Vanha karttakirja koriksi ja kirjekuoriksi

punottuja koreja kierrätyspaperistaJos tämä lauha ja lempeä kesä viimein vaihtuu sateiseksi syksyksi, sadepäivän puuhia on hyvä olla lapsia varten valmiina. Meillä viisivuotias Taito pitää yli kaiken paperiaskartelusta. Nyt kesällä olen hämmästellyt, kuinka hyvin hän ymmärtää lukemansa ja pystyy tekemään helpohkoja paperintaittelutehtäviä kirjan ohjeiden mukaan. Kartonkiostoksillekaan ei tarvitse lähteä, sillä vanhat kirjat sopivat hyvin paperityömateriaaliksi. Kuvan korit ovat äidin tekemiä, mutta punontaan voi pienikin lapsi osallistua.

Viisivuotiaankin osaamistasolle on hyvin sopinut Taittele paperista -niminen vihkonen (julkaisija Mainossuunnittelu.com), jonka ohjeilla neliönmuotoiset paperinpalat muuttuvat niin tulppaaneiksi, kaloiksi, linnuiksi kuin koiranpäiksikin. Ikävä kyllä käyttämäämme hyvää askarteluvihkoa ei taida olla enää myynnissä, tämä löytyi äitini arkistoista. Monimutkaisin ohje taitaa olla rasian taittelu, jonka sukuisen ohjeen joku näkyy ladanneen Youtube-videoksikin. Vihkon julkaisija näkyy ylläpitäneen kivaa blogia, jossa on julkaistu yksi kirjan taittelutehtävistä ja muita lasten tehtäviä tulostettavaksi .

kirjekuoria karttakirjasta

Koin suurta löytämisen iloa, kun huomasin kirjaston lastenosastolla askartelukirjahyllyn. Paperitaitteluun ja muuhun askarteluun on ohjeita ja ideoita saatavana valtavat määrät. Nähtävästi kovin moni muu ei ollut kirjaston hyllyä löytänyt, sillä lainaamani hyväkuntoinen Iloiset paperityöt -kirja (Pauline Butler) oli 1990-luvulta. Olen käyttänyt taittelun raaka-aineena vanhaa karttakirjaa, josta isoista ja tukevista sivuista on syntynyt niin kirjekuoria kuin punottuja korejakin. Korin ohje oli juuri Butlerin kirjasta. Sisällysluettelosivujen värimaailmasta tulee vähän tuohimainen mielikuva. 🙂 Kirjekuoriin taas ei tarvitse ohjetta, sillä riittää kun avaa valmiin kauniinmuotoisen kirjekuoren taitokset ja piirtää ja leikkaa kirjekuoripohjan sen ääriviivoja pitkin.

Mainokset

Alennuskyytejä bongaamaan

Matkahuolto ja VR ovat ryhtyneet toimimaan markkinatalouden meiningillä, ja hyvältä näyttää! VR on markkinoinut alennusjunalippujaan näyttävästi. Bussiliikenteessä julkisuutta on saanut eniten Onnibus muutaman euron matkoillaan, mutta kyllä alennuslippuja saa muillekin linjoille. Matkahuollon sivuilla hinnat näkyvät nykyään aikataulun hakutuloksen vieressä, ja viereisestä linkistä voi näppärästi ostaa alennuslipun. Edes tulostinta ei tarvita, sillä kyytiin pääsee pelkkää henkkaria näyttämällä. Alennuksen saadakseen matka on ostettava matkaa edeltävänä päivänä klo 13 mennessä.

valtatie 4 Heinolassa

wikimedia commons

Mökkini seutuvilta Mikkelistä tai Juvalta matka Helsinkiin maksaa normaalihintaisena jo viitisenkymppiä. Matkahuollon alennuslippuja saa 14-29 eurolla, alennusjunaliputkin ovat yleensä reilun parinkympin luokkaa. Kimppakyydeissä vakioveloitus on myös noin 20 euroa tälle välille, joten kilpailukyky on alennuksissa kohdillaan. Usein alennukset ovat hitaammille vuoroille, mutta sekin on perheenäidille ylellisyyttä, että saa rauhassa hoitaa rästityöt pois ilman että kukaan keskeyttää tai kärttää vieressä päästä katsomaan videota.

Vaihdoin pitkästä aikaa VR:n palvelut bussiin, kun kesken mökkeilyn tuli muutama kokous- ja kurssireissu Helsinkiin. Ekalla kerralla äitini vei minut autolla mökiltä viitostien varteen pysäkille. Seuraavalla reissulla sisuunnuin ja päätin käyttää omia jalkojani: ei kai kymmenen kilometriä nyt ole mahdoton matka kuljettavaksi ilman autoa.

Polkaisin mökiltä pyörällä aamukuudelta viitostien varteen ja oi sitä voimaantumisen tunnetta. Kotiäitiyden arjesta jo kokousreissu Helsinkiin on ihana lomapäivä, mutta kun siihen yhdisti reippailun raikkaassa aamuilmassa rauhallisella mökkitiellä, aloitus päivälle oli vieläkin parempi. Repussa mukana kulkevat mukavasti kannettava tietokone ja eväät. Mukana pystyy helposti kuljettamaan siistimmät kokousvaatteetkin, kun pysyy kevyellä hame-neuletakki -linjalla. Onneksi sää suosi. Jos kaatosade olisi osunut kohdalle, mieliala olisi voinut olla toisenlaisen, vaikka kyllä varmasti voimaantunut siinäkin tapauksessa…

Tomppa taas on kulkenut tänä kesänä mökille monesti kimppakyydeillä, kun koko kesää ei saanut järjestettyä loma-ajaksi. Bongailimme kyytejä Mikkeli-Helsinki-kyytiryhmästä facebookista ja kimppa.netistä. Hyvin sujuivat nekin matkat.

Ensi viikolla vietetään muuten Liikkujan viikkoa, joka on oiva aika kokeilla vaihtoehtoja omassa autossa töröttämiselle. Kimppakyytipäivä on 19. syyskuuta, Etätyöpäivä on 20. syyskuuta ja Auton vapaapäivä 22. syyskuuta.

Helppo salaatti aterialle

Miltä kuulostaisi seuraava liikeidea: yritys pilkkoo kasviksia valmiiksi salaateiksi kiireisille ihmisille, jotka eivät ehdi silputa tuorepalojaan itse. Uskokaa pois, bisnes rullaa kuin rasvattu. Kesämökkipaikkakunnallani toimiva salaattifirma Salico on laajentunut vuodesta toiseen.

Salaatinvalmistuksen ajankäyttöongelma on tuttu minullekin. Monesti olen kiidättänyt lapsille pöytään pelkät perunat ja kalan, kun ulkoilun jälkeen ei muutakaan ehdi lounaaksi tehdä. Valmissalaatti ei kuitenkaan tunnu houkuttelevalta ratkaisulta. Kun kasvikset säilytetään valmiiksi pilkottuina, ilman happi ehtii pilkkoa myös ison osan hyödyllisistä vitamiineista. Pakkausjätevuortakaan ei ole mukava kasvattaa. Monella on nopeat rutiinit kurkun, tomaatin ja salaatinlehtien käsittelyyn, mutta minusta kasvihuonevihannesten puputus vuoden ympäri olisi paitsi yksitoikkoista myös ilmastoa liikaa kuormittavaa.

Meillä hyväksi lisukesalaattilöydöksi ovat osoittautuneet erilaiset kasvissäilykkeet: siis hapatetut kasvikset, etikkapunajuuret, relissit, pikkelsit, chutneyt ja sen sellaiset. Hapankaali on sellaisenaan maukas ja C-vitamiinia mukavasti sisältävä salaatti. Lapsetkin syövät sitä mielellään, ja maitohappopöpöt pitävät massut kunnossa. Aika hyvin uppoavat muutkin happamat kasvissäilykkeet. Ja ne ovat nopeita! Purkki vain esiin jääkaapista ja salaattinokareet lautasille.

Tässä on muuten hyvä chutneylöytö tältä syksyltä, lähteenä tänä vuonna julkaistu Purkissa! -säilöntäkirja. Kokemukseni mukaan ohjetta voi myös huoletta yksinkertaistaa, ainakin saksanpähkinät jätimme pois. Tämä säilyke tuli syötyä parissa päivässä, ja seuraavaan erään on jo ainekset hankittu. 🙂

Omenachutney

500 g jauhoisia omenoita
1 dl vaaleita rusinoita
2 vihreää chilipalkoa
2 laakerinlehteä
2 rkl raastettua inkivääriä
1 tl currya
1 tl neilikkaa
1 tl suolaa
1 dl ruokosokeria
1 sitruunan mehu
1/2 dl omenaviinietikkaa
1/2 dl vettä
1 dl saksanpähkinöitä rouhittuna

noin 5 dl:n vetoinen lasipurkki tai pari pienempää.

Kuori omenat, poista siemenkodat ja leikkaa omenat pieniksi kuutioiksi. Hienonna rusnoita kevyesti veitsellä. Hienonna chilipalat (jos haluat miedompaa chutneytä, poista siemenet). Pane kaikki ainekset kattilaan pähkinärouhetta lukuunottamatta ja kiehauta. Keitä miedolla lämmöllä, kunnes omenakuutiot ovat lähes kokonaan soseutuneet. Nosta kattila liedeltä ja jäähdytä hetki. Sekoita joukkoon saksanpähkinärouhe.

Lusikoi chutney puhtaaseen purkkiin ja sulje huolellisesti. Jäähdytä ja säilytä viileässä. Omenachutney säilyy hyvänä vähintään kolme kuukautta.

Vapaat rannat kiehtovat matkailijoita

Sainpa aikaiseksi pitkään vatvotun kannanoton, kun lähetin mielipiteen mökkipaikkakunnan paikallislehteen Länsi-Savoon. Järvi-Suomen rakentamattomat rannat vähenevät kaiken aikaa. Kaavoitusoikeus on kunnilla, joissa päättäjät eivät aina tunnu näkevän alueensa luonnon ainutkertaista arvoa. Julkaisivatpa kirjoitukseni, ja viikkoa myöhemmin Suomen Luonnonsuojeluliittokin otti kantaa samasta asiasta muistuttaen, että Suomi on ainoa Euroopan maa, jossa rantojen rakentaminen on lähtökohtaisesti sallittu, muualla sitä rajoitetaan.

Kannattaa lähettää mielipiteensä isomman joukon näkyville sen sijaan, että vain jupisisi tutuilleen. Kun kannanotto liittyy johonkin ajankohtaiseen asiaan, on hyvin muotoiltu ja kohtuullisen pituinen, sillä on hyvät mahdollisuudet päästä lehteen. Itse kirjoitin nyt sen innoittamana, että lehdessä haastateltiin toista kesäpaikkakuntalaista, joka otti kantaa samasta asiasta.

Vapaat rannat kiehtovat matkailijoita
24.08.2013

Kiitos ekonomisti Hannu Rankille kesäasukkaan näkökulman tuomisesta etelä-savolaisten rantojen rakentamiskeskusteluun (LS 18.8.).
Minulla on ystävä, joka käyttää lakinaisen palkastaan aimo osuuden päästäkseen melomaan Alaskan ja Kanadan erämaihin. Susien ja muiden joen varressa jolkottelevien villieläinten seuraaminen vetää puoleensa vuodesta toiseen. Suomessa ihan samaan ei ole mahdollisuuksia, mutta Järvi-Suomikin on upea vesistöjen, kallioiden ja metsien mosaiikki. Mitä vähemmän kulkijan eteen osuu niitä ihaillessa mökkejä tai vesijettejä, sitä vetovoimaisempi ympäristö on.

Mielestäni Saimaan ja sen ympäristön hienoja alueita hyödynnetään luontomatkailuun hämmästyttävän vähän.

Kesäjuvalaisena olen ihaillut kunnan ja kuntalaisten aloitteellisuutta melonta- ja vaellusreittien luomisessa hienoihin maisemiimme. Niiden markkinointi kaipaisi kuitenkin ihan toisenlaista otetta. Tulijoita kyllä olisi. Jo Helsingissäkin yli kaksisataatuhatta kävijää vuosittain kulkee läheisiin kansallispuistoihin, jotka ovat Järvi-Suomesta tulleen näkökulmasta lähempänä ”tavallista metsää” kuin kovin ainutlaatuisia luontokohteita.

Toivoisin paikallisilta päättäjiltä rohkeutta säilyttää vielä olemassa olevia luontoalueita ja rantoja rakentamiselta. Matkailijoiden määrän kasvattamiseen kyllä olisi varaa luonnon siitä kärsimättä. Luontomatkailija jättää jälkensä maisemaan vain käyntinsä ajan, kesämökki taas näkyy rantamaisemassa kaiken aikaa, vaikka sitä käytettäisiin vain jokunen viikko vuoden aikana.

Piia J. Häkkinen
diplomi-insinööri
kesäjuvalainen
Helsinki