Loppukesää kohti kasvimaamme usein on villiintymään päin, kun huomio kohdistuu korjattavaan satoon. Uuden kasvikokeilun kannalta rikkaruohot olivatkin tällä kertaa hyvä asia: kasvimaalta löytyi paljon lutukkaa, joka oli lähemmin tutustuttavien kasvien listallani.
Somannäköisellä lutukalla on erikoinen lääkinnällinen vaikutus: se auttaa tyrehdyttämään verenvuotoja. Saksalaisetkin turvautuivat siihen ensimmäisessä maailmansodassa, kun muiden lääkkeiden saatavuus heikkeni. Sitä on käytetty haavoihin ulkoisesti ja teenä sisäisesti (kupillinen tuoreita lehtiä suhteessa kahteen kupilliseen vettä). Lutukkaa voi löytää kukkivana keväästä syksyyn, ja kukinnosta lituineen se onkin helpoin tunnistaa, sillä lehtien muoto vaihtelee voimakkaasti. Lääkevaikutus on paras tuoreilla kasveilla; säilöntäkeino olisi löydettävä, jos tätä aikoo käyttää vaikkapa runsaiden kuukautisten hoitoon pitkin vuotta.
Lääkinnällisistä efekteistä riippumatta lutukkaa voi syödä pienissä määrin aika huoletta. Sydämenmuotoiset lidut ovat maultaan mietoja, joten lapset napsivat niitä mielellään ohi mennessään. Itsekin syön lituja sellaisenaan ja olen käyttänyt niitä myös pirtelöihin. Vakipirtelöideni perusrakenne on aina sama: 1/3 – 1/2 litraa jäätelöä, 1-2 banaania ja muut ainekset, joissa voi olla yrttejä tai marjoja.
Keräämistä on hidastanut se, että ainakin nyt syksyllä monissa lutukoissa on valkoista sienikasvustoa, jota en halua ruokiini. Lehtiä en ole maistanut, mutta lituja olisi mukava riipiä isommissa määrin. Ovatkohan toukokuun kasvustot vähemmän sienisiä?
Ekoelämää 