Rikkakasvi tyrehdyttää verenvuodot

Loppukesää kohti kasvimaamme usein on villiintymään päin, kun huomio kohdistuu korjattavaan satoon. Uuden kasvikokeilun kannalta rikkaruohot olivatkin tällä kertaa hyvä asia: kasvimaalta löytyi paljon lutukkaa, joka oli lähemmin tutustuttavien kasvien listallani.
lutukka
Somannäköisellä lutukalla on erikoinen lääkinnällinen vaikutus: se auttaa tyrehdyttämään verenvuotoja. Saksalaisetkin turvautuivat siihen ensimmäisessä maailmansodassa, kun muiden lääkkeiden saatavuus heikkeni. Sitä on käytetty haavoihin ulkoisesti ja teenä sisäisesti (kupillinen tuoreita lehtiä suhteessa kahteen kupilliseen vettä). Lutukkaa voi löytää kukkivana keväästä syksyyn, ja kukinnosta lituineen se onkin helpoin tunnistaa, sillä lehtien muoto vaihtelee voimakkaasti. Lääkevaikutus on paras tuoreilla kasveilla; säilöntäkeino olisi löydettävä, jos tätä aikoo käyttää vaikkapa runsaiden kuukautisten hoitoon pitkin vuotta.

Lääkinnällisistä efekteistä riippumatta lutukkaa voi syödä pienissä määrin aika huoletta. Sydämenmuotoiset lidut ovat maultaan mietoja, joten lapset napsivat niitä mielellään ohi mennessään. Itsekin syön lituja sellaisenaan ja olen käyttänyt niitä myös pirtelöihin. Vakipirtelöideni perusrakenne on aina sama: 1/3 – 1/2 litraa jäätelöä, 1-2 banaania ja muut ainekset, joissa voi olla yrttejä tai marjoja.

Keräämistä on hidastanut se, että ainakin nyt syksyllä monissa lutukoissa on valkoista sienikasvustoa, jota en halua ruokiini. Lehtiä en ole maistanut, mutta lituja olisi mukava riipiä isommissa määrin. Ovatkohan toukokuun kasvustot vähemmän sienisiä?

Mainokset

Villivihanneskokeiluja

kuusenkerkkäpirtelöä syömässäAika monet villivihannekset sopivat syötäviksi niin, että surauttaa ne tehosekoittimessa pirtelön sekaan. Rantamintusta tulee hyvä pirtelö, ja olen nähnyt ihmisten käyttävän vuohenputkeakin samaan tapaan. Tänään pirtelöön katosi reilu erä kuusenkerkkiä, kaksi banaania, aamuisen kaurapuuron jämät ja vajaa puoli litraa jäätelöä. Hyvin maittoi kuusenkerkkäpirtelö niin aikuisille kuin lapsillekin, tosin puuro teki rakenteesta turhankin kiinteää.

Mökin omenapuiden alla maata peittää yhtenäinen maahumalakasvusto. Päätin tänä vuonna kokeilla maahumalaa samaan tapaan, onhan se hyväntuoksuinen ja vahvannäköinen kasvi. Suomen terveyskasvit -kirja suosittaa sitä keuhkoputkentulehdukseen, ja jostain luin sitä käytetyn myös hengenahdistuksen hoitoon. Maahumalapirtelön maussa ei ollut vikaa, mutta hyvää suutuntumaa siitä ei tule. Lehdenpalat tuntuivat takertuvan kurkkuun.

villivihanneskokeiluja2Nenän, kurkun ja nielun vaivoihin aion vastedes kokeilla maahumalaa perinteisenä teenä, silloin ei lehtiä tarvitse syödä. Kasvista käytetään kukkivia versonlatvoja, eli se on parhaimmillaan juuri nyt.

Muuten villivihanneskevään ruuat ovat meillä olleet niitä totuttuja: nuoria vuohenputken lehtiä salaattiin ja ryöpättyjä nokkosia lettuihin.

Yllätyin muuten, kun selvitin nokkosen ravintoarvoja. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Fineli -tietokanta  tiesi kertoa, että siinä on kalsiumiakin 594 mg/100 g – yli nelinkertaisesti maitoon verrattuna! Vihreissä kasviksissa on muutenkin kivasti kalsiumia, keskimäärin (72 mg/100 g). Villivihannesten puputtaja ainakin saa vahvat luut. Myös C-vitamiinia on monissa villikasveissa paljon, nokkonen ylittää appelsiinin pitoisuudet yli kuusinkertaisesti massayksikköä kohti!

Ravintolapäivän kokemuksia

Herätyskelloni soi klo 6.20 lauantaiaamuna, jotta pääsimme Tompan kanssa viimeinkin osallistumaan Ravintolapäivän järjestämiseen. Silloin aloitin ternimaitopannarien leipomisen klo 11 avautuvaa ravintolaamme varten. Edellisinä päivinä vietin muutaman tunnin nyppimässä nuoria vuohenputkenlehtiä, merenrannan orvokkeja ja ruoholaukkaa villivihannesruokiamme varten.

Saaremme puodissa pidetty ravintolamme syntyi yhteistyössä kaupan yrittäjän Katin, hänen värväämisensä työntekijöiden ja makkarantekijäpariskunnan Ferencin ja Niinan kanssa. Saaremme Kevätvillitys houkutti ihan hyvin kävijöitä. Erityisen iloinen olin siitä, että asiakkaamme söivät lautasensa tyhjiksi. Luomumakkarat, nokkospiirakka, villivihannessalaatti ja pannarit maistuivat.

ravintolapaivan_kokemuksia1Odotimme nollatulosta, sillä minulle suurin syy ravintolanpitoon oli kokeilla, kuinka villivihannekset suurelle yleisölle maittavat. Niinpä oli mukava yllätys saada myös hiukan tuloa. Mutta sitä tämän kokemuksen pohjalta ihmettelen, kuinka minkäänlainen ruoka-alan pienyritystoiminta voi kannattaa. Tuntipalkoille ei pääse edes Ravintolapäivän erityistilanteessa, jossa pieni toimija voi välttää verorasituksen ja asiakkaita on liikkeellä tavallista enemmän. Villien salaattiainesten keruu hyvältä paikalta vei yllättävän vähän aikaa – ehkä pari, kolme tuntia. Kaikkien salaattiainesten pilkkominen esillepanoa varten sen sijaan jo vei tunteja, samoin leipominen. Tapahtumaan ei tule ihmisiä ilman markkinointia, joka sekin vei aikansa, vaikka paikka on ennestään monelle tuttu.

Toisaalta, millaista tuntipalkkaa voi pyytää työstä, joka on mukavimpien joukossa? Etenkin metsästäjä-keräilijävaistojen tyydyttäminen tuntuu aina yhtä hyvältä. Merenrannan kallioilla kiipeillessäni olin innoissani uusista syötävistä kasvituttavuuksista: orvokeista, ruoholaukasta ja isomaksaruohosta.

Isomaksaruohon lehtiä voi napsia suuhun merenrannalla kulkiessaan.

Isomaksaruohon lehtiä voi napsia suuhun merenrannalla kulkiessaan.

Kerätessäni kuvittelen, miltä on mahtanut tuntua niistä kaukaisista edeltäjistäni, jotka eivät ole nyppineet kasveja kallionkoloista huvikseen, vaan osana välttämätöntä niukan elannon hankintaa. Onko joku muinainen suomenruotsalainen kalastaja lääkinnyt niillä talvikuukausina kehittynyttä keripukkiaan? Tai onko kivikautisella perheellä ollut kireät välit, kun valveillaoloaika on pitänyt käyttää kasvien nyppiseen kädet kohmeessa, eikä ruuan energiasisältö ole sittenkään riittänyt? Rehevät paikat valtaavan vuohenputken väitetään olevan viikinkien tuoma viljelykasvi.

Ja tänä keväänä on minun sukupolveni vuoro nauttia luonnonantimista, ylellisyyden keskellä, kun kohmeisia käsiä voi mennä vetristämään keskuslämmitettyyn kotitaloon. Kivaa, että yli kuusikymmentä ruokailijaakin tuli ravintolaan saamaan jonkin aavistuksen tämän alueen alkuperäisherkuista. 🙂

Villivihanneskausi alkoi

Kevät on Helsingissä jo niin pitkällä, että makoisia vuohenputkien versoja pistää esiin kaikkialla rehevillä paikoilla, joita ei ole taannutettu nurmikoiksi. Poljin pyörällä poimimaan uuden erän salaattia varten. Lähin sopiva paikka löytyi ulkoilupolun varrelta merenrantalehdosta. Useimmiten haemme villivihannekset niityltä, joka on Laajasalossa Stansvikin luonnonsuojelualueen vieressä.

Kaupunkialueella villiruokaa kerätessä mielessä kalvaa epäilys koiranulkoiluttajien reiteistä. Ovatkohan koirat käyneet lorottelemassa pisunsa vielä kovinkin kaukana polulta? Viime kerralla epäilyksiäni huojensi vesisade, joka oli huuhtonut kasvuston aamun pikkutunneilla. Vuohenputket ja muut villiherkut sisältävät niin valtavan määrän hyödyllisiä aineita, että koirariskinkin olemme valmiit ottamaan. C-vitamiinia, kivennäis- ja hivenaineita ne sisältävät moninkertaiset määrät pelloilla lihotettuihin vihanneksiin verrattuna. Jääkaapissa ne säilyvät hyvinä muovipussissa jopa viikon verran.

Tältä näyttää villivihannesten harrastajan aamiainen kevätsesongin aikaan: vuohenputken versoja toisella, tahinia toisella leivällä.

Tältä näyttää villivihannesten harrastajan aamiainen kevätsesongin aikaan: vuohenputken versoja toisella, tahinia toisella leivällä.

Vuohenputki kuuluu sarjakukkaisten kasvien heimoon. Sen monet sukulaiset onkin kesytetty viljelykasveiksi: ainakin porkkana, palsternakka, selleri, persilja, kumina, kirveli, tilli, korianteri ja fenkoli huojuvat kasvimailla puutarhurin suojeluksessa, kun taas vuohenputki on leimattu puutarhan rikkaruohoksi. Toisaalta sukulaisjoukkoon kuuluvat myös Suomen myrkyllisimmät kasvit, kuten  myrkkykeiso, jonka vesirajassa kasvava makea juurakko ja lehdet ovat aiheuttaneet kuolemaan johtaneita myrkytyksiä.

Vuohenputki kasvaa laajoina mattoina, jotka pyrkivät tukahduttamaan alueen muut kasvit alleen. Mielestäni sekaantumisen vaara vesirajassa kasvavan yksittäisen myrkkykasvin kanssa on kovin pieni. Mökillä pääsemme poimimaan villiherkkuja pitkin kesää, kun niitämme kasvuston aika ajoin. Vain nuoret lehdet ovat hyviä, parhaita ovat vielä supussa olevat mureat yksilöt.

Kevätkylmillä versojen väri on punertava, kesemmällä vaaleanvihreä. Millaisiahan terveysvaikutuksia kasvin kylmänsietoaineella mahtaa olla? Ainakaan eriväristen versojen maussa en ole huomannut suuria eroja.

Mitä tehdä villivihanneksista?

mita_tehda_villivihanneksista1Villivihanneskausi on nyt parhaimmillaan, kun uudet kasvit ovat vielä tuoreita ja mureita, eivätkä ole muuttuneet kitkeriksi. Tein villivihannespiirakkaa, johon saa upotettua pari litraa nuoria nokkosen- ja vuohenputkenlehtiä. Vakipiirakkapohjani ohje on joustava, sen voi mainiosti tehdä myös gluteenittomana. Vehnäjauhojen tilalla olen kokeillut monenlaisia yhdistelmiä, esim. 2 dl tattarijauhoja ja 1 dl perunajauhoja, tulee kuohkeampaakin. Tässä ohje teillekin!

Virallisessa ohjeessani mitat ovat desilitroina. Itse mittaan hiukan vajailla kahvikupeilla, jolloin taikinaa tulee reilummin.

Villivihannespiirakka

Taikina:
(tässä on riittävästi pyöreään vuokaan, jonka halkaisija on 29 cm :):
2 dl kaurahiutaleita
3 1/3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
50 g sulatettua voita tai 1 dl ruokaöljyä
2 dl nestettä, joka voi olla esimerkiksi jääkaappiin unohtuneen mehun jämät tai maitoa
ripaus sokeria
(1 kananmuna)
(pellavarouhetta)
(jauhettua nokkosta)

Täyte:
noin 2 l vuohenputken ja nokkosen nuoria lehtiä sekaisin
200g fetajuustoa
1 sipuli
2 tomaattia
(paprika)
liraus oliiviöljyä
basilikaa

Taikinan valmistus:
Kuivat aineet sekoitetaan, ja niihin lisätään neste ja rasva. Piirakkataikinan makua ja ruokaisuutta voi vaihdella lisäämällä erilaisia lisukkeita kuten pellavarouhetta, jauhettua nokkosta tai soijarouhetta. Kananmunalla voi varmistaa taikinan koossapysymisen, mutta piirakka onnistuu kyllä ilmankin. Taikina levitellään vuokaan leivinpaperin päälle.

Täytteen valmistus:
Vuohenputken lehdet ja nokkosen latvat kypsennetään nopeasti pienessä vesimäärässä kannen alla. Kun ne ovat höyryttyneet ja nahistuneet sopivasti, vesi kaadetaan pois ja lehtimassa silputaan saksilla. Joukkoon pilkotaan sipuli, tomaatit ja kuutioidaan fetajuusto. Fetajuuston lientä voi käyttää pienen määrän antamaan suolaista makua. Täyte viimeistellään oliiviöljyllä ja silputulla basilikalla.

Täyte kaadetaan vuokaan levitellyn taikinan päälle. Piirakkaa paistetaan 200-225 asteessa noin 20-30 minuuttia. Parhaan tuloksen saa, kun antaa pinnan ensiksi hiukan paahtua 225:ssä, ja paistaa loppuajan alemmassa lämpötilassa.

Otan mielelläni kommentteja vastaan, miten muut olette saaneet piiraan onnistumaan, ja onko teillä omia muunnelmia tästä teemasta. Uudet villivihannesohjeetkin ovat aina tervetulleita!

Villivihanneksia pirtelöön

rantaminttuaMintulla on villi sukulaislaji, jota kasvaa Suomessa yleisenä rantojen tuntumassa ja peltojen rikkaruohona. Rantaminttu ei ole maultaan aivan yhtä voimakkaan minttumainen kuin kesy sukulaisensa, mutta sen nuorehkot versot sopivat mainiosti pirtelön sekaan. Meillä mökillä rantaminttu kasvaa kahdenlaisena alalajina: rannan lähellä on laaja matto mattapintaista rantaminttua. Kasvimaan rikkaruohona taas rehottaa kiiltävälehtinen alalaji. Molemmat kukkivat vähän myöhemmin kesällä violetinsinisin kukin.

Tuoksu helpottaa lajinmääritystä: jos kasvimaata kitkiessä ympärillä alkaa leijailla mintun tuoksu, kannattaa tutkia kouraan napattuja rikkakasveja tarkemmin.

Pirtelöntekoon tarvitaan tehosekoitin, jonka tuomista mökille Tomppa ensiksi vierasti. Saamme kuitenkin tällä keinoin yhden villivihanneslajin lisää käyttöön. Yleensä villivihannekset sisältävät vitamiineja ja muita hyödyllisiä aineita monin verroin ”kesykasveja” enemmän, joten niitä kannattaa hyödyntää aina kun mahdollista.

minttupirtelö tehosekoittimessaPirtelöä voi valmistaa monenlaisina muunnelmina, mutta tässä on yksi esimerkkiresepti, josta riittää neljälle. Kun valitsee maidottoman jäätelön, tämä herkku sopii myös vegaanille. Pirtelön juoksevuutta voi säätää lisäämällä maitoa tai jugurttia joukkoon. Monenlaisia marjoja kannattaa kokeilla mansikoiden sijasta. Meidän suosikkimme on tyrni, josta tulee todella hieno maku.

Minttupirtelö

1/2 l vaniljajäätelöä
vajaa litra mintunversoja
1-2 banaania
1/2 l mansikoita
(maitoa tai jugurttia)

Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen, ja anna jurrata, kunnes mintut ovat pienenpientä silppua. Tarjoile heti.

villivihanneksia_pirteloon3_Piia

Mökillä vauvan kanssa

Mökillä ollaan taas, ja asiat tuntuvat olevan mallillaan: tuli humisee puuhellassa, katiskat on viety lampeen, vuohenputkea kasvaa pihalla niin paljon kuin jaksaa syödä, kasvimaan teko on hyvässä vauhdissa, käki kukkuu ja sepelkyyhky ryystää.

Nyt vauvan ollessa yksivuotias mökkeily tuntuu onnistuvan paremmin kuin edelliskesänä. Viime vuonna emme oikein osanneet ottaa vauvaa mukaan ulkopuuhiin. Nyt Taiton on voinut viedä pellon laidalle istumaan horsmanvarsi ja voikukka kädessä, ja hän viihtyy siinä puolisen tuntia seuraillen vanhempien touhuja kasvimaalla. Kohta tosin mäkäräiset, itikat, polttiaiset ja paarmat alkavat kuoriutua, joten kauaa tämä ylellisyys ei voine jatkua. Nyt vielä Taito on itse mielellään menossa ulos, ja kiikuttaa haalariaan päälle puettavaksi heti aamusta.

Vaippojen pesussa on voinut oikaista. Pissavaipat olemme vain nopeasti huuhtoneet lammesta nostetulla vedellä ja nostaneet kuivumaan. Kuivuttuaan ne tuoksuvat raikkailta, eikä peppu ole ainakaan vielä ärtynyt. Kakkavaipat kiertävät mummolan pesukoneen kautta.

Ruokavaliomme on täydentynyt villivihanneksilla, kun kasvimaan antimia saa odottaa vielä kuukauden verran. Etenkin vuohenputkea lisäämme melkein ruokaan kuin ruokaan ja leivän päälle. Yksivuotiaallekin se ovat maistunut hyvin muun pöperön seassa, eikä ole aiheuttanut oireita. Viimeksi söimme koko perhe leivinuunissa tehtyä vuohenputkilla terästettyä kaalilaatikkoa. Olemme löytäneet niin hyvän kasviskaalilaatikko-ohjeen, että pitääkin lisätä se nettikeittokirjaamme heti kuin vain ehdin.

-Piia

Villivihanneksia pöytään

Jonkin aikaa sitten veimme pikku-Taiton, 1-v, ulkoilemaan ilman rattaita, jotta hän lopultakin saisi vähän kosketusta ulkomaailmaan. Kannoimme hänet takapihan metsään ja jäimme siihen ihmettelemään orastavaa kevättä. Taito istui hiljaa paikoillaan kymmenen minuuttia, ennen kuin kohotti varovasti toista kättään. Sitten hän istui taas hiljaa. Metsä taitaa olla pelottava paikka. Ehdimme havainnoida ympäristöä sen verran, että näimme kasvien jo alkaneen versoa maasta. Kauempaa sitä ei huomannut, kun hennot oraat jäivät vielä kuivuneen heinän sekaan.

Odotamme jo kovasti pääsevämme mökille villivihannesten keruuseen. Kun kämppiksemme lähti viime viikonloppuna läheiseen saareen yhdistetylle virkistys- ja nokkosenkeruuretkelle, annoin hänelle mukaan pari muovipussia ja vuohenputkitilauksen. Kilttinä ihmisenä hän toikin meille kotiin jääneille pienen pussillisen vuohenputken versoja. Meri imee vielä täällä rannikolla kaiken lämmön, minkä vuoksi saaren vuohenputket olivat vasta hiukan nostaneet päätään maasta. Söimme ne hujauksessa leipien päällä. Kämppis taas paisteli itselleen ja vierailulle saapuneelle äidilleen nokkoslettuja, jotka olivat NIIN hyviä tuoreista versoista tehtynä. Kyllä mekin kohta.

Kotona olemme virittäytyneet villivihanneskauden alkuun myös ostamalla purkillisen suolaheinäsäilykettä. Sitä myydään läheisessä venäläisiin tuotteisiin erikoistuneessa kaupassa. Kivan kirpeä suolaheinäsäilyke osoittautui herkuksi leivän päällä, ja maultaan vaativa kämppiskin piti siitä. Olemme ennestään käyttäneet itse poimittya suolaheinää lähinnä savustettavan ja grillattavan kalan sisällä mausteena ja pinaattikeittotyyppisten keittojen osana. Suomessa kasvavista lajeista molemmat, sekä niitty- että ahosuolaheinä, ovat syötäviä, ja helppoja tunnistaa.

Mutta nyt kannattaa lähteä villivihannesjahtiin hakemaan kunnon vitamiinitömpsyt. Suolaheinän aika on vasta vähän myöhemmin, mutta vuohenputket ja nokkoset nousevat jo maasta puutarhojen perällä. Lämpimillä paikoilla ne ovat jo kohta ohittaneet parhaan aikansa. Vuonenputkea voi syödä leivän päällä, lisätä salaattiin ja käyttää monissa ruuissa korvaamaan pinaatin kokonaan tai osittain. Nokkonen sopii erityisen hyvin lettuihin, mutta yhtä lailla myös pinaatin tilalle. Molemmissa on enemmän vitamiineja ja muita suojaravintoaineita kuin lällyissä kesyvihanneksissa.

-Piia