kuva: Pasi Salminen
Olen 38-vuotias äiti, ympäristöaktiivi, luontoihminen, diplomi-insinööri ja fyysikko, kasvissyöjä, feministi, kotitarveviljelijä… Asuin pitkään perheeni kanssa kommuunissa Helsingin Laajasalossa, vuodesta 2015 lähtien maalla Juvalla.
Pyrin kirjoittamaan kerran viikossa. Aihepiirinä on ympäristöaiheisiin liittyviä mietteitä, päiväkirjaa lasten elämästä, teknisiä aiheita, kulutuskriittisyyttä. Toisinaan myös mieheni Tomppa ja poikani Taito kirjoittaa jokusen rivin.
On ihanaa jakaa ajatuksia vakilukijoiden ja satunnaisten surffailijoiden kanssa, kerro kun jokin innostaa sinua tai nostaa karvat pystyyn: etunimi.sukunimi@iki.fi!
– Piia J. Häkkinen
Ps. Etsiskelen parhaillaan työpaikkaa. Ansioluetteloni voit lukea täältä!
Ekoelämää 
I.T said,
9 maaliskuun, 2015 klo 7:38 pm
Hei!
Mielenkiintoinen blogi. 🙂 Pitääpä syventyä tarkemmin. Huomasin, että olet fyysikko ammatiltasi. Itse olen miettinyt, että lähtisin opiskelemaan sovellettua fysiikkaa, ja ennenkaikkea ympäristöfysiikka olisi kiinnostuksen kohteena. Koetko, että fyysikolla olisi hyvät mahdollisuudet suomessa päästä työskentelemään ekologisten asioiden parissa?
Piia J. Häkkinen said,
10 maaliskuun, 2015 klo 7:43 am
Jos haluat tehdä töitä ympäristöasioiden parissa, hanki jokin ”kova” pääaine ja lue ympäristöasiat siihen sivuaineena. Pelkällä ympäristöosaamisella on vaikea saada töitä. Mieheni esimerkiksi on tehdassuunnittelija (kemisti) ja lukenut ympäristötekniikkaa sivuaineena, ja on päässyt paljon vaikuttamaan ympäristöpäätöksiin. Ylipäätään kannattaa hankkia jotain konkreettista osaamista. Itselläni tutkinnon liika teoreettisuus vaikeuttaa työllistymistä. Työnantajat odottavat, että osaisin jotain CAD-piirtämistä jne., mutta tuntuu siltä, että meidät fyysikot opetettiin vain laatimaan matemaattisia todistuksia. Hyvän ymmärryksen fyysikon tutkinto kyllä antaa ympäröivään maailmaan ja sitä voi soveltaa tosi moneen.