Villahousuista paperittomaan vessaan

Eilen kämppis paheksui, kun en ollut huuhtonut hänen villapeittoaan Taiton lorauttamien pisujen jälkeen. Villavaippahousujen käyttö oli opettanut, että villa kestää aika monet pisut, ennen kuin se alkaa haista, ja ajattelin huuhtomisesta olevan peitolle enemmän haittaa kuin hyötyä. Enkä viitsinyt mainita, ettei yhteisissä tiloissa taida sellaista kangaskappaletta olla, jolle ei olisi vähintään kerran loroteltu.

Lisääntyminen on opettanut kaikenlaista, mutta yhden radikaalin muutoksen on kokenut asenne ihmiseritteitä kohtaan. Ennen vauvan syntymää mietin, miten vauvan pepun saisi pestyä siihen koskematta, p*skan käsittelyyn paljain käsin kun tuntui olevan iso kynnys. Kestovaippojen myötä suhde kakkojen ja pissojen käsittelyyn normalisoitui nopeasti, ja nyt tuntuu kummalliselta, että asia on voinut olla niin iso tabu.

John Websterin muutaman vuoden takaisessa ”Katastrofin aineksia” -elokuvassa minua jäi vaivaamaan kohta, jossa kertoja pohtii vessapaperin käyttöä. Hän ihmettelee, miksi kaikkein likaisimmat alueet pyyhitään paperilla, mutta muuten liat pestään vedellä. Niin, meillä on lämmin vesi, käsisuihkut, pyyhkeet paikoillaan naulassa, ja sitten tuhrataan vessapaperin kanssa. Ei kovin hygieenistä eikä käytännöllistä.

Taiton kanssa en ole vielä ottanut vessapaperia käyttöön poikkeusoloja lukuunottamatta. On paljon helpompaa nostaa hänet altaan reunalle ja pesaista peppu vedellä, kun ryhtyä tuhraamaan vessapaperin kanssa ja arvailla, lähtikö sieltä nyt kaikki.

Kun olen toiminut näin, on vaivannut kysymys, miksi ihmeessä itse sitten kotona käytän paperia. Jos kerran noin miljardi intialaistakin pärjää veden ja käden kanssa, miksen toimisi niin itsekin, käytänhän paljon paremmin varusteltua vessaa. Etenkin kun lopputulos on puhtaampi. En löytänyt loogista syytä jatkaa paperikäytäntöä, joka taitaa olla jonkinlainen jäänne niiltä ajoilta, kun vessat vielä olivat huusseja. Mökillä voi taas palata epähygieenisempiin tapoihin, vähän niin kuin käsiäkin joutuu joskus rinkkareissulla pyyhkimään kosteuspyyhkeillä.

-Piia

Kylpyhuone valmiina käyttöön.

Kylpyhuone valmiina käyttöön.

Mainokset

Vanhat vaatteet hyötykäyttöön

Perinteisesti vanhat korjauskelvottomat vaatteet on leikelty matonkuteiksi, mutta jos mattojakin on jo kotona tarpeeksi, muut hyötykäyttötavat ovat tarpeen.

Siistimmistä vaatteenkappaleista olen askarrellut kaikenlaista pientä hernepussista ja pannulapuista pyyhkeenripustuslenkkeihin. Kuluneet pyyhkeet ovat hyviä rättejä. Isommat erät puhkikuluneita ja kauhtuneita t-paitoja, pussilakanoita ja muita puuvillaisia vaatekappaleita olen leikannut kertakäyttöräteiksi. Niille on löytynyt aikamoinen määrä käyttökohteita, sillä talouspaperia ei meille osteta.

Millä ottaisi hiustupon viemäriritilän päältä? Pyyhkisi vessanpytyn renkaan siivouspäivänä? Entä siivoaisi oksennuksentaudin jälkiä? Puhdistaisi potan kun tatta on tullut? On paljon siivouskohteita, joiden jäljiltä rättiä ei tee mieli huuhtoa uudestaan käyttöön. Kulunut puuvilla on yleensä imukykyistä ja toimii hyvin pesuvälineenä. Lisäksi se on käyttömukavuudeltaan parempaa kuin talouspaperi.

Mökillä heitämme kertakäyttörätit suoraan kompostiin, kaupungissa ne menevät sekajätteeseen.

Vaativampaan siivoukseen käytämme etenkin mikrokuituliinoja, joilla on kosteannihkeänä kätevä pyyhkiä vaikkapa väriliidunjäjet parketista, peili tai keittiön kaapinovet. Ne ja muut monikäyttörätit pestään aina käytön jälkeen muun pyykin mukana kuudessakympissä. Keittiön selluloosaiset wettexitkin voi pestä pyykin mukana muutaman kerran, ja lopulta niiden paikka on biojätteessä.

Toinen iso käyttökohde kuluneille puuvillavaatteille on kasvimaan kattaminen. Lannoitetun kasvimaapenkin päälle voi levittää vanhan lakanan, lyödä siihen tarvittavat reiät taimia varten ja peittää lakanan niittosilpulla tai muulla eloperäisellä katteella. Kitkemisen vaiva jää sen penkin osalta pois. Pelkkä lakanakin kivillä ankkuroituna hidastaa rikkakasvien kasvua, mutta katettuna se on vielä parempi. Kankaat ovat kesän palveltuaan muokkautuneet peltoon, emmekä ole poistaneet niitä erikseen.

-Piia

Lakanoista ja vaatteista leikattuja kertakäyttörättejä.

Lakanoista ja vaatteista leikattuja kertakäyttörättejä.

Kommuunille koti

Kokemus on osoittanut, että 95 m2:n viisiöömme mahtuu viisi asukasta, sitten se käy ahtaaksi. Tänä vuonna kämppiksiä on tulossa kaksi lisää, kun sekä meille että kämppikselle on syntymässä lapsi. Kun kämppis alkoi puhua, että meidän pitäisi luovuttaa olohuoneesta yksi lipaston laatikko hänen vauvanvaatteitaan varten, sisäinen ääneni huusi ”lebensraum” niin, että se oli alkusysäys lähteä hakemaan kommuunille isompaa asuntoa.

Tomppa ja minä olemme onnistuneet tähän mennessä tunkemaan omaisuutemme pienimpään tilaan, mutta omiin kaappeihimme ei oikein mahdu enää uusia lastenvaatteita. Pieneksi jääneet pakkaamme aina laatikkoon ja viemme alakerran varastoon, mutta sekin on jo täpötäysi.

Asunnonhaku oli siirtynyt ja siirtynyt, koska nykyisessä on niin paljon hyviä puolia. Asunto on valoisa, hyväkuntoinen ja toimiva, lähipalvelut toimivat, liikenneyhteydet ovat hyvät, viheralueita riittää… Oma katumme on joukkoliikennekatu, mikä tekee siitä tosi rauhallisen. Vain oma viihtyisä piha puuttuu, ja samanhenkisiä tuttavia on ollut vaikea löytää.

Etuovi.com ja Oikotie tarjosivat yllättävänkin monta jotenkuten siedettävän hintaista isompaa asuntoa, ne vain tuntuvat keskittyvän harvoille alueille. Asuinalueen joutuu valitsemaan asuntojen tarjonnan mukaan. Sijainnissa yksi vähimmäisvaatimus on enintään puolen tunnin matka Helsingin keskustaan julkisilla. Siihen nykyinen kotimme yltää, ja siitä emme ole enää valmiita tinkimään, muuten työmatkat käyvät liian kuormittaviksi.

Iso neliömäärä ei takaa, että asunto vielä sopisi kommuunin kodiksi. Miten ihmeessä voi olla olemassa niin paljon parinsadan neliön kämppiä, joissa ei ole kolmea makuuhuonetta enempää? Tai kummallisilla portaikoilla hassataan lämmitettävää asuintilaa? Nykyiset asuinneliömme ovat todella tehokkaassa käytössä, kun vertaa moniin vaihtoehtoihin. Oivalsin myös, etteivät rivitalo- ja omakotineliöt ole kerrostaloneliöiden kanssa vertailukelpoisia. Kerrostalossa meillä on käytössä yhteistiloja, joita ei lasketa hinnoiteltaviin neliöihin mukaan: pyöräkellari, varastokoppi, kylmäkellari, yhteinen sauna. Muutaman vuoden päästä tarvitaan tilat mm. seitsemälle polkupyörälle, mihin jo yksinään menee monta neliötä.

Vaatimuksiamme on ylipäätään niin paljon, että ihmettelen kovasti, kun parin viikon haun jälkeen olemme päässeet jo tarjousvaiheeseen asti. Yhteisöllinen iso rivitaloyhtiö samassa kaupunginosassa, neliöitä kaksinkertainen määrä, ja pienellä säätämisellä makuuhuoneitakin riittävästi. Isomman tilan saaminen kohtuuhinnalla tosin vaatii hiukan joustoa asunnon viihtyisyyden suhteen. Jos saamme nyt tarjoamamme asunnon, saamme heittää hyvästit kaakeloiduille kylpyhuoneille ja tyytyä siististi pidettyyn 1970-luvun tasoon. Siitä hyvästä kyllä keittiö rempataan uuteen uskoon.

-Piia