Satokausi alkoi!

Töttöröö, täten julistan satokauden virallisesti avatuksi!

uusi perunoita oranssissa ämpärissäMistä tietää, että perunanvarsien alta kannattaisi etsiä jo mukuloita? Yleensä niitä alkaa tulla siitä lähtien, kun peruna kukkii. Varhaislajike Timo ei kuitenkaan kuki, joten pitää vain arvailla. Malttamattomina nostimme muutaman varren viime viikolla. Ja kas kummaa, siellähän ne ovat, tämän vuoden ensimmäiset uudet perunat. Samassa erässä piti pestä viimeiset kaupan uudet perunat, ne ovat noita pienempiä ja likaisemman keltaisia.

Olemme vuosien mittaan kokeilleet, mitkä lajikkeet viihtyvät pellossamme, jossa maa ei ole ihan parhaan multavaa ja muhevaa. Nicola ja varhaisperuna Timo ovat vakiintuneet luottolajikkeiksemme. Timo tekee aikaisin isoja vaaleita mukuloita,
mutta ne voisivat kyllä olla maukkaampiakin. Nicolan malto on keltaista ja maukasta, ja Nicolat säilyvät hyvin kellarissa talven yli. Mikähän olisi Timoa maukkaampi varhaisperuna?

mustikoita perkaamassaKolmevuotias Valokki pyysi, että mentäisiin metsäretkelle, joten kävimme koko perheen voimin mustikassa. Tänä vuonna ei mustikoita ole missä hyvänsä, mutta vähän kiertelemällä niitä löytyy. Nämä marjat löytyivät valoisalta mäntykankaalta. Mustikkapiirakasta ei saatu kuvaa, sillä se katosi ahkerien poimijoiden suuhun. Marjastus on minusta parasta välineurheiluna: poimuri käteen ja sihdillä roskat vikkelästi pois.

Ruukkusalaateista päästiin siirtymään oman maan salaatinlehtiin jo hyvän aikaa sitten, ja kesäkurpitsatkin kasvavat lupaavasti. Salaattifenkolit seuraavat perässä. Tästä eteenpäin mökkikesä on herkuttelua siihen saakka, kunnes on aika lähteä kaupunkiin esikoisen esikoulua varten.

Mainokset

Talven viimeinen metsäretki

Kevään valohoidosta pitää ottaa kaikki irti, ajattelin, ja kiirehdin perheenjäseniä ulko-ovea kohti pääsiäismaanantaina. Kävimme nauttimassa hurjaa vauhtia hupenevista hangista ja etsimässä kevään merkkejä. Lähiluonnossakin on valtavasti yksityiskohtia, joita voi jäädä katsomaan. Taito oli innostunut jo esittelemästäni hangelle varisseesta männynsiemenestä: ”Jee, en olekaan koskaan ennen nähnyt männynsiementä”.

Pikalounaaksi varattua hernekeittopurkkia ei tarvittukaan, kun nautimme metsäretken lopuksi brunssin lähelle avatussa uudessa ravintolassa.

Parhaaseen lähimetsään joutuu nykyään kulkemaan hakkuuaukion läpi. Taito pelkäsi hakkuukoneen ilmestyvän uudelleen paikalle hetkenä minä hyvänsä.

Parhaaseen lähimetsään joutuu nykyään kulkemaan hakkuuaukion läpi. Taito pelkäsi hakkuukoneen ilmestyvän uudelleen paikalle hetkenä minä hyvänsä.

talven_viimeinen2

Rannan lepät kevätauringossa.

talven_viimeinen3

Kevään väriloisto alkaa pajuista. Niiden oksissa näkyy punaruskean lisäksi vihreää, kun ne ottavat talteen kevätauringon säteet jo ennen lehtien puhkeamista.

talven_viimeinen4

Pääsimme viimeinkin tutkimaan ulkoilureitin sivupolkua, joka on houkuttanut jo monesti aikaisemmin.

talven_viimeinen5

Lahoava puunrunko sisältää valtavasti elämää, tähänkin vuodenaikaan näkyy kaksi kääpälajia ja erilaisia sammalia.

talven_viimeinen6

Kyltti Stansvikin ravintolan pihatiellä.

talven_viimeinen7

Osa pääsiäisbrunssia. Miksi tämäkin ravintola yritti tarjota lapsille nakkeja ja muusia, kun lapsille maistuvat mainiosti myös lohitartar, venäläiset suolakurkut, salaatti ja kasvispaistos?

talven_viimeinen8

Ruokahalun herättelyä jälkiruokapöytää varten. Sieltä Taito lopulta piti kantaa pois, jotta pääsimme kierimään kotia kohti.

talven_viimeinen9

Valokki vetää henkeä lukuisten lohitartarlusikallisten, parin blinin ja kasvisten jälkeen. Sitten vielä pari palaa hedelmäkakkua. Onni on olla taapero: kotimatkan voi viettää päiväunia kiskoen.