Kamerani jäi kaupunginvaltuuston vaatenaulakolle, joten vältyitte näkemästä kuvan minusta kekkaloimassa suosikkivaatteissani: Nanson trikoopaidassa, Icebreakerin kalsareissa (ja Speidelin alushousuissa). Tänään on vietetty #vaatevallankumous -teemapäivää, jossa on muistutettu vaatteidemme tuotantoketjun kurjasta alkupäästä. Surkuttelun sijasta haluan tuoda esiin parempia vaihtoehtoja.
Mitkä vaatteet
- ovat eettisiä
- kestävät käyttöä
- näyttävät hyviltä
- tuntuvat mukavilta?
Kun mietin vaatekaappini sisältöä, vuosien varrella luottokumppaneiksi ovat nousseet etenkin Nanson vaatteet. Ne kestävät ja näyttävät hyviltä vuodesta toiseen. Trikoopaitoja käytän yhtä lailla kokousvaatteiden kaverina kuin vapaa-aikanakin. Kaiken lisäksi yrityksellä on yhä tuotantoa Suomessa, joten kotimainen työllisyys kiittää. Lähellä olevaa tuotantoa on helpompi valvoa, eikä merien takaisia kuljetuksiakaan tarvita yhtä paljoa.
Nanson vastuullisuuslupaukset -sivustolla sanotaan, että Nanso-brändin tuotteista 95 % valmistettiin Suomessa vuonna 2012. Lisäksi lupauksissa tähdättiin parempaan tuoteturvallisuuteen ja ympäristöystävällisten raaka-aineiden osuuden nostamiseen. Uusiutuvan energian käytön nostaminen 20 %:iin vuoteen 2015 mennessä vaikutti aika vaatimattomalta, eiväthän vihreä sähkö tai päästöoikeudet maksa kovin paljoa. Hienoa kuitenkin, että asioita on yrityksessä mietitty. Nanson oma myymälä Helsingissä on Mikonkatu 2:ssa.
Toinen luottokumppanini ovat Icebreaker-kalsarit. Firma on uusiseelantilainen, sillä en ole löytänyt kotimaista välihousuvalmistajaa, jonka tuotteet sekä kestäisivät että näyttäisivät ja tuntuisivat hyviltä pitkän käyttöiän. Tasainen villaneulos on pysynyt siistinä ja nukkaantumattomana vuodesta toiseen. Tuotelapussa olevalla koodilla pökien alkuperän voi jäljittää lammastilalle asti, ja yritys vakuuttaa tukevansa mahdollisimman eettistä lampaidenhoitoa. Kiinassa vaatteet on kyllä ommeltu, mutta ainakin ne kestävät pitkään. Olen ostanut villakalsonkini Partioaitasta, mutta ne sopivat loistavasti käytettäväksi muussakin kuin liikunnassa, vaikka kokousvaatteena hameen kanssa.
Speidelin alkkarit ovat myös ehdottomia: ne ovat lähtökohtaisesti sivusaumattomia ja käyttömukavuus on ylivoimainen. Ei mitään persvakoon meneviä alushousuja minulle, kiitos. Saksalainen perheyritys valmistaa pökät Euroopassa: Unkarissa ja Romaniassa. Kun ei valitse ihan halvinta mallia, alkkarit kestävät myös käyttöä vuodesta toiseen. Stockalla on ollut myynnissä hyvä valikoima, vieläköhän niitä saa?
Ai että mitkä ovat sitten hyviä lastenvaatteita? Kun katson Valokille Taitolta periytynyttä vaatekaapin sisältöä, aika kurjilta ne näyttävät jo yhden lapsen käytön jälkeen. Parhaassa kunnossa ovat Polarn o Pyret -merkkiset vaatteet. Pulju panostaa ympäristöasioihin ja vastuullisuuteen. Sillä on myös laaja valikoima luomupuuvillaa. Olemme teettäneet paljon lastenvaatteita myös suomalaisilla ompelijoilla, netistä löytyy pienyrittäjiä helposti. Kankaiden kestävyydessä on isoja eroja. Parhaaseen käyttöikään pääsee valitsemalla laadukasta veluuria (velour), on myös mukavaa päällä. Myös Metsolan Mansikkapaikka-frotee on säilynyt tosi siistinä, vaikka on esikoisen suosikkikuosi.
Ekoelämää 