valkoista sienikasvustoa, jota en halua ruokiini. Lehtiä en ole maistanut, mutta lituja olisi mukava riipiä isommissa määrin. Ovatkohan toukokuun kasvustot vähemmän sienisiä?

Mainokset

Villivihanneskausi alkoi

Kevät on Helsingissä jo niin pitkällä, että makoisia vuohenputkien versoja pistää esiin kaikkialla rehevillä paikoilla, joita ei ole taannutettu nurmikoiksi. Poljin pyörällä poimimaan uuden erän salaattia varten. Lähin sopiva paikka löytyi ulkoilupolun varrelta merenrantalehdosta. Useimmiten haemme villivihannekset niityltä, joka on Laajasalossa Stansvikin luonnonsuojelualueen vieressä.

Kaupunkialueella villiruokaa kerätessä mielessä kalvaa epäilys koiranulkoiluttajien reiteistä. Ovatkohan koirat käyneet lorottelemassa pisunsa vielä kovinkin kaukana polulta? Viime kerralla epäilyksiäni huojensi vesisade, joka oli huuhtonut kasvuston aamun pikkutunneilla. Vuohenputket ja muut villiherkut sisältävät niin valtavan määrän hyödyllisiä aineita, että koirariskinkin olemme valmiit ottamaan. C-vitamiinia, kivennäis- ja hivenaineita ne sisältävät moninkertaiset määrät pelloilla lihotettuihin vihanneksiin verrattuna. Jääkaapissa ne säilyvät hyvinä muovipussissa jopa viikon verran.

Tältä näyttää villivihannesten harrastajan aamiainen kevätsesongin aikaan: vuohenputken versoja toisella, tahinia toisella leivällä.

Tältä näyttää villivihannesten harrastajan aamiainen kevätsesongin aikaan: vuohenputken versoja toisella, tahinia toisella leivällä.

Vuohenputki kuuluu sarjakukkaisten kasvien heimoon. Sen monet sukulaiset onkin kesytetty viljelykasveiksi: ainakin porkkana, palsternakka, selleri, persilja, kumina, kirveli, tilli, korianteri ja fenkoli huojuvat kasvimailla puutarhurin suojeluksessa, kun taas vuohenputki on leimattu puutarhan rikkaruohoksi. Toisaalta sukulaisjoukkoon kuuluvat myös Suomen myrkyllisimmät kasvit, kuten  myrkkykeiso, jonka vesirajassa kasvava makea juurakko ja lehdet ovat aiheuttaneet kuolemaan johtaneita myrkytyksiä.

Vuohenputki kasvaa laajoina mattoina, jotka pyrkivät tukahduttamaan alueen muut kasvit alleen. Mielestäni sekaantumisen vaara vesirajassa kasvavan yksittäisen myrkkykasvin kanssa on kovin pieni. Mökillä pääsemme poimimaan villiherkkuja pitkin kesää, kun niitämme kasvuston aika ajoin. Vain nuoret lehdet ovat hyviä, parhaita ovat vielä supussa olevat mureat yksilöt.

Kevätkylmillä versojen väri on punertava, kesemmällä vaaleanvihreä. Millaisiahan terveysvaikutuksia kasvin kylmänsietoaineella mahtaa olla? Ainakaan eriväristen versojen maussa en ole huomannut suuria eroja.